Hesarin juttu ihmisten epätoivosta "Jos lisää tulee leikkauksia, on alettava köyttä rasvaamaan"
Toimeentulotuen ehdot yllättivät Jarnon ja Soilin: pariskunta päätyi eroon
52-vuotias yksinhuoltajaäiti päätyi häätämään vanhimmat lapsensa pois kotoa. Hän olisi halunnut asua yhdessä.
34-vuotias mies kertoo myyneensä jo kaiken myytäväksi kelpaavan omaisuutensa ja joutuvansa seuraavaksi irtisanomaan asuntonsa.
Kommentit (114)
Elämä on ongelmanratkaisua. Jos jutun henkilö haluaa ratkaista ongelmansa köyttä rasvaamalla, niin siihen hänellä on oikeus.
Mediassa toistuvat nämä jutut aina samasta näkökulmasta. Joku esittää säälittävää, vaikka oikeasti on saanut asiansa järjestymään. Ja kiitollisuuden sijaan haukutaan hallitusta.
Ei ole näkynyt positiivisempaa näkökulmaa, jossa ihailtaisiin sitä miten nokkelasti on saatu ratkaistua säästöjen tuomat haasteet. Ja ihailtaisi sitä ettei tuhlailla valtion rahoja.
Aina vain tuota kitinää, kun ei saadakaan palkansaajia ylellisempää elintasoa enää.
Erittäin realistisia kertomuksia. Itsellä sama tilanne. En olisi ikinä uskonut tähän joutuvani.
Olen yh äiti ja elän 2 lapsen (teinejä) kanssa yksiössä. Eron myötä piti antaa pois kalliita huonekaluja( eivät menneet kaupaksi) koska eivät mahtuneet tähän pikkuruiseen asuntoon. Vain pikkuruinen pöytä sängyn vieressä. Ei ruokapöytää jonka äärelle mahduttaisiin kaikki. Onko tämä elämänlaatua. Töissä käyn mutta muuhun ei varaa. Ahdasta on 3 sängyn kanssa. Kiitos Suomi. Samassa talossa asuu ma mu perheitä joilla ne suuret asunnot. Ei yksinkertaisesti ole mistä säästää. Ruokaan juuri ja juuri varaa. Uusia vaatteita ei voi ostaa, ei edes kirppikseltä ostamiseen. Ei mihinkään ylimääräiseen ole varaa. Ennen oli ylemmän keskiluokan elämäntyyli. Vaikeata on meille kaikille sopeutua tähän uuteen. Jos leikkauksia lisää emme enää ilmeisesti ole oikeutettuja syömään. Nytkin ravintorikasta ruokaa saa vain hyvin vähän meidän rahatilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos elää muiden rahoilla ja on tehnyt sitä pitkään, olisi korkea aika alkaa tekee sille elämälleen jotain. Tuloja lisää (itse hankittuja) ja menoja pienemmälle.
Kun kaikki ei niin vahvoja ole, ei ole voimia elää kuten neuvot. Ei avaudu työpaikat, ei riitä rahat. Soisin hiukan ymmärrystä huonommin toimeentulevia kohtaan.
Mutta muistetaan nyt kuitenkin, tarvitsemme kiireellä lisää väkeä huutavaa työvoimapulaa paikkaamaan.
Erityisesti Afrikasta.
Kohti Romanian tasoista perusturvaa. Voisi kai sanoa ettemme ole enää pohjoismainen hyvinvointivaltio vaan lähempänä itä-euroopan entisiä sosialistimaita. Eihän siinä mitään mutta se tuo mukanaan kaikkea sellaista mitä ei ole aikaisemmin ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se raha pitäis ottaa? Suomi kohta konkurssissa. 2 miljardia menee kehitys apuun.
38 miljardia menee vuosittain eläkkeisiin ja niistä ei ole leikattu yhtään.
Työeläkkeet maksetaan eläkekassoista, eikä verotuloista.
Sinne eläkekassaan ne menee 25% osuudella palkasta, tulee olemaan suurempi tulevaisuudessa. Nykyiset eläkeläiset ovat maksaneet jotain 15% sivukuluja palkastaan ellei vähemmän.
Sivistäisit sinäkin itseäsi.,aika moni on maksanut samat sivukulut mitä sinäkin.maksat.
Voin kertoa sulle fakt
an; yksikään nyt eläkkeellä oleva e
Nyt olikin puhetta eläkemaksuista eikä mistään koko työurasta.Kun nyt töissä olevat kuvittelevat olevansa erityisiä kun maksavat korkeita .eläkemaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Mediassa toistuvat nämä jutut aina samasta näkökulmasta. Joku esittää säälittävää, vaikka oikeasti on saanut asiansa järjestymään. Ja kiitollisuuden sijaan haukutaan hallitusta.
Ei ole näkynyt positiivisempaa näkökulmaa, jossa ihailtaisiin sitä miten nokkelasti on saatu ratkaistua säästöjen tuomat haasteet. Ja ihailtaisi sitä ettei tuhlailla valtion rahoja.
Aina vain tuota kitinää, kun ei saadakaan palkansaajia ylellisempää elintasoa enää.
Eiköhän tuo tule kalliimmaksi kun ihmiset eroaa ja tarvitaan 2 kämppää jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos elää muiden rahoilla ja on tehnyt sitä pitkään, olisi korkea aika alkaa tekee sille elämälleen jotain. Tuloja lisää (itse hankittuja) ja menoja pienemmälle.
Kun kaikki ei niin vahvoja ole, ei ole voimia elää kuten neuvot. Ei avaudu työpaikat, ei riitä rahat. Soisin hiukan ymmärrystä huonommin toimeentulevia kohtaan.
Ymmärrystä mitä kohtaan? Kaikki me ollaan ihmisiä ja ymmärretään mihin ihminen pystyy. Miksi pitäisi antaa ymmärrystä paskoille elämänvalinnoille?
Ei köyhyydessä ole mitään ihannoitavaa. Kaikkien olisi syytä toivoa, että yhtään köyhää ei olisi. Köyhyyden puolustaminen on sama kuin sanoisi, että syövälläkin on oikeus elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos elää muiden rahoilla ja on tehnyt sitä pitkään, olisi korkea aika alkaa tekee sille elämälleen jotain. Tuloja lisää (itse hankittuja) ja menoja pienemmälle.
Kun kaikki ei niin vahvoja ole, ei ole voimia elää kuten neuvot. Ei avaudu työpaikat, ei riitä rahat. Soisin hiukan ymmärrystä huonommin toimeentulevia kohtaan.
Ymmärrystä mitä kohtaan? Kaikki me ollaan ihmisiä ja ymmärretään mihin ihminen pystyy. Miksi pitäisi antaa ymmärrystä paskoille elämänvalinnoille?
Ei köyhyydessä ole mitään ihannoitavaa. Kaikkien olisi syytä toivoa, että yhtään köyhää ei olisi. Köyhyyden puolustaminen on sama kuin sanoisi, että syövälläkin on oikeus elää.
Onko sairaus "paska elämänvalinta"?
Olen valmistunut yliopistosta, hankkinut täydennyskoulutuksia jne. mutta pitkäaikaissairauden vuoksi olen joutunut työkyvyttömäksi ja siten köyhäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mennään töihin joita ei ole tarpeeksi?
Kuten 60-luvulla, muuttamalla ulkomaille.
Espanjaan puhelinmyyjäksi. Palkka 1700€ ja vuokra 900€. Kokeiltu on. Ei kiitos enää.
Mut miksi se köysi pitäisi rasvata?
Ei etätyötä tekevillä ole mitenkään yleisesti kotona erillistä työhuonetta. Kaikki kenen kanssa me neuvotteluja käydään ovat läppärin kanssa keittiön pöydän ääressä.