Onnistuneita adoptiota?

Isotätini adoptoi miehensä kanssa lapsen orpokodista. Kyseisessä laitoksessa oli lapsia, jotka olivat menettäneet molemmat vanhempansa. Isotädillekin miehensä kanssa kokemus oli positiivinen, samoin lapselle, joka sai rakastavat vanhemmat ja hyvän kodin. En muista että asiassa olisi ollut mitään negatiivista. En tiedä selvitettiinkö sitä onko lapsella elossa olevia muita sukulaisia koskaan. Nyt se olisi ehkä helpompaa.

Lämmin kiitos tästä! Jotenkin tuntuu, että kokemukset pyörivät julkisuudessa vain negatiivisten asioiden ympärillä ja ihana kuulla tällaisia elämäntarinoita😊

Siis teoriassa he saavat usein paremman toimeentulon eli rahaa. Mutta käytännössä psykologiset vaikeudet ovat astronomisella tasolla, ja ihan syystä. Lapsella on hoivasuhde vain bioäitinsä kanssa, kaikki muu on vähän sama kuin sinä yrittäisit yhtäkkiä alkaa vanhemmuussuhteeseen naapurisi kanssa

Hyvin alkeellisella tasolla tuo varmasti sujuu, eli saat ruokaa suuhusi, mutta ihmisillä on myös perinnöllisiä taipumuksia, vahvuuksia sekä ominaisuuksia, jotka eivät saa mitään vastinetta vieraassa ympäristössä. Sama kuin ankka yrittäisi kasvattaa koiraa, ymmärrätkö?

Adoptioperheissä korostuu yleensä myös rahanahneus ja lapsen välineellistäminen: sijaislapsia otetaan korvausten vuoksi ja hedelmätön pari on hävittänyt oman hedelmällisyytensä työntekoon tai esimerkiksi lääketeolliseen hapatukseen (esim. hormonaailnen ehkäisy tuhoaa naisten sukuelimiä). Lapsilta ei voi tunnetusti peittää mitään: he kyllä aistivat kaiken, mikä ei ole kohdallaan, ja tuollainen tuhoaa lapsen psyykeen

Vierailija kirjoitti:

Lämmin kiitos tästä! Jotenkin tuntuu, että kokemukset pyörivät julkisuudessa vain negatiivisten asioiden ympärillä ja ihana kuulla tällaisia elämäntarinoita😊

Koska se on todella ongelmallista varsinkin sellaisissa tapauksissa, missä lapsella on elossa oleva äiti. Lapsenryöstö nyt on aivan helvetin vakava ja suuri rikos, mitä ei mikään määrä peittelyä ja välikäsiä pysty häivyttämään kuin väliaikaisesti, kuten nopeat jalat auttavat myymälävarasta viemään tavaransa. Teko jää silti varkaan auraan ja totuus paljastuu aina. Yhtä lailla lasu-bisnes, lapsikaappaukset, ja tämä tieten tahtoen äitien ja lasten luonnollisten suhteiden terrorisointi, sabotaasi, rikkominen, ym. myrkky, mille suomessa synnyttävät nykyään altistuvat

Nämä ovat kaikki sellaisia käytäntöjä, mille muutaman vuoden päästä pudistellaan päätä, että pitikö tuollaisiakin hirveyksiä tehdä. Ja niitä tekevät jopa samat tahot, jotka ovat tehneet hirveyksiä ennenkin: naisien pakkosterilisaatiot, ihmiskauppa, lobotomisaatiot, ym. Kaikilla näillä nykyään hirveyksiä tehtailevilla aloilla on dokumentoitu, hirveyksinä tuomittu historia. Ja silti ihmiset menevät lankaan heidän nykykäytänteistään inhimillisinä, hyvinä

Hormonaalinen ehkäisy tuhoaa naisen sukuelimiä?! Nyt on kyllä pimeät luulot jollakin. Ei tuhoa, suojaa hedelmällisyyttä!!

Vierailija kirjoitti:

Siis teoriassa he saavat usein paremman toimeentulon eli rahaa. Mutta käytännössä psykologiset vaikeudet ovat astronomisella tasolla, ja ihan syystä. Lapsella on hoivasuhde vain bioäitinsä kanssa, kaikki muu on vähän sama kuin sinä yrittäisit yhtäkkiä alkaa vanhemmuussuhteeseen naapurisi kanssa

Hyvin alkeellisella tasolla tuo varmasti sujuu, eli saat ruokaa suuhusi, mutta ihmisillä on myös perinnöllisiä taipumuksia, vahvuuksia sekä ominaisuuksia, jotka eivät saa mitään vastinetta vieraassa ympäristössä. Sama kuin ankka yrittäisi kasvattaa koiraa, ymmärrätkö?

Adoptioperheissä korostuu yleensä myös rahanahneus ja lapsen välineellistäminen: sijaislapsia otetaan korvausten vuoksi ja hedelmätön pari on hävittänyt oman hedelmällisyytensä työntekoon tai esimerkiksi lääketeolliseen hapatukseen (esim. hormonaailnen ehkäisy tuhoaa naisten sukuelimiä). Lapsilta ei voi tunnetusti peittää mitään: he kyllä ai

 

Miksi kommentoit ketjuun ohi aiheen? Sisälukutaito?

Isäni on adoptoinut minut, hän on siis myös sisarusteni biologinen isä. Isä on ollut elämässäni aina, meillä on ollut vanhemman ja lapsen välinen suhde siitä asti kun olin olin. En tiedä, mikä tässä adoptiossa olisi negatiivista, kokonaisuudessaan koen adoption olevan positiivinen asia. Biologiseen isään ei ole ollut ikinä mitään vanhemman ja lapsen välistä suhdetta ja hän on kuollut ollessani lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Siis teoriassa he saavat usein paremman toimeentulon eli rahaa. Mutta käytännössä psykologiset vaikeudet ovat astronomisella tasolla, ja ihan syystä. Lapsella on hoivasuhde vain bioäitinsä kanssa, kaikki muu on vähän sama kuin sinä yrittäisit yhtäkkiä alkaa vanhemmuussuhteeseen naapurisi kanssa

Nappiin sanottu. Jos lapselta kuolevat biovanhemmat, heidätkin on paras ottaa hengiltä saman tien. Hoivaa voi saada vain bioäidiltä, tuskin edes bioisältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämmin kiitos tästä! Jotenkin tuntuu, että kokemukset pyörivät julkisuudessa vain negatiivisten asioiden ympärillä ja ihana kuulla tällaisia elämäntarinoita😊

Koska se on todella ongelmallista varsinkin sellaisissa tapauksissa, missä lapsella on elossa oleva äiti. Lapsenryöstö nyt on aivan helvetin vakava ja suuri rikos, mitä ei mikään määrä peittelyä ja välikäsiä pysty häivyttämään kuin väliaikaisesti, kuten nopeat jalat auttavat myymälävarasta viemään tavaransa. Teko jää silti varkaan auraan ja totuus paljastuu aina. Yhtä lailla lasu-bisnes, lapsikaappaukset, ja tämä tieten tahtoen äitien ja lasten luonnollisten suhteiden terrorisointi, sabotaasi, rikkominen, ym. myrkky, mille suomessa synnyttävät nykyään altistuvat

Nämä ovat kaikki sellaisia käytäntöjä, mille muutaman vuoden päästä pudistellaan päätä, että pitikö tuollaisiakin hirveyks

Nyt on kyse orvoista tai lapsestaan itse luopuneista vaikka tukea olisi ollut bioäidille. Ei lapsenryöstöistä tai ihmiskaupasta. Dokumentoiduista tilanteista. 

Woody Allenilla oli onnistunut

Vierailija kirjoitti:

Siis teoriassa he saavat usein paremman toimeentulon eli rahaa. Mutta käytännössä psykologiset vaikeudet ovat astronomisella tasolla, ja ihan syystä. Lapsella on hoivasuhde vain bioäitinsä kanssa, kaikki muu on vähän sama kuin sinä yrittäisit yhtäkkiä alkaa vanhemmuussuhteeseen naapurisi kanssa

Hyvin alkeellisella tasolla tuo varmasti sujuu, eli saat ruokaa suuhusi, mutta ihmisillä on myös perinnöllisiä taipumuksia, vahvuuksia sekä ominaisuuksia, jotka eivät saa mitään vastinetta vieraassa ympäristössä. Sama kuin ankka yrittäisi kasvattaa koiraa, ymmärrätkö?

Adoptioperheissä korostuu yleensä myös rahanahneus ja lapsen välineellistäminen: sijaislapsia otetaan korvausten vuoksi ja hedelmätön pari on hävittänyt oman hedelmällisyytensä työntekoon tai esimerkiksi lääketeolliseen hapatukseen (esim. hormonaailnen ehkäisy tuhoaa naisten sukuelimiä). Lapsilta ei voi tunnetusti peittää mitään: he kyllä ais

No jopas on jutut. Miksi muuten sekoitat sijaisperhetoiminnan adoptioon?

Niin kauan kuin adoptiobisns kohdistuisikin vain ihmisiin, joiden vanhemmat ovat kuolleet, se saattaisi olla ok. Mutta nykyään se perustuu enimmäkseen lapsikaappauksiin ja siihen, että ongelmien ratkaisemiseksi kaapataan lapsi sen sijaan, että esim. turvattaisiin ensisijaisen hoivaajan olot

Mietipä tilannetta, jossa eläintarhassa samassa häkissä on koiras ja naaras. Naaras on raskaana ja synnyttää poikasen. Koiras syö kaiken häkkiin heitetyn ruuan ja kiusaa sekä pahoinpitelee naarasta niin, että naaras on huonovointinen ja äärimmäisen stressaantunut, eikä pysty stressiltään keskittymään poikaseen, tai nälkiinnytykseltään ruokkimaan tätä

Lasu-bisneksen mukainen ratkaisu 1: todetaan että paskat vanhemmat, viedään poikanen pois vanhempien luota.

Lasu-bisneksen mukainen ratkaisu 2: erotetaan naaras ja koiras eri häkkeihin, ja laitetaan imeväinen poikanen vuoroviikoksi koiraan häkkiin. Emo vieraantuu poikasesta ja hylkää tämän.

Sitten se oikea ratkaisu: poistetaan koiras ja aletaan ruokkimaan naarasta, jotta tämä saa keskittyä rauhassa poikasen hoivaamiseen.

No onko tällaista ratkaisua edes mahdollista toteuttaa ihmisyhteisössä? Ei lain mukaan ole.

Toivoisin positiivisia kokemuksia. Näitä negatiivisia kauhuja netti on pullollaan. Kyse ei ole lapsibisneksestä vaan heistä, jotka asuisivat muutoin esim. Laitoksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis teoriassa he saavat usein paremman toimeentulon eli rahaa. Mutta käytännössä psykologiset vaikeudet ovat astronomisella tasolla, ja ihan syystä. Lapsella on hoivasuhde vain bioäitinsä kanssa, kaikki muu on vähän sama kuin sinä yrittäisit yhtäkkiä alkaa vanhemmuussuhteeseen naapurisi kanssa

Nappiin sanottu. Jos lapselta kuolevat biovanhemmat, heidätkin on paras ottaa hengiltä saman tien. Hoivaa voi saada vain bioäidiltä, tuskin edes bioisältä.

Tuo on 50/60. Esim. UK:ssa yhteishuoltajuuksissa kasvaneet tyttölapset joutuvat erittäin korkealla todennäköisyydellä seksuaalirikosten uhriksi. Ihmisyhteisöissä vallitsee konsensus, että paska, r aiskauksia ja väkivaltaakin sisältävä elämä on parempi, kuin ei elämää. Mutta mitäpä itse tekisit, vaikkapa tyttönä. Jos sinulla olisi mahdollisuus kuolla nuorena tai elää elämä täynnä seksuaalista hyväksikäyttöä, orjuutta ja väkivaltaa, kumman valitsisit?

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin adoptiobisns kohdistuisikin vain ihmisiin, joiden vanhemmat ovat kuolleet, se saattaisi olla ok. Mutta nykyään se perustuu enimmäkseen lapsikaappauksiin ja siihen, että ongelmien ratkaisemiseksi kaapataan lapsi sen sijaan, että esim. turvattaisiin ensisijaisen hoivaajan olot

 

Mietipä tilannetta, jossa eläintarhassa samassa häkissä on koiras ja naaras. Naaras on raskaana ja synnyttää poikasen. Koiras syö kaiken häkkiin heitetyn ruuan ja kiusaa sekä pahoinpitelee naarasta niin, että naaras on huonovointinen ja äärimmäisen stressaantunut, eikä pysty stressiltään keskittymään poikaseen, tai nälkiinnytykseltään ruokkimaan tätä

Lasu-bisneksen mukainen ratkaisu 1: todetaan että paskat vanhemmat, viedään poikanen pois vanhempien luota.

Lasu-bisneksen mukainen ratkaisu 2: erotetaan naaras ja koiras eri häkkeihin, ja laitetaan imeväinen poikanen vuoroviikoksi koiraan häkkiin. Emo vieraantuu poikase

Itse asiassa orvoksi jääneitä adoptoidaan Suomessa melko harvoin. Yleensä orvoksi jääneelle etsitään uudet huoltajat ja yleensä nämä löytyy lähisuvusta, isovanhemmista tai vaikka vanhempien sisaruksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis teoriassa he saavat usein paremman toimeentulon eli rahaa. Mutta käytännössä psykologiset vaikeudet ovat astronomisella tasolla, ja ihan syystä. Lapsella on hoivasuhde vain bioäitinsä kanssa, kaikki muu on vähän sama kuin sinä yrittäisit yhtäkkiä alkaa vanhemmuussuhteeseen naapurisi kanssa

Hyvin alkeellisella tasolla tuo varmasti sujuu, eli saat ruokaa suuhusi, mutta ihmisillä on myös perinnöllisiä taipumuksia, vahvuuksia sekä ominaisuuksia, jotka eivät saa mitään vastinetta vieraassa ympäristössä. Sama kuin ankka yrittäisi kasvattaa koiraa, ymmärrätkö?

Adoptioperheissä korostuu yleensä myös rahanahneus ja lapsen välineellistäminen: sijaislapsia otetaan korvausten vuoksi ja hedelmätön pari on hävittänyt oman hedelmällisyytensä työntekoon tai esimerkiksi lääketeolliseen hapatukseen (esim. hormonaailnen ehkäisy tuhoaa naisten sukuelimiä). Lapsilta

Samaa lapsikaappausbisnestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämmin kiitos tästä! Jotenkin tuntuu, että kokemukset pyörivät julkisuudessa vain negatiivisten asioiden ympärillä ja ihana kuulla tällaisia elämäntarinoita😊

Koska se on todella ongelmallista varsinkin sellaisissa tapauksissa, missä lapsella on elossa oleva äiti. Lapsenryöstö nyt on aivan helvetin vakava ja suuri rikos, mitä ei mikään määrä peittelyä ja välikäsiä pysty häivyttämään kuin väliaikaisesti, kuten nopeat jalat auttavat myymälävarasta viemään tavaransa. Teko jää silti varkaan auraan ja totuus paljastuu aina. Yhtä lailla lasu-bisnes, lapsikaappaukset, ja tämä tieten tahtoen äitien ja lasten luonnollisten suhteiden terrorisointi, sabotaasi, rikkominen, ym. myrkky, mille suomessa synnyttävät nykyään altistuvat

Nämä ovat kaikki sellaisia käytäntöjä, mille muutaman vuoden päästä pudiste

Onko äiti samaa mieltä tuesta? Luitko vähän aika sitten ylellä olleen kertomuksen siitä, millaista väkivaltaa ja kiusaamista turvakodissa eläminen oli äidille ja vastasyntyneelle ollut?

Vierailija kirjoitti:

Isäni on adoptoinut minut, hän on siis myös sisarusteni biologinen isä. Isä on ollut elämässäni aina, meillä on ollut vanhemman ja lapsen välinen suhde siitä asti kun olin olin. En tiedä, mikä tässä adoptiossa olisi negatiivista, kokonaisuudessaan koen adoption olevan positiivinen asia. Biologiseen isään ei ole ollut ikinä mitään vanhemman ja lapsen välistä suhdetta ja hän on kuollut ollessani lapsi.

Kiitos, kun jaoit tämän😊 

ap

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin positiivisia kokemuksia. Näitä negatiivisia kauhuja netti on pullollaan. Kyse ei ole lapsibisneksestä vaan heistä, jotka asuisivat muutoin esim. Laitoksessa. 

Miksi yrität kaivaa väen väkisin hyvää jostakin, mikä ei hyvää ole? Sama kuin kyselisit positiivisia kokemuksia r aiskauksista. Ne varmaan rajoittuvat siihen, että "no en kuollut" tai "en saanut aidsia". Paras vaihtoehto olisi silti se, että niitä r aiskauksia ei tehtäisi, varsinkaan valtion viranomaisten toimesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin adoptiobisns kohdistuisikin vain ihmisiin, joiden vanhemmat ovat kuolleet, se saattaisi olla ok. Mutta nykyään se perustuu enimmäkseen lapsikaappauksiin ja siihen, että ongelmien ratkaisemiseksi kaapataan lapsi sen sijaan, että esim. turvattaisiin ensisijaisen hoivaajan olot

 

Mietipä tilannetta, jossa eläintarhassa samassa häkissä on koiras ja naaras. Naaras on raskaana ja synnyttää poikasen. Koiras syö kaiken häkkiin heitetyn ruuan ja kiusaa sekä pahoinpitelee naarasta niin, että naaras on huonovointinen ja äärimmäisen stressaantunut, eikä pysty stressiltään keskittymään poikaseen, tai nälkiinnytykseltään ruokkimaan tätä

Lasu-bisneksen mukainen ratkaisu 1: todetaan että paskat vanhemmat, viedään poikanen pois vanhempien luota.

Lasu-bisneksen mukainen ratkaisu 2: erotetaan naaras ja koiras eri häkkeihin, ja laitetaan imeväinen poikanen vu

Esimerkki ei sisältänyt orpoutta (emo elossa, siittävä koiras elossa).