Lapsilla ikäeroa noin 2 vuotta ja jakavat yhteisen huoneen. Kuinka pitkälle näin voi mennä eli minkä ikäisillä pitäisi olla omat huoneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai vähän siitä ovatko samaa vai eri sukupuolta. Jos samaa niin mielestäni voi jakaa ihan siihen asti kun muuttaa kotoa pois. Jos eri, niin viimeistään ala-asteen lopulla omat huoneet. 

Muttei sekään ole mikään katastrofi, jos myös eri sukupuolta olevat jakavat huoneen koko lapsuutensa. Yksikin helsinkiläinen nyt jo aikuinen kertoi, että jakoi huoneen vastakkaista  sukupuolta olevan sisaruksensa kanssa. Varmaan aika yleistä Helsingissä, missä neliöt maksaa maltaita. Ei siinä hänestä ollut mitään ihmeellistä. Hän ja sisaruksensa kuulema harrastivat paljon (olivat ns. hyväosaisesta perheestä arvoalueelta), eivätkä näin ollen kovin paljoa aikaa siinä huoneessaan viettäneet. Hyvin tulivat toimeen ja edelleen aikuisena ovat läheisiä.

E

Ihan jo pukeminen oli hankalaa kun murrosikään tullut isoveli kyyläsi vieressä. Hyi kun puistattaa vieläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Oho, mä olisin sanonut, että ihan viimeistään silloin kun vanhempi lapsi menee kouluun.

Harvemmin ne nuoremmat sisarukset on siellä iltapäivisin häiritsemässä vanhemman sisaruksen läksyjen tekoa tms. Esim. 2v ikäerolla vielä kun vanhempi on 4. luokalla, olisi nuorempi 2. luokalla ja meillä ainakin ip-kerhon saa siihen asti. Päiväkoti-ikäiset haetaan kotiin vasta vanhemman työpäivän jälkeen (meillä lähempänä klo17, jolloin koululaiset saa olla ihan rauhassa iltapäivän).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olisi hyvä kysyä niiltä lapsilta. Jos ei viihdy toisen seurassa on kamalaa kun joutuu jakamaan vielä huoneenkin. Jos taas ovat ylimmät ystävykset ja eivät halua omia huoneita ihan niin kauan kuin kotona asuvat.

Vanhempien tehtävä on saada lapset tulemaan toimeen keskenään. Kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen, jos lapset eivät siedä toisiaan.

On ihan normaalia että eri sukupuolta olevat alkavat tuntea vastenmielisyyttä toisen lähellä olemista kohtaan puberteetissa. Ehkäisee insestiä. 

Meillä on viisi lasta samassa huoneessa, ei ongelmia. Huoneessa nukutaan, leikit on olohuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai vähän siitä ovatko samaa vai eri sukupuolta. Jos samaa niin mielestäni voi jakaa ihan siihen asti kun muuttaa kotoa pois. Jos eri, niin viimeistään ala-asteen lopulla omat huoneet. 

Kyllä viimeistään teini tarvitsee omaa rauhaa, vaikka olisi sisarus samaa sukupuolta. Pitää olla mahdollisuus latautua ja olla yksin, tarvittaessa keskittyä koulujuttuihin. Ja sukupuolielämäkin alkaa monilla (ainakin itsensä kanssa). 

Eli oma huone pitää olla itsetyydytystä ja aikuisviihteen katselua varten? Mitenköhän entisaikaan pärjättiin. Pappanikin kymmenlapsinen perhe asui maalaistalossa, jossa omia huoneita ei käytännössä ollut. Silloin ei tosin ollut aikuisviihdettäkään, vaan töitä tehtiin aamusta iltaan. Muu aika nukuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai vähän siitä ovatko samaa vai eri sukupuolta. Jos samaa niin mielestäni voi jakaa ihan siihen asti kun muuttaa kotoa pois. Jos eri, niin viimeistään ala-asteen lopulla omat huoneet. 

Muttei sekään ole mikään katastrofi, jos myös eri sukupuolta olevat jakavat huoneen koko lapsuutensa. Yksikin helsinkiläinen nyt jo aikuinen kertoi, että jakoi huoneen vastakkaista  sukupuolta olevan sisaruksensa kanssa. Varmaan aika yleistä Helsingissä, missä neliöt maksaa maltaita. Ei siinä hänestä ollut mitään ihmeellistä. Hän ja sisaruksensa kuulema harrastivat paljon (olivat ns. hyväosaisesta perheestä arvoalueelta), eivätkä näin ollen kovin paljoa aikaa siinä huoneessaan viettäneet. Hyvin tulivat toimeen ja edelleen a

Ihan jo pukeminen oli hankalaa kun murrosikään tullut isoveli kyyläsi vieressä. Hyi kun puistattaa vieläkin

Esim. meidän lastenhuoneessa on erillinen vaatehuone, jossa mahtuu pukemaan ja peilaamaan (ja siellä pukevatkin). Riittää, etteivät mene vaatehuoneeseen samaan aikaan ja laittavat vaatehuoneen oven kiinni pukemisen ajaksi.

