Miksi naiset suuttuvat jos mies käy muutaman kerran viikossa vanhemmillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis anteeksi, mutta mitä ihmettä oikein olen lukenut tässä ketjussa? Tiivis yhteydenpito vanhempien kanssa on kielletty, jos lapsella on puoliso/oma perhe? Poika ei saisi tavata äitiään kahden kesken, koska kyseessä insesti?!? Tämä jos mikä ei ole normaalia, ja on saanut aivan hirveästi yläpeukkuja. Mikä teitä vaivaa?

Onneksi en ole parisuhteessa kenenkään näin ajattelevan kanssa. Anoppini ja appiukkoni kuuluvat perheeseeni. Mieheni voi käydä kotonaan niin paljon kuin haluaa. Käymme siellä myös yhdessä. Miehen sisarukset käyvät siellä perheineen. Kävimme myös mieheni kanssa usein edesmenneen äitini luona vierailuilla ja yhdessä hoidimme häntä, kun hän vanhemmiten tarvitsi apua. Soittelin myös äidilleni joka päivä. Olemme viestitelleet ja soitelleet vanhemmillemme yksin ja erikseen lomamatkoilla. Olen anoppiin ja appiukkoon yhteydess

Kyllä mä edelleen lähtisin siitä, että ongelma tulee siitä, jos mies ei omassa kodissaan suoriudu osuudestaan hypätessään  vanhempiensa asioilla. Sunkin valtavan hyvä miehesi olisi alkanut nyppiä vältellessään velvollisuuksiaan oman perheensä suhteen. Ajankäytöstä kai eniten on kyse (eikä mustasukkaisuudesta)?

Mullakin on valtavan hyvä mies, 20+ v yhteistä matkaa, ja ihan hyvin saisi hypätä äidillään useasti viikossa mikäli tarvetta tai halua olisi. Lapsiperhevuosina olisin tuskin ollut samaa mieltä. Sen verran kovilla oltiin kuitenkin molemmat silloin, ettei kumpikaan kerennyt vanhemmilleen useita kertoja viikossa. Soittamallakin voi yhteyttä pitää.

Eikö teillä alvariinsa vanhempien luona hyppäävien ihmisten mieleen tule, että vanhemmillakin on seksielämä? Kun lapset ei enää asu kotona voi seksiä harrastaa mihin aikaa vuorokaudesta tahansa. Tai voisi, mutta kun lapsi pölähtää ilmoittamatta milloin tahansa, niin ei voikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset vaan kateellisia jos miehellä on hyvä suhde omaan perheeseen... 

Ei. Vaan tympäsee, kun mies menee siirtelemään vanhempiensa luo, jotta välttyy kotona tekemästä mitään. 

Mitä hän on jättänyt tekemättä? Kerro, kun tiedät.

Lapsiperheessä on aina jotain tekemistä. Menee vaikka lasten kanssa uimaan tai ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukut? Minulle on kahden eri naisen toimesta valitettu näistä asioista. Ei ole lapsia. Kai naiset haluavat olla uusi äiti.

 

ap

   Vaimo syrjäyttää äidin tärkeyskärjestyksessä, ellei äiti tarvitse erityistä apua terveyden takia

En ole uskova, mutta  raamatussakin käsketetään irtoamaan vanhemmista  ja liittymään vaimoon, jotenkin niin se oli.. Napanuora pitää katkaista  jo 

Syrjäyttää, siis mikä helvetin kilpailuasetelma tässä on kyseessä? Eikö miehen elämässä ole tilaa sekä vaimolle / omalle perheelle, että vanhemmilleen? 

Olen kahden pojan äiti ja siten kahden miniän anoppi. Meillä ei ole ollut koskaan mitään riitaa eikä kilpailutilannetta. Ei niin pidä ollakaan, itse miniänä ollessani koin yhteenkuuluvuutta anoppini kanssa koska me rakastimme samaa miestä, hän äitinä ja minä vaimona. Samaa ajattelen nyt miniöistäni. Toisen miniän kanssa elän yhteiseloa pojan perheen kanssa mökillä lyhyitä aikoja, mutta ei koskaan mitään riitaa, en puutu heidän ratkaisuihinsa enkä elämäänsä, eivätkä he minun. Meillä on keskinäinen kunnioitus.

Vierailija kirjoitti:

No jos yksiö on liian pieni pieneksi asunnoksi, niin sitten se on yksiön kokoinen kaksio. Miten paljon yksi ihminen tarvitsee tilaa?

