Onko teillä yhteiset rahat parisuhteessa?
Mua on alkanut vähän ärsyttään eräs asia
Monet tuntemani ihmiset ovat ihmetelleet että kui mulla ja mun miehellä on OMAT rahat
Muilla tuntuu usein olevan niin että se kummalla on rahaa juuri sillä hetkellä niin se maksaa tai rikkaampi maksaa enemmän
Olen alkanut miettimään että onko suhteeni oikeasti hyvällä mallilla
Mies haluaa että maksan takaisin jos minulla ei juuri nyt vaikka ole rahaa ostaa jotain ja hän ostaa sen
Onko se teidän mielestä ok parisuhteessa?
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole yhteiset rahat eikä tule. Sitä virhettä tuli kokeiltua edellisessä avioliitossa. Sitä vaativat lähinnä ne, joilla on itsellä pienemmät tulot, haluavat hyötyä ja päästä helpommalla. Siinä vedetään kaikki lapsi-, perhe-, rakkaus- ym. kortit esiin vaikka todellinen ydintarkoitus on taloudellinen hyötyminen.
Kannattaako tolla asenteella edes naida? Nääs kun yhdessä eläessä jaetaan paljon tärkeämmätkin asiat kuin rahat. Kuten elämä.
Rakkauden takia? Oletteko te yhdessä ensisijaisesti yhteisen taloudenpidon ja toisistanne hyötymisen vuoksi?
Jos molemmilla on rahaa riittävästi muutenkin. Kuten hyvätuloisilla töissä käyvillä yleensä on. Niin ei ne yhteiset rahat tuo mitään erityistä lisäetua. Rahaa jää säästöön joka kuukausi jokatapauksessa.
t. ohis
Yhteenmuuttaminen oli selvää säästöä. Kahden asunnon sijasta tarvittiin vain yksi, kodinkoneita samoin vain yksi.
Yksinasujien elämä tulee aina kalliimmaksi. Vielä kun mieskin alkoi tehdä säännöllistä työtä ja muutaman vuoden päästä tienasi yhtä hyvin kuin mä, ei pennejä tarvinnut laskea.
Kummallista että jotkut ei usko, että joka kodissa ei rahan laskeminen kiinnosta. Riittää että niitä on ja asenne hankintoihin ja kuluttamiseen on samaa tyyliä.
Talousrahat on erikseen eli yhteiset. Lainat,sähkö,ruoka,vesi yms. Se mitä kk budjetista jää on omaa rahaa. Eläminen on suunniteltu sen mukaan mihin kummallakin on varaa. Ei siis ole ostettu puolen miljoonaan lukaalia ja kalliita autoja, jos toinen on pienipalkkainen eikä varaa ole. Puoliso kun haluaa käydä kaljottelemassa ja taksilla suhata, maksaa itse. Minä taas maksan omat menoni ja shoppailun itse. Meillä tämä toimii aivan loistavasti, kummankaan ei tarvitse kitistä toiselle miksi kulkee taksilla tai jotain,koska ne ei ole yhteisistä rahoista. Yhteiset lomat ja yhteiset menot taas suunnitellaan ja maksetaan yhdessä, eikä suunnitella mitään mihin ei ole varaa. Tosin itse haaveilen eräästä pienestä reissusta ja puoliso ei ole kiinnostunut,niin sovin joku kerta lähteväni sisareni kanssa sitten sinne reissuun.
Yhteiset rahat on enkä vois kuvitella mitään muuta omalle kohdalle. Muille kyllä aina suosittelen et ehdottomasti erillään mutta se johtuu vain siitä että en usko että rehellisiä on olemassa muita kuin me kaks. Ja tää on siis vitsi mutta vain osittain koska yhteiset rahat vaatii rautasen luottamuksen ja luottamuksen arvosena olemisen.
Meillä omat rahat ja omat tilit, mutta yhteiset kulut maksetaan tulojen suhteessa. Kun on samassa pankissa tilit on helppo siirtää tililtä toiselle tasaukset. Toista se on ollut pankkikirja-aikaan, pankit oli auki 917 ja piti paikan päällä käydä, jos halusi siirtää rahaa.
