IL: Puoli miljoonaa suomalaista syö mielialalääkkeitä, niillä voi olla hurjia haittavaikutuksia, lääkäri ei suosittele
IL laittanut jutun hienosti taas maksumuurin taakse, vaikka ilmiö koskettaa lähes puolta miljoonaa suomalaista.
Allekirjoitan tämän itsekin näitä lääkkeitä käyttäneenä ja haittoja saaneena. Kaikki haitat ei poistuneet lääkkeen käytön alasajon jälkeen ja vasta jälkikäteen olen huomannut, että lääkäri teki ihan selkeän hoitovirheen lääkkeitä määrätessä, sillä osaa niistä lääkkeistä, joita minulle kirjoitti ei saa edes pakkausselosteen mukaan käyttää samanaikaisesti perussairauteni lääkityksen kanssa. Tämä jäi huomaamatta sekä lääkäriltä että farmaseutilta apteekissa. Voi sanoa, ettei ole enää kovin luottavainen olo.
Olen pitkään jo ollut huolissani, miten näitä lääkkeitä jaellaan kuin karkkia ihmisille, ilman säännöllistä hoitokontaktia, valvontaa ja selkeää hoitosuunnitelmaa. Enkä siis vastusta lääkkeiden käyttöä, vaan minusta pitäisi olla nuo asiat selkeästi tehtynä ja olemassa. Liikaa ihmisiä vaan lähetetään kotiin pilleripurkki kourassa, eihän ne mielialalääkkeet ketään paranna, vaan turruttavat olon hetkeksi. Ainakin itselläni se oli niin, plus lääkehaitat siihen päälle. Minkäänlaista suunnitelmaa siitä, kuinka kauan lääkitystä käytetään ja mitkä lääkehoidon tavoitteet ovat, ei ollut olemassa, eikä ollut mitään säännöllistä ja samaa hoitokontaktia myöskään.
Kommentit (134)
Söin noita joskus pari kuukautta ja lopetin seinään kun en tarvinnut enää. Havaitsin haittavaikutukset mm. järjettömän lihomisen ihan itse. Tuolloin päälle 10 vuotta sitten näiden haittavaikutusten olemassaoloa ei edes myönnetty. Nytkö ne ovatkin arkipäivää ja käyttäjiä syyllistetään? Huutonaurua.
Minä olisin ilman lääkitystä 100% työkyvytön. Nyt syön siis kahta lääkettä, joista toinen on antipsykootti ja toinen mielialalääke. Pystyn näiden avulla tekemään osa-aikaista kaupanalan työtä, huolehtimaan lapsestani sekä käymään liikuntaharrastuksessa.
Ilman lääkkeitä alan saamaan väkivaltaisia raivokohtauksia, en nuku, en syö, olen harhainen ja itkuinen, muutun itsetuhoiseksi. Mielummin lääkittynä suht normaalia elämää, kuin ilman ja aivan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Tulee tunne, että lääkärit saavat jonkinlaisia bonuksia siitä, miten paljon he määräävät tiettyjä, ehkä uudempia lääkkeitä. Itse olen välillä käyttänyt Triptyliä ongelmitta hyvin tuloksin, mutta aina tyrkytetään tuota Mirtatsapiinia ja muita vastaavia, jotka eivät toimi minulla paitsi unilääkkeenä.
Lääkärit ei todellakaan saa mitään bonuksia. Lääkefirmoilla ei edes ole mitään keinoja saada tietää, mitä lääkkeitä yksittäinen lääkäri on määrännyt.
Nainen saa helposti parisuhteen ja seksiä vaikka käyttäisi mielialalääkkeitä.Miehiä jotka käyttää taas kohdellaan huonosti. Epäoikeudenmukaista
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on todella menetetty kansa. Aivan järkyttävää että puoli miljoonaa suomalaista syö mielialalääkkeitä. Miksi?
ovat tyhmiä, lammassieluja. Jos lääkäri tarjoaa pillereitä, lammas ei ajattele vaan syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no lääketeollisuuden tarkoitus ei ole "parantaa" ketään, vaan myydä lääkkeitä. Masentuneille suosittelen kirjaa masennuksen biologia jossa käsitellään sitä, mistä paha mieli modernissa ihmiskehossa pääosin johtuu
Oma hypoteesi on se, että olemme vieraantuneet itsestämme ja yhteiskuntajärjestelmämme ei tue ihmisten hyvinvointia. Puoli miljoonaa ihmistä mielialalääkityksellä on valtava määrä 5 miljoonan ihmisen valtiossa. Plus ne, jotka voi huonosti, mutta lääkitsevät itsensä lääkkeiden sijaan päihteillä, alkoholilla, ruualla, uhkapelaamisella jne.
Suomessa on valtavasti kipukroonikoita ja tules-vaivaisia. Masennuslääkettä käytetään ihan kipukynnyksen nostamiseen. Se on turvallisempaa kuin kipulääkkeiden runsas syöminen.
Ihan tuohon otsikkoon palaten jos lääkäri ei suosittele, niinkuin ei suosittelekaan, niin mitä lääkäri kehottaa ihmistä tekemään? Jos ei suositele, niin pitää läkärillä olla jokin muu tepsivä neuvo.
Ei masentunutta tai uupunutta saa jättää yksin. Kun on niin paljon ihmisiä, joiden olo saadaan tasattua vain ja ainoastaan oikealla lääkityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkäri sitten suosittelee, kun täsmälääkkeitä tai muutakaan hoitoa ei saa?
No lääkäri ei tietenkään saa suositella mitään, vaan tämä määrää lääkkeitä. Mutta oppia kannattaa ottaa elämäniloisilta ja itsekin masennuksesta parantuneilta. Lääkeuskikset eivät tieteysti halua tätä kuulla, mutta Maria nordin ja vastaavat ovat oikeassa :)
Maria, se eläinrääkkääjä
Vierailija kirjoitti:
Masennus- ja ahdistuslääkkeet pelastivat ainakin oman henkeni. Koko elämäni oli yhtä suossa tarpomista ihmissuhteista opiskeluun ja työelämään. Vasta oikealla lääkityksellä sain pääni ja asiani kuntoon.
Ei auttanut psykologian kirjat, psykoterapia, self helpit, terveelliset elintavat tai meditointi jne. Koin siitä vain enemmän syyllisyyttä ja pahaa oloa, kun en pystynyt parantamaan itseäni.
Taustalla vaikea, varhaislapsuudesta alkaneesta kaltoinkohtelusta ja traumoista johtuva C-PTSD. Luulin pitkään kärsiväni ADHD:sta, ennen kuin sain oikeasti toimivan ahdistuslääkkeen, jonka avulla keskittymisongelmani hävisivät.
Minun puolesta kaikki, jotka apua saavat, voivat syödä. Ei ole tarkoitus syyllistää ketään tästä. Mutta ongelma on siinä, että monet ovat aloittaneet lääkkeet aivan pikkuvaivoihin ja tajunneet, että sivuvaikutukset ovat pahemmat kuin alkuperäiset ongelmat. Lääkäreiden tulee olla tietoisia sivuvaikutuksista ja näistä pitää potilaalle rehellisesti kertoa. Lapsien lääkitsemistä tulisi harkita hyvin pitkään. Tiedän ihmisiä, jotka ovat aloittaneet lääkkeensä noin 12-vuotiaina. Eikä yhdelläkään ole ollut psykoosia tai muuta vakavaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on maailman onnellisin maa.
Muissa maissa ollaan onnettomampia kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Voi perrskele, mitä kuulee lääkärin suusta. Mitä kauheaa kontrollia unilääkkeisiin ja mielialalääkkeisiin kohdistuu.
Hirveä valvonta saa ihmisen jo siitä syystä unettomaksi, kun pelotellaan eikä lääkettä ole varalla.
Sitten kaiken maailman palstalaiset ovat opastamassa unetonta ihmistä ja masennukseen taipuvaista henkilöä.
Niin, että hanki tyyny, tuuleta huone, mene raittiiseen ilmaan, hengitä masentuneena ja samaa pöppöä vaikka millä tavalla.
Uneton kärsii unettomuudesta ja masentunut haluaa pois siitä tilasta. Jotkut asiat yksinkertaisesti tarvitsevat lääkkeitä. Parhaiten psykiatrit osaavat antaa reseptejä.
Masennukseen auttaa se ajatus, että sen kanssa voi elää vaikkei se koskaan häviäisi. Unettomuuteen auttaa kun heivaa kaikki uskomukset nukkumisesta eikä yritä tehdä nukkumisesta ohjelmanumeroa. Nukkuu sen verran yössä kuin keho antaa myöten nukkua ja paikkaa päikkäreillä.
Kärsin sekä masennuksesta että unettomuudesta 20 vuotta. Sitten aloin hoitaa niitä niin, että käytännössä lopetin hoidon. En yritä hoitaa kumpaakaan enää mitenkään ja annan niiden olla. Lähinnä lopetin kaikkien päihteiden käytön ja olen muuten vain opetellut sietämään ajatuksiani ja mielialojani. Olen havainnut olevani täysin paska ihminen joka on paskansa ansainnut, mutta tunnen oloni myös seesteiseksi.
No millä muulla hoitaisin jännittämistä/paniikkioireita, jos nämä kerran auttaa? Kun lopettaa, ei ne mihinkään ole hävinneet...
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa helposti parisuhteen ja seksiä vaikka käyttäisi mielialalääkkeitä.Miehiä jotka käyttää taas kohdellaan huonosti. Epäoikeudenmukaista
Naisella on helpompi elämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon syönyt Triptyliä jo 11kk.
Toivottavasti ei tulisi mitään pahoja haittoja.
Niistä on jo kokemusta toisten lääkkeiden osalta...
Älä syö yli kolmea vuotta. Se lisää dementiariskiäsi 50%.
Onkoteille tällainen tuttu lääke: Escitalopram ( Cipralex,), tätä minulle määrättiin kun olin ihan lopussa ja jännittynyt. Minun alueella käytetään tätä melko laajalti.
Näillä lääkkeillä tehdään rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi tällaisen lääkehoidon uhri ja ikuisesti asiasta katkera. Oireet johon lääkkeet alun perin sain olivat pieniä. Oikeastaan vain pelkkää nuoruuden hämmennystä. Ongelma on se, ettei lääkitystäni ole pystytty purkamaan, vaikka ei se mihinkään auta. Kaksi epäonnista yritystä takana ja aina pitänyt aloittaa lääkitys uudelleen, koska oireet ovat olleet niin pahoja.
Ihmiset pääsevät huumevieroitukseen, mutta kukaan lääkäri ei tiedä miten tällaisia lääkkeitä lopetetaan. Elämä on muuten kunnossa, mutta tämä lääkeriippuvuus painaa mieltä. Mieluiten olisin ilman. Vaikka annokseni on tällä hetkellä pieni, enkä koe sen juuri vaikuttavan elämääni.
USA:ssa muuten on jo yksityisiä mielialalääkevieroitusklinikoita. Suomessa aihe on edelleen täysi tabu, siis se miten pahasti nuo lääkkeet koukuttavat. Itsekin helvetin läpi tullut, pääsin
Ihan julkisessa terveyskeskuksessa on lääkäreitä, joiden kanssa voi tehdä suunnitelman lääkityksen alasajosta. Annos puolitetaan joka kolmas viikko. Kannattaa varautua siihen, että ensimmäiset puoli vuotta voi olla turhan eläviä unia. Unihygienia on tärkeää ja melatoniinia kannattaa ottaa aina päivällisen jälkeen. Myös ruudut kannattaa hyvästellä päivällisaikaan mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on todella menetetty kansa. Aivan järkyttävää että puoli miljoonaa suomalaista syö mielialalääkkeitä. Miksi?
Varmaan siksi, kun LÄÄKÄRIT on niitä määränneet, ei niitä itse saa mistään. Turha se on potilaita syytellä.
Vierailija kirjoitti:
No millä muulla hoitaisin jännittämistä/paniikkioireita, jos nämä kerran auttaa? Kun lopettaa, ei ne mihinkään ole hävinneet...
Juurisyihin pureutumalla. Nythän vain vaimennat oireet.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin ilman lääkitystä 100% työkyvytön. Nyt syön siis kahta lääkettä, joista toinen on antipsykootti ja toinen mielialalääke. Pystyn näiden avulla tekemään osa-aikaista kaupanalan työtä, huolehtimaan lapsestani sekä käymään liikuntaharrastuksessa.
Ilman lääkkeitä alan saamaan väkivaltaisia raivokohtauksia, en nuku, en syö, olen harhainen ja itkuinen, muutun itsetuhoiseksi. Mielummin lääkittynä suht normaalia elämää, kuin ilman ja aivan sekaisin.
Mistä oireesi johtuvat, ja koska ne alkoivat? Nämä on todella hankalia asioita eikä helppoja vastauksia, tai ratkaisuja ole olemassakaan. Jos lääkitys auttaa ja elämä on parempaa sen kanssa, niin silloin se ehdottomasti kannattaa.
Siksi onkin lääkärin oltava yhteistyössä farmaseutin ja kemian alan ihmisten kanssa. Mutta tämä kaikki puuttuu lääkäreiltä.
Totta kirjoitat jos on jo niin huonossa kunnossa ettei jaksa ei kerrassaan jaksa.