Lue keskustelun säännöt.
Nainen, myönnätkö että nuorempana halusit ensisijaisesti lapset, ei niin väliä onko lasten isä pysyvä elämänkumppani?
13.02.2025 |
Aika usein tuntuu keskusteluissa jollain tapaa törmäävän tähän asiaan muodossa tai toisessa. Naiselle tulee jossain vaiheessa halu saada lapset osaksi elämäänsä ikään kuin periaatteella "se asia alta pois". Naisen oma fiilis voi olla jopa se, että silloinen kumppani ei ole se oikea loppuelämän kumppaniksi, mutta sitä varsinaista loppuelämän kumppania voidaan katsoa sitten myöhemmin. Siis kukaanhan ei voi varmuudella tietää, että kestääkö parisuhteet, mutta näissä asioissa usein tuntuu, että nainen jo ennalta tietää, ettei se lasten isä ole se lopullinen kumppani kuten todettua.
Kommentit (79)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voin myöntää. Menin naimisiin lasteni isän kanssa ja tiesin alttarilla, ettei hän ole loppuelämäni kumppani. Lapset ovat minulle tärkeämpiä elämässä ja nyt myös lapsenlapset. Voisin asua yksin ja niin varmasti tulen jossain vaiheessa tekemäänkin, sillä miehet tuppaa kuolemaan vuosia ennen naisia.
Onneksi kuulostat elävän juuri haluammallasi tavalla ainutkertaisen elämäsi. Ei muuta kun "sit ku"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään suuri osa esim ala-asteen yläluokkalaisista on eroperheistä, joten varmasti aloituksen pointti pitää paikkansa.
Mistäpä sen miehen kunnollisuuden isänä tietäisi ennen kuin paskat on niin sanotusti housuissa?
Ja monet eroaa koska toinen tai molemmat kyllästyy. Ei vaan kiinnosta enää. Kumpikin ihan hyviä vanhempia.
Harvalla eroajalla siinä mitään suurempaa draamaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pari ei ole naimisissa niin aika selvää ettei sitoumusta loppuelämän kumppanuuteen ole. Siinä ei sinänsä ole vielä mitään pahaa, jos ei aleta polygamisiksi, eli perustaaman uusia pesueita. Taitaa olla useampi mies, joka tämän virheen tekee
Sitten jos aletaan puhumaan näistä loppuelämän liitoista niin niiden täytyy olla 100% väkivallattomia ja kunnioittaa myös naisen seksuaalisuutta. Eli äitiyttä ja sitä, että naisella saattaa olla vuosienkin jaksoja, kun ei kiinnosta. Vaihdevuosien jälkeen seksuaalisuus voi loppua kokonaan
Kovin moni mies ei hyväksy tätä, vaan vaatii loputonta siittämistä, valehdellen sen olevan naisenkin seksuaalisuus. Tämä ei ole reilua, eikä jumalan tahdon mukaista. Mies kunnioittaa naiseutta sellaisenaan, jos puolison haluaa. Muuten voi seurata jeesusta ja olla ilman
Todella lapsellinen ja vanhanaikainen tapa ajatella, että jos ei
Sitoutumisessa ei ole mitään ajallista, sitä tapahtuu ihan koko ajan joka puolella maailmaa ja tulee aina tapahtumaan. Se on aina moderni ilmiö, sillä on yksi ihmisyyden tärkeimpiä elementtejä, siinä missä eläinkin voi olla lojaali susipari. Ja iso osa rikkoo sen juuri siksi, se on liian moderni ja kehittynyt avioitujan kognitiolle, joka toimii vielä eläimen tasolla. Eikä se minua haittaa jos toiset perustavat rikkoutuvia perheitä, olen omat läksyni tuon asian saralta jo tehnyt ja muut tehkööt omansa
Avioliitossa tullaan yhdeksi lihaksi, eli voidaan rauhassa erikoistua ilman pelkoa erosta. Voi olla jopa niin, että nainen ei kanna mitään vastuuta rahoista ja omaisuuksista, sillä keskittyy lapsentahtisesti jälkikasvuun. Tämä on maailmalla hyvin yleinen ja arvostettu malli, sillä maailmalla tunnistetaan ja tunnustetaan naiseutta ja äitiyttä, sekä lapsia ja ihmisiä muina kuin rahavälineinä laitoksissa
Jumalan silmissä avioliitosta ei voi myöskään erota. Toki jos sen hahmottaa tuollaisena sekulaarina sopimusluonteisena asiana sehkä sitten, mutta ihan yhtä lailla kun et pysty erottamaan eksäsi geenejä niistä lapsistasikaan, et pysty jumalan silmissä eroamaan eksästäsi. Tai no, tähän on harvinaisia poikkeuksia, mutta niissä on tapahtunut yleensä jotain vakavia väärinkäytöksiä jo lähtövaiheessa
Sekulaari avioliitto taitaa olla luokkaa "no tässä on tämä omaisuus ja yritetään nyt sitten" :D Siinä on eri ideologia kuin jumalan siunaamassa avioliitossa. Useat kristityt eivät varmaan edes tiedä näistä, sillä kristinuskoon voi liittyä parilla eurolla, siinä missä muihin uskontoihin liittyminen vaatii oikeasti hieman omaksumaan niitä oppeja, aatteita ja tunnelmia
Ei ole vielä lisääntymisfiilistä tähän ikään mennessä tullut. Jälkikasvu kuppaa rahat ja energiat, joten ei kiitos. Tehkööt ne keillä on hynää ja energiaa jakaa. t.vanhanainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirin perusteella naiset ovat ottaneet fiksuja, kouluja käyneitä hyvissä töissä olevia miehiä ja tehneet lapset näiden kanssa. Viimeisen lapsen jälkeen erotaan ja tapaillaan miehiä, joille "pilde sykkii" kuten eräs asian ilmaisi.