Meillä on yhteiset rahat ja sitten omat kummallakin. Yhteiseltä tililtä maksetaan laskut. Voin käyttää omat rahani miten haluan. Mies on yrittäjä ja itse olen työeläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi yhteinen pankkitili.
Rahat voi olla yhteiset mutta kuoleman sattuessa yhteinen pankkitili on huono valinta.
Tämä. Yhteinen pankkitili jäädytetään kuolinpäivänä eikä sen rahoja pääse leski käyttämään esimerkiksi asunnon vaatikkeiden, hautajaiskulujen tai perukirjoituksen kulujen maksamiseen ennen kuin perukirjoitus on suoritettu.
Ei jäädytetä, jos on matti JA maija tili. Ihan normaalisti jatkui tilin pito. Sinne tuli tulot ja sieltä maksettiin menot.
Oikeesti sen pitäisi olla TAI eikä ja.
tai tarkoittaa, että jompi kumpi yksinäänkin voi käyttää tiliä. Ja vaatii molempia.
Meillä on omat rahat ja tilit. Tietty sopimus, jonka mukaan toinen maksaa asiat x ja y ja toinen asiat a ja b. Lopulla kumpikin tekee mitä haluaa, ja säästetään myös yhteiselle tilille. Joskus kun olin vanhempainvapaalla, ehdotin yhteistä tiliä, mutta mies ei suostunut. On niin huithapeli rahankäyttäjä välillä, ja oma vanhempainraha oli niin pieni, että välillä huoletti, saako kaikki perusasiat hankittua. No selvittiin erillisilläkin rahoilla, eikä ole sen jälkeen tuosta puhuttu. Nyt tilanne on kääntynyt niin päin, että omat tuloni on isommat, mieskin vähän oppinut säästämistä ja ajattelee välillä myös esimerkiksi lasten hankintoja omiensa edelle. Ja kyllä minä sit autan, jos miehen rahat loppuu. Ei kuitenkaan voi odottaa, että jos ostaa palkkapäivänä itselleen koko rahalla ekstraa, niin sitten puoliso hoitaa koko seuraavan kk pakolliset asiat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ensimmäiset 20 vuotta. Sitten puoliso paljastui alkoholistiksi, kun itse olin parhaani mukaan laittanut kaikki resurssit siihen, että saadaan lainoja maksettua.
Sen jälkeen otettiin yhteinen tili, johon kumpikin laittaa yhteisiä menoja varten rahaa. Mitä jää yli, kumpikin tekee mitä haluaa. En halua rahoittaa juomista, niin laitan omalle säästötilille ja rahastoihin.
Miksi et eroa juoposta? Sullahan menee elämä pilalle, siinä ei säästötilit auta.
Omat rahat, palkka tulee omalle tilille. Sieltä siirretään yhteiselle tilille summat x ja y. Se maksaa kummalla on sillä hetkellä rahaa. Muutenhan jäisi maksamatta😁
Yhteinen tili mutta molemmilla erillinen oma tili ns. Säästötili joihin siirretään joka kuukausi rahaa jos toiselle sattuu jotain. Välillä muutama kymppi ja välillä satanen per tili. Näin mennyt jo pian 30 v.
Omat tilit on, ei yhteistä. Arjen menot maksetaan puokkiin, loput on omassa käytössä.
Omat rahat ja omat tilit. Se maksaa joka jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti omat rahat ja kaikki kulut tasan puoliksi
Se riippuu siitä, mitä niihin kaikkiin kuluihin lasketaan. Itse en suostu maksamaan mitään miehen harrastuskuluista, niihin menee vuodessa tonnitolkulla. Minun vastaavat maksavat vuositasolla muutaman kympin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole yhteiset rahat eikä tule. Sitä virhettä tuli kokeiltua edellisessä avioliitossa. Sitä vaativat lähinnä ne, joilla on itsellä pienemmät tulot, haluavat hyötyä ja päästä helpommalla. Siinä vedetään kaikki lapsi-, perhe-, rakkaus- ym. kortit esiin vaikka todellinen ydintarkoitus on taloudellinen hyötyminen.