Mulla on 77 neliötä jonka kuusenkoristeet miettii sijoituspaikkaa.  No ei poikaa, siivooja tulee ens viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukut? Minulle on kahden eri naisen toimesta valitettu näistä asioista. Ei ole lapsia. Kai naiset haluavat olla uusi äiti.

 

ap

   Vaimo syrjäyttää äidin tärkeyskärjestyksessä, ellei äiti tarvitse erityistä apua terveyden takia

En ole uskova, mutta  raamatussakin käsketetään irtoamaan vanhemmista  ja liittymään vaimoon, jotenkin niin se oli.. Napanuora pitää katkaista  jo 

Syrjäyttää, siis mikä helvetin kilpailuasetelma tässä on kyseessä? Eikö miehen elämässä ole tilaa sekä vaimolle / omalle perheelle, että vanhemmilleen? 

Olen kahden pojan äiti ja siten kahden miniän anoppi. Meillä ei ole ollut koskaan mitään riitaa eikä kilpailutilannetta

Jos anoppi suhtautuu miniään kunnioituksella ja ystävyydellä, näin voi ollakin. Minun kokemukseni kuitenkin on, että joskus he eivät katso silmiin tai sano mtiään. Katsovat viereen, puhuttelevat poikaansa kuin olisin ilmaa, ja kaikk vuorovaikutus tapahtuu myös pojan välityksellä. Tuollaisessa asetelmassa olisi naurettavaa, että mies esim. välittäisi lapsiani anopille syliteltäviks, jos anoppi ei pysty katsomaan minua silmiin ja olemaan ystävällinen. Ymmärrätkös? Toki jos anoppi on mukava, ymmärtää paikkansa, kunnioittaa miehen roolia aviomiehenä tämän roolin (aikuisena) lapsena yli, niin mikäpä siinä. Mutta kaikki anopit eivät ole järkeviä ja mukavia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis anteeksi, mutta mitä ihmettä oikein olen lukenut tässä ketjussa? Tiivis yhteydenpito vanhempien kanssa on kielletty, jos lapsella on puoliso/oma perhe? Poika ei saisi tavata äitiään kahden kesken, koska kyseessä insesti?!? Tämä jos mikä ei ole normaalia, ja on saanut aivan hirveästi yläpeukkuja. Mikä teitä vaivaa?

Onneksi en ole parisuhteessa kenenkään näin ajattelevan kanssa. Anoppini ja appiukkoni kuuluvat perheeseeni. Mieheni voi käydä kotonaan niin paljon kuin haluaa. Käymme siellä myös yhdessä. Miehen sisarukset käyvät siellä perheineen. Kävimme myös mieheni kanssa usein edesmenneen äitini luona vierailuilla ja yhdessä hoidimme häntä, kun hän vanhemmiten tarvitsi apua. Soittelin myös äidilleni joka päivä. Olemme viestitelleet ja soitelleet vanhemmillemme yksin ja erikseen lomamatkoilla. Olen anoppiin ja appiukkoon yhteydess

On olemassa laumaeläimiä ja heillä on laumeläinten ongelmat. Samat taudit ja mielenterveyden ongelmat koskettavat koko laumaa. Samat valitukset, samat epidemiat (esim. avioerot, r aiskailut, ym.), samat mielenterveyden haasteet, kuten surumielisyys, jne. Jos katsoo oman elämänsä olevan parempaa kuin keskimääräisen by-the-book-pirjon, niin ei tietenkään halua takaisin osaksi tuollaista laumaa siksi, että mies on edelleen rakastunut äitiisä. Itse ainakin katson, että olen mieluummin ilman miestä, kuin miehen kanssa ongelmallisine verkostoineen. Ymmärrätkös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukut? Minulle on kahden eri naisen toimesta valitettu näistä asioista. Ei ole lapsia. Kai naiset haluavat olla uusi äiti.

 

ap

   Vaimo syrjäyttää äidin tärkeyskärjestyksessä, ellei äiti tarvitse erityistä apua terveyden takia

En ole uskova, mutta  raamatussakin käsketetään irtoamaan vanhemmista  ja liittymään vaimoon, jotenkin niin se oli.. Napanuora pitää katkaista  jo 

Syrjäyttää, siis mikä helvetin kilpailuasetelma tässä on kyseessä? Eikö miehen elämässä ole tilaa sekä vaimolle / omalle perheelle, että vanhemmilleen? 

Olen kahden pojan äiti ja siten kahden miniän anoppi. Meillä ei ole ol

Ovatko kaikki miniät mukavia ja ystävällisiä ja arvostavat anoppiaan vai nakkelevat niskojaan? 