Meillä on siirrytty omaan huoneseen sinä kesänä kun koulu on alkanut. Mutta meillä siis on talossa ollut riittävä määrä huoneita, ei ole tarvinnut muuttaa minnekkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai vähän siitä ovatko samaa vai eri sukupuolta. Jos samaa niin mielestäni voi jakaa ihan siihen asti kun muuttaa kotoa pois. Jos eri, niin viimeistään ala-asteen lopulla omat huoneet. 

Kyllä viimeistään teini tarvitsee omaa rauhaa, vaikka olisi sisarus samaa sukupuolta. Pitää olla mahdollisuus latautua ja olla yksin, tarvittaessa keskittyä koulujuttuihin. Ja sukupuolielämäkin alkaa monilla (ainakin itsensä kanssa). 

Eli oma huone pitää olla itsetyydytystä ja aikuisviihteen katselua varten? Mitenköhän entisaikaan pärjättiin. Pappanikin kymmenlapsinen perhe asui maalaistalossa, jossa omia huoneita ei käytännössä ollut. Silloin ei tosin ollut aikuisviihdettäkään, vaan töitä tehtiin aamusta iltaan. Muu aika nukuttiin.

Maalaistalossa yleensä oli piharakennuksia joissa tutustua itseensä rauhassa. 

Ei meillä ollut omia huoneita. Ei ollut äidillä ja isälläkään vaan yhteinen huone.

Seuraava vaatimus on varmaan että lapsilla pitää olla omat asunnot ja palvelusväki.

En näe miksi eri sukupuolta olevat sisarukset eivät voisi jakaa huonetta: kirjahylly vain keskelle jakamaan huone.

Jotkut vanhemmat uhrautuivat jopa niin paljon, että luopuivat omasta yhteisestä huoneestaan ja siirtyivät nukkumaan olohuoneeseen vuodesohvalle. Siinä tuskin mitään seksiä sitten enää harrastettiin.

Vierailija kirjoitti:

Maalaistalossa yleensä oli piharakennuksia joissa tutustua itseensä rauhassa. 

Vai olisiko niin, ettei sellaista tutustumista tarvittu, kun viimeistään 18-vuotiaana oltiin jo naimisissa? Nykyaikana kun sinnitellään sinkkuna jopa nelikymppisiksi, niin tuollainenkin turhuus on tullut mukaan ihmiselämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai vähän siitä ovatko samaa vai eri sukupuolta. Jos samaa niin mielestäni voi jakaa ihan siihen asti kun muuttaa kotoa pois. Jos eri, niin viimeistään ala-asteen lopulla omat huoneet. 

Kyllä viimeistään teini tarvitsee omaa rauhaa, vaikka olisi sisarus samaa sukupuolta. Pitää olla mahdollisuus latautua ja olla yksin, tarvittaessa keskittyä koulujuttuihin. Ja sukupuolielämäkin alkaa monilla (ainakin itsensä kanssa). 

Eli oma huone pitää olla itsetyydytystä ja aikuisviihteen katselua varten? Mitenköhän entisaikaan pärjättiin. Pappanikin kymmenlapsinen perhe asui maalaistalossa, jossa omia huoneita ei käytännössä ollut. Silloin ei tosin ollut aikuisviihdettäkään, vaan töitä tehtiin aamusta iltaan. Muu aika nukuttiin.

Ei aikuisviihteestä kukaan ole puhunut mitään. Mutta on normaalia, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat alkavat kiinnostaa ala-asteen loppupuolella tai yläasteen alussa. Nuorella on hyvä olla rauhaa tutustua itseensä. Tai ihan vaan makoilla vaatteet päällä pelkästään haaveilemassa jostain ihastuksesta, ilman että kukaan häiritsee. Myös esim. pukeutumiseen liittyvät asiat voivat olla herkkiä tuossa iässä. Ja kuten totesin, on niitä muitakin syitä tarvita omaa rauhaa, mutta ei tuo murrosiän henkisten muutosten läpikäyminen ole mielestäni mitenkään vähäpätöinen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olisi hyvä kysyä niiltä lapsilta. Jos ei viihdy toisen seurassa on kamalaa kun joutuu jakamaan vielä huoneenkin. Jos taas ovat ylimmät ystävykset ja eivät halua omia huoneita ihan niin kauan kuin kotona asuvat.