Kannattaako tolla asenteella edes naida? Nääs kun yhdessä eläessä jaetaan paljon tärkeämmätkin asiat kuin rahat. Kuten elämä.
Rakkauden takia? Oletteko te yhdessä ensisijaisesti yhteisen taloudenpidon ja toisistanne hyötymisen vuoksi?
Jos molemmilla on rahaa riittävästi muutenkin. Kuten hyvätuloisilla töissä käyvillä yleensä on. Niin ei ne yhteiset rahat tuo mitään erityistä lisäetua. Rahaa jää säästöön j
Yhteenmuuttaminen oli selvää säästöä. Kahden asunnon sijasta tarvittiin vain yksi, kodinkoneita samoin vain yksi.
Yksinasujien elämä tulee aina kalliimmaksi. Vielä kun mieskin alkoi tehdä säännöllistä työtä ja muutaman vuoden päästä tienasi yhtä hyvin kuin mä, ei pennejä tarvinnut laskea.
Kummallista että jotkut ei usko, että joka kodissa ei rahan laskeminen kiinnosta. Riittää että niitä on ja asenne hankintoihin ja kuluttamiseen on samaa tyyliä.
Kummassakaan mallissa ei tarvitse tavallisessa arjessa ikinä "laskea rahoja". Yhteiseltä taloustililtä maksetaan yhteiset menot ja omalta tililtä omat hankinnat. Yhteiseltä tililä maksan kun käyn S-Marketisssa. Jos taas ostan pörssiosakkeita niin niihin käytän omaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat on enkä vois kuvitella mitään muuta omalle kohdalle. Muille kyllä aina suosittelen et ehdottomasti erillään mutta se johtuu vain siitä että en usko että rehellisiä on olemassa muita kuin me kaks. Ja tää on siis vitsi mutta vain osittain koska yhteiset rahat vaatii rautasen luottamuksen ja luottamuksen arvosena olemisen.
Meille ei yhteiset rahat ollut toimiva juttu. Kyse ei ollut luottamuksesta vaan pienistä tuloista ja siitä, että koin aina syyllisyyttä ostaessani jotain itselleni. Siis vaikka ostin tarpeellista vaatetta tai kävin kampaajalla. Nautin, kun minulla on omaa rahaa, josta en ole tilivelvollinen kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi yhteinen pankkitili.
Rahat voi olla yhteiset mutta kuoleman sattuessa yhteinen pankkitili on huono valinta.
MIKSI olisi ?. Jos tili on nimellä rouva X TAI herra X, ei ole mitään ongelmaa , eri asia, jos Rouva X JA herra X
... TAI ..tiliä voi kumpi tahansa käyttää
Jaetaan puoliksi, maksetaan erikseen, pidetään kirjaa. Omat menot, yhteiset menot... tätä venkslaamista jaksoi tasan niin kauan kun seurusteltiin eli vuoden. Kun hynttyyt heitettiin yhteen, muutettiin toisen tili yhteiseksi ja sinne tuli molempien palkat.
Jos homma ei olisi toiminut, sitä olisi muutettu. Mutta se toimi. Molempien lapsuudenkodeissa oli opittu yhteinen talous.
Olen mä nähnyt sellaistakin, että vaimo käy koko ajan töissä, hoitaa lapset, laskee kuun lopussa onko varaa kampaajaan. Rikkautta perinyt mutta hieman yksinkertainen mies jäi työttömäksi. Se osti urheiluauton ja puunasi sitä, kun oli tylsää työttömänä. Kuulostaako reilulta? Lomilla oli aina kuulemma kireä neuvottelu; perimärikas mies oliSi tahtonut mällätä, vaimolla ei ollut varaa.
En tiedä miten pariskunta nykyään elää. Eivät olleet kovin mukavia ihmisiä.
Yhteiset rahat, koska yhdessä on päätetty olla.
Ehdottomasti omat rahat ja kaikki kulut tasan puoliksi