Tässä keskustelussa 90 % niskojaan nakkelevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis anteeksi, mutta mitä ihmettä oikein olen lukenut tässä ketjussa? Tiivis yhteydenpito vanhempien kanssa on kielletty, jos lapsella on puoliso/oma perhe? Poika ei saisi tavata äitiään kahden kesken, koska kyseessä insesti?!? Tämä jos mikä ei ole normaalia, ja on saanut aivan hirveästi yläpeukkuja. Mikä teitä vaivaa?

Onneksi en ole parisuhteessa kenenkään näin ajattelevan kanssa. Anoppini ja appiukkoni kuuluvat perheeseeni. Mieheni voi käydä kotonaan niin paljon kuin haluaa. Käymme siellä myös yhdessä. Miehen sisarukset käyvät siellä perheineen. Kävimme myös mieheni kanssa usein edesmenneen äitini luona vierailuilla ja yhdessä hoidimme häntä, kun hän vanhemmiten tarvitsi apua. Soittelin myös äidilleni joka päivä. Olemme viestitelleet ja soitelleet vanhemmillemme yksin ja erikseen lomamatkoilla. Olen anoppiin ja appiukkoon yhteydess

Omituista myös tuo puhe "oman äitin hylkäämisestä". Oletko sinä joku oman äitisi imettäjä? Mihin hän tarkalleen ottaen sinua tarvitsee? Itse olen kokenut, että sukupolvien välinen kuilu on niin suuri, etten yksinkertaisesti halua häntä osaksi minun touhuihini, enkä halua setviä hänen ongelmiaan. Miksi aikuinen nainen edes tarvitsisi aikuista lastaan - eikö tuo suhde ole relevantein silloin, kun lapsi ei saa omin avuin ruokaa suuhunsa tai rahaa pankkitililleen? Mikä on tämän riippuvuussuhteen luonne välillänne? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukut? Minulle on kahden eri naisen toimesta valitettu näistä asioista. Ei ole lapsia. Kai naiset haluavat olla uusi äiti.

 

ap

   Vaimo syrjäyttää äidin tärkeyskärjestyksessä, ellei äiti tarvitse erityistä apua terveyden takia

En ole uskova, mutta  raamatussakin käsketetään irtoamaan vanhemmista  ja liittymään vaimoon, jotenkin niin se oli.. Napanuora pitää katkaista  jo 

Syrjäyttää, siis mikä helvetin kilpailuasetelma tässä on kyseessä? Eikö miehen elämässä ole tilaa sekä vaimolle / omalle perheelle, että vanhemmilleen? 

Olen kahden pojan äi

No itse olen kohdannut kaikki anopit hymyssä suin reippaasti kätellen, sekä monta kertaa keskustelun aloittaen. Mielestäni tämä ei ole edes miniän tehtävä. Se että anoppi katselee nurkkia ja kohtelee kuin ilmaa onaika selvä merkki siitä, ettei ole millään tasolla toivottu tai haluttu vieras. Jos mies hyväksyy vaimonsa ja lastensa äidin kohtelun tällä tavalla, ongelma ei ole miniässä. Jos anopille tai pojalle tulee siitä paha mieli, voi voi. Siittäkööt vaikka toisensa sitten, ei ole minulta pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuota samaa jo suhteen alusta asti, että mies ramppasi kotonaan jatkuvasti. Tällä tarkoitan useampaa iltaa viikossa. Siellä anoppi syötti, saunotti ja tietyt telkkariohjelmat tapasivat katsoa yhdessä. Ihan kuin lapsenakin. 

Homma paheni, kun appi lähti ja anoppi jäi yksin. Isälle tarvittiin taloon korvike. Ymmärrän kyllä anoppia. Kyllä talo tarvii mielellään miehen. Ja olen ymmärtänyt, että käytännössä meidän talossa on miehen paikka vapaana. Täytyy pitää silmiään auki.

Lähinnä syytän itseäni ja omaa tyhmyyttäni. Se, mikä aluksi näyttäytyi perhearvoina ja kykynä pitää yllä läheisiä ihmissuhteitaan, oli alusta saakka itsenäisyyden ja aikuisuuden puutetta. Ei minua huijattu. Huijasin itse itseäni. 

Isäni muutti äitinsä luo ukkini kuoltua. 

Kun Isäni kuoli, äitini piti itsestään selvänä, että minä (hänen tyttärensä) ja hän muutamme yhteen ja sitten Meillä on "kivaa". Kyllä minä hain kivani ihan muualta kuin äitini luota. Myöhemmin tapasin eronneen miehen ja se oli äidille kauhistus. Siinä jäi äiti jälleen kerran toiseksi. "Sen miehen" kanssa olen viihtynyt 50 vuotta, saanut ihanat lapset ja neljä lastenlasta. Ei pidä antaa äidin määrätä mitään!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos yksiö on liian pieni pieneksi asunnoksi, niin sitten se on yksiön kokoinen kaksio. Miten paljon yksi ihminen tarvitsee tilaa?

 

 

Mulla on 77 neliötä jonka kuusenkoristeet miettii sijoituspaikkaa.  No ei poikaa, siivooja tulee ens viikolla.

Yksin 77 neliössä eivätkä ne koristeet mahdu mihinkään muualle kuin sinne yläkaappiin? 

Minun mies kävi joka viikko vanhempiensa luona. Hän oli ainut lapsi ja vanhempiensa lellikki. Olihan se toisen kautta ihan ymmärrettävääkin, että hän siellä kävi, koska hänellä oli hyvät välit vanhempiinsa ja vanhemmat olivat jo iäkkäitä ja sairaita.

Isänikin kävi vähintään kerran viikossa vanhemmillaan. Hän teki niin velvollisuudentunnosta ja ilmeisesti halusi myös olla vanhemmilleen avuksi.

Ei tämmöinen siis varmaankaan mitään harvinaista ole. Naiset suvustamme  eivät kylläkään tämmöisiä ole tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun vastauksia lukiessa alan ymmärtää, miksi tietyt naiset valittavat, etteivät heidän suhteensa ikinä kestä. Ja vika ei ehkä ole heidän ulkonäössään.

Jos syntymäperheessä on ollut terveet ihmissuhteet, niin ihmiset eivät yleensä lakkaa rakastamasta vanhempiaan ja sisaruksiaan, vaikka he rakastaisivat myös puolisoaan ja omia lapsiaan ihan yhtä kovasti. Eikä kannata yrittää vaatia, että lakkaisivat.

Te miehet, te ette vain tajua tai siis ette viitsi vaivautua ajattelemaan asioita. "Rakastaa yhtä kovasti"  ei, vaan puoliso ja lapset ovat ne RAKKAIMMAT.  He ovat sinun perheesi. Olen järkyttynyt, että niin monelle miehelle pitää kertoa päivänselvä asia. Ihmisillä on ns. normaali elämässä vain vähän vapaa-aikaa. Sen luulisi haluavan viettää oman perheensä kanssa, siis puolisonsa ja/tai lapsensa, eikä monta kertaa viikossa uhrata sitä vähäistä aikaa vanhempiinsa ja/tai ystäviinsä. Tuo on helvetin moista itsekkyyttä, kun minä haluan, kun minä haluan mennä. Sama se mitä se puoliso siellä kotona tekee ja mitä hänen vastuulleen kaatuu, kun pikku herra ajattelee vain itseään ja omaa hyvinvointiaan. Kaikkea muuta elämässä saa lisää paitsi aikaa!!! Käyttäkää se siis sellaisen/sellaisten ihmisen kanssa, jota eniten rakastatte! Ap:n tapauksessa se näyttää olevan hänen vanhempansa. Ei ihme, että naiset ovat saaneet kyllikseen. Soittaminen viikottain on ok ja käynti vaikka kerran kuussa, sen vielä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun vastauksia lukiessa alan ymmärtää, miksi tietyt naiset valittavat, etteivät heidän suhteensa ikinä kestä. Ja vika ei ehkä ole heidän ulkonäössään.

Jos syntymäperheessä on ollut terveet ihmissuhteet, niin ihmiset eivät yleensä lakkaa rakastamasta vanhempiaan ja sisaruksiaan, vaikka he rakastaisivat myös puolisoaan ja omia lapsiaan ihan yhtä kovasti. Eikä kannata yrittää vaatia, että lakkaisivat.

 

Te miehet, te ette vain tajua tai siis ette viitsi vaivautua ajattelemaan asioita. "Rakastaa yhtä kovasti"  ei, vaan puoliso ja lapset ovat ne RAKKAIMMAT.  He ovat sinun perheesi. Olen järkyttynyt, että niin monelle miehelle pitää kertoa päivänselvä asia. Ihmisillä on ns. normaali elämässä vain vähän vapaa-aikaa. Sen luulisi haluavan viettää oman perheensä kanssa, siis puolisonsa ja/tai lapsensa, eikä monta kertaa viikossa uh

Voi hyvänen aika. Ei tarvitse pitää koko ajan kädestä vaikka ollaankin parisuhteessa. Kyllä ihmisillä on muutakin elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun vastauksia lukiessa alan ymmärtää, miksi tietyt naiset valittavat, etteivät heidän suhteensa ikinä kestä. Ja vika ei ehkä ole heidän ulkonäössään.

Jos syntymäperheessä on ollut terveet ihmissuhteet, niin ihmiset eivät yleensä lakkaa rakastamasta vanhempiaan ja sisaruksiaan, vaikka he rakastaisivat myös puolisoaan ja omia lapsiaan ihan yhtä kovasti. Eikä kannata yrittää vaatia, että lakkaisivat.

 

Te miehet, te ette vain tajua tai siis ette viitsi vaivautua ajattelemaan asioita. "Rakastaa yhtä kovasti"  ei, vaan puoliso ja lapset ovat ne RAKKAIMMAT.  He ovat sinun perheesi. Olen järkyttynyt, että niin monelle miehelle pitää kertoa päivänselvä asia. Ihmisillä on ns. normaali elämässä vain vähän vapaa-aikaa. Sen luulisi haluavan viettää oman perheensä kanssa, siis puolis

 

Minun mielestäni tarvitsee. Onneksi mies on samanlainen kuin minä. 

-eri

Ilmeisesti enemmistö tähän ketjuun vastanneista naisista kasvattaa omat lapsensa siten, että kenkää tulee kotoa viimeistään täysi-ikäisenä. Kotiin ei ole enää tulemista edes vierailuille, kun aletaan löytää seurustelukumppaneita, koska omaan perheeseen pitää silloin keskittyä. Lastenlapsia kun tulee niin niitä tuskin isovanhemmat näkevät kuin muutaman kerran vuodessa. Niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti enemmistö tähän ketjuun vastanneista naisista kasvattaa omat lapsensa siten, että kenkää tulee kotoa viimeistään täysi-ikäisenä. Kotiin ei ole enää tulemista edes vierailuille, kun aletaan löytää seurustelukumppaneita, koska omaan perheeseen pitää silloin keskittyä. Lastenlapsia kun tulee niin niitä tuskin isovanhemmat näkevät kuin muutaman kerran vuodessa. Niinkö?

Ja mitä tällaiset pariskunnat sitten tekevät kaksistaan kun jälkikasvu on potkaistu pois pesästä? Nainen odottaa että mies omistautuu vain hänelle? Mies voi haluta perhe-elämän, johon kuuluu ne omat lapset ja lastenlapset. Kysytäänkö häneltä ylipäätään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos yksiö on liian pieni pieneksi asunnoksi, niin sitten se on yksiön kokoinen kaksio. Miten paljon yksi ihminen tarvitsee tilaa?

 

 

Mulla on 77 neliötä jonka kuusenkoristeet miettii sijoituspaikkaa.  No ei poikaa, siivooja tulee ens viikolla.

Yksin 77 neliössä eivätkä ne koristeet mahdu mihinkään muualle kuin sinne yläkaappiin? 

No ei sovi 🤣  kirjoja pitäis hävittää, painavia viedä kierrötykseen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kai soittaa jonnekin kotitöitä tarjoavaan yritykseen.

Olen odotellut joulukoristeiden kanssa että tulisi pojat nostamaan ne yläkaappiin kun ei oma jalka nouse tikkaille.  Pienessä asunnossa ei voi kaikkea säilyttää riittävän matalalla.

No nyt on helmikuun loppupuoli, enää 9 kk ne voisi kuitenkin ottaa jo alas.  Parempi vaihtoehto siis ettei miniä ärsyynny "siirtelystä." 

 

Vähennä hyvä ihminen tavaraa niin paljon, että ne joulukoristeetkin mahtuu johonkin alakaappiin. Jos ei se jalka enää ikinä nouse tikkaille, niin on parempi, kun ei niissä yläkaapeissa säilytetä mitään. Vaikka olisi kuinka pieni asunto, mutta jos se yläkaappien käyttö on itselle täysin mahdotonta, niin turha niissä on sitten mitään säilytellä ja odotella, että joku muu niitä tavaroita joskus tulee sinne yläkaappiin nostamaan ja sitten taas si

Minä olen vanha mummu, mutta tukevien tikkaiden avulla saan verhotkin ripustettua. Mutta joulukoristeista: olen vähentänyt ne niin minimiin, että mahtuvat vaikka piirongin laatikkoon. Haluan elää niin, ettei lasteni toistaiseksi tarvitse käydä auttelemassa arjen askareissa. Heillä on omat elämänsä, matkatyönsä, lasten harrastukset, omat harrastuksensa ja ennen kaikkea perheensä.