Ja mitähän nämä miehet sitten ovat? niitä palstamiesten vihaamia kaulatatuoituja miehiä vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään suuri osa esim ala-asteen yläluokkalaisista on eroperheistä, joten varmasti aloituksen pointti pitää paikkansa.
Mistäpä sen miehen kunnollisuuden isänä tietäisi ennen kuin paskat on niin sanotusti housuissa?
Jos jätkä pelaa kaiken vapaa-aikansa tietokoneella, kuten vähintään 50% nykyklopeista, niin suuri vaara on, ettei heillä ole jatkossakaan aikaa panostaa perhe-elämään addiktioltaan. Lähdetään vaikka siitä liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään suuri osa esim ala-asteen yläluokkalaisista on eroperheistä, joten varmasti aloituksen pointti pitää paikkansa.
Mutta mistä tulee kuvitelma, että se olisi yksin naisten päätös? Käykö tällä palstalla tosiaan niin luusereita miehiä, ettei ne käsitä muiden miesten autonomiaa?
Lapseni luokkakaverin isä varmaan tehnyt saman kuin jotkut naisetkin, että ensin ns. kiltin kanssa lapset, sitten eron jälkeen jännempää seksipommia kehiin. Siltä ainakin vaikuttaa, ja kontrasti eksän ja nykyisen välillä on valtava. Tai ehkä tuo mies oli nuorena tyyliin manipuloitu uskomaan typeriä tarinoita jostain vaimomateriaalinaisista, ja aikuistui myöhemmin tekemään omia valintoja. En tiedä.
Ei nuorena saanut parempaa, nyt kun on ottanu opit ja imenyt eksän kuiviin niin pärjää kilpailussa paremmin. Mies voi oppia siinä lasten lomassa sosiaalisia taitoja ja parantaa omaa asemaansa
Jos haluaisi elää oikeaoppisesti niin ei eroaisi vaan nuo opit tulisivat lasten hyödynnettäviksi. Nyt lapset kasvavat polygamiaan ja seuraava polvi onkin sitten varmaan jo aika "mielenkiintoinen" salkkari-kuvio
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään suuri osa esim ala-asteen yläluokkalaisista on eroperheistä, joten varmasti aloituksen pointti pitää paikkansa.
Mistäpä sen miehen kunnollisuuden isänä tietäisi ennen kuin paskat on niin sanotusti housuissa?
Ja monet eroaa koska toinen tai molemmat kyllästyy. Ei vaan kiinnosta enää. Kumpikin ihan hyviä vanhempia.
Harvalla eroajalla siinä mitään suurempaa draamaa on.
Miten toiseen voi kyllästyä elämänkumppanina, jos oikeasti ei mitään vikaa ole? Minä olen aina sanonut, että jos toiseen vain kyllästyy, niin ei häntä aidosti ole koskaan rakastanutkaan. Et sinä lähiomaisiakaan hylkää ilman radikaalia syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, saattoihan siinä niinkin käydä. Mutta kävi myös niin että vaikka olin jo avoliitossa, kaipasin nuoruuden aikaista rakastani kotikonnuillani mutta koska olin muuttanut muualle haavojani nuolemaan pidin laastarisuhdetta. Tiesin myös että avomieheni kaipasi omaa exäänsä.