Vanhempien tehtävä on saada lapset tulemaan toimeen keskenään. Kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen, jos lapset eivät siedä toisiaan.

Juu juu. Sitten on esimerkiksi luonnehäiriöitä, mitkä ei periydy kaikille. Ja vaikkei niitä olisikaan, luonteet voi mennä täysin ristiin. Joku jää täysin alakynteen eikä pärjää muiden kanssa ja joku tallaa toisia vahingossa. Murrosikä voi tuoda yllätyksiä kenelle vaan ja siihen kannattaa varautua.

Meitä oli kolme samassa huoneessa siihen asti, että kukin vuorollaan muutti pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olisi hyvä kysyä niiltä lapsilta. Jos ei viihdy toisen seurassa on kamalaa kun joutuu jakamaan vielä huoneenkin. Jos taas ovat ylimmät ystävykset ja eivät halua omia huoneita ihan niin kauan kuin kotona asuvat.

Vanhempien tehtävä on saada lapset tulemaan toimeen keskenään. Kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen, jos lapset eivät siedä toisiaan.

Juu juu. Sitten on esimerkiksi luonnehäiriöitä, mitkä ei periydy kaikille. Ja vaikkei niitä olisikaan, luonteet voi mennä täysin ristiin. Joku jää täysin alakynteen eikä pärjää muiden kanssa ja joku tallaa toisia vahingossa. Murrosikä voi tuoda yllätyksiä kenelle vaan ja siihen kannattaa varautua.

Vanhempien tehtävä on puuttua näihinkin seikkoihin. Oli meidänkin perheessä näitä vahva- ja heikkoluontoisia. Isä kuitenkin piti yleensä sen heikkoluontoisen puolia ja kuritti sitten vahvempaa. 

Maalaistalossa yleensä oli piharakennuksia joissa tutustua itseensä rauhassa. 

- jep ja niihin eläimiin. Incelit ei olisi jääneet ilman vielä kultaisella 80-luvulla. Persut liikuttuu tästä vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaistalossa yleensä oli piharakennuksia joissa tutustua itseensä rauhassa. 

Vai olisiko niin, ettei sellaista tutustumista tarvittu, kun viimeistään 18-vuotiaana oltiin jo naimisissa? Nykyaikana kun sinnitellään sinkkuna jopa nelikymppisiksi, niin tuollainenkin turhuus on tullut mukaan ihmiselämään.

Meinaatko että vasta aikuisiällä alkaa seksi kiinnostaa? 😂

Vierailija kirjoitti:

Minä annoin omat huoneet kun toinen oli 12 ja toinen 10, alkoi olla sen verran erimielisyyksiä ja eri kaverit.

Munkin samoissa vuosissa siirtyi omiin huoneisiin. Jompi kumpi aina kuitenkin raahasi patjansa toisen huoneeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Meitä oli kolme samassa huoneessa siihen asti, että kukin vuorollaan muutti pois. 

Ei tullut peräkammarin poikia ja tyttöjä, kun ei ollut tilaa. 

Välillähän mediassakin on juttuja perheistä, joissa vaikka kolmekin lasta saattaa jakaa huoneen. Näitä tilaihmeratkaisuja, jossa pieneen asuntoon saadaan mahtumaan kaikki.

Paljon on siitäkin kiinni, että mihin tottuu. Jos ensin on isot omat huoneet ja sitten muutetaan pienempään, ja pitääkin jakaa huone, on se varmaan aika ikävää. Mutta jos on aina jakanut huoneen sisaruksensa kanssa, voi olla jopa pelottavaa ollakin yhtäkkiä omassa huoneessa (ainakin jos puhutaan vaikka pienistä koululaisista).

Ystäväni perheessä kävi niin, että asuivat todella ahtaasti aika pitkään lasten ollessa ensimmäisillä ala-aste luokilla, ja sitten vihdoin muuttivat omakotitaloon ja lapset saivat omat huoneet. Yllättäen nuo jo n. 10v lapset tulevat vieläkin vanhempiensa sänkyyn keskellä yötä, kun eivät ole tottuneet nukkumaan yksin omassa huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Maalaistalossa yleensä oli piharakennuksia joissa tutustua itseensä rauhassa. 

- jep ja niihin eläimiin. Incelit ei olisi jääneet ilman vielä kultaisella 80-luvulla. Persut liikuttuu tästä vieläkin.

Eläimiin sekaantumisesta sai vielä kuolemantuomion 1700-luvulla. Nykyäänhän se on ihan sallittua Suomessa.