Oli pakottava tarve päästä naimisiin ennenkuin exäni ja perustaa perhe, varasin kirkon ja ilmoitin kumppanille että kirkko on varattu. Sit vaan mentiin naimisiin vaikka tiesin hänen kipuilevan exänsä perään kuten kai minäkin yhä. Sit pari lasta ja leikkimään onnellista perhettä. No, 30v on yhdessä oltu. Platooninen sisko-veli suhde, yhdessä hoidettu lapset, pärjätty ollaan kun kumpikin ollaan aika vaatimattomia toisen suhteen, mutta ei sen kummempia suuria tunteita ole. Erota ei viitsi laiskuttaan ja taloudellisista syistä.
Olisin halunnut viettää koko elämän saman ihmisen kanssa ja lapset hänen kanssaan, asua samassa paikassa ja ajaa samalla autolla. Kumppani tahtoi jännäihmisen ja katosi elämästämme sanaakaan sanomatta. Yksin on ollut jo vuosia eikä pidä yhteyttä lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään suuri osa esim ala-asteen yläluokkalaisista on eroperheistä, joten varmasti aloituksen pointti pitää paikkansa.
Mistäpä sen miehen kunnollisuuden isänä tietäisi ennen kuin paskat on niin sanotusti housuissa?
Ja monet eroaa koska toinen tai molemmat kyllästyy. Ei vaan kiinnosta enää. Kumpikin ihan hyviä vanhempia.
Harvalla eroajalla siinä mitään suurempaa draamaa on.Miten toiseen voi kyllästyä elämänkumppanina, jos oikeasti ei mitään vikaa ole? Minä olen aina sanonut, että jos toiseen vain kyllästyy, niin ei häntä aidosti ole koskaan rakastanutkaan. Et sinä lähiomaisiakaan hylkää ilman radikaalia syytä.
Se syy on se, että suurin osa miehistä lähtee avioon ja parisuhteeseen ilmaisseksin eli loputtoman siittämisen toivossa. Siitosvimma ei hiivu ennen kuin siitä luopuu tietoisesti, se vaan etsii uuden kohteen. Fiksu luopuisi, kun lapset ovat tehty, mutta suomimiehet eivät ole vielä tällä kehitystasolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, saattoihan siinä niinkin käydä. Mutta kävi myös niin että vaikka olin jo avoliitossa, kaipasin nuoruuden aikaista rakastani kotikonnuillani mutta koska olin muuttanut muualle haavojani nuolemaan pidin laastarisuhdetta. Tiesin myös että avomieheni kaipasi omaa exäänsä.
Oli pakottava tarve päästä naimisiin ennenkuin exäni ja perustaa perhe, varasin kirkon ja ilmoitin kumppanille että kirkko on varattu. Sit vaan mentiin naimisiin vaikka tiesin hänen kipuilevan exänsä perään kuten kai minäkin yhä. Sit pari lasta ja leikkimään onnellista perhettä. No, 30v on yhdessä oltu. Platooninen sisko-veli suhde, yhdessä hoidettu lapset, pärjätty ollaan kun kumpikin ollaan aika vaatimattomia toisen suhteen, mutta ei sen kummempia suuria tunteita ole. Erota ei viitsi laiskuttaan ja taloudellisista syistä.
Jännä tarina. Ja silti avionne on onnistuneempi kuin monen :)
No tuo vaihe on naisen elämässä siinä n. 30+ -vuotiaana jos ei ole siihen mennessä elämänkumppania löytynyt, kun alkaa biologinen kello tikittää pahemman kerran. Nuorena nimenomaan haetaan sitä elämänkumppania, jonka kanssa sitten myöhemmin perustaa perhettä. Ja tottakai jokainen toivoisi että se lasten isä olisi myös pysyvä kumppani, mutta kun alkaa ikä tulla vastaan on vaan pakko tinkiä jostain. Ja sitten ei aina osu ihan nappiin.
Vierailija kirjoitti:
No tuo vaihe on naisen elämässä siinä n. 30+ -vuotiaana jos ei ole siihen mennessä elämänkumppania löytynyt, kun alkaa biologinen kello tikittää pahemman kerran. Nuorena nimenomaan haetaan sitä elämänkumppania, jonka kanssa sitten myöhemmin perustaa perhettä. Ja tottakai jokainen toivoisi että se lasten isä olisi myös pysyvä kumppani, mutta kun alkaa ikä tulla vastaan on vaan pakko tinkiä jostain. Ja sitten ei aina osu ihan nappiin.
Nimenomaan tilastollisesti ne nuoret eroaa ja heidän lapsistaan tulee eroperhelapsia. Väitän, että nuorena tehdään juurikin niitä äkkisiä tunnepohjan ratkaisuja. Sitten onkin näitä kolmelymppisiä yh-äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään suuri osa esim ala-asteen yläluokkalaisista on eroperheistä, joten varmasti aloituksen pointti pitää paikkansa.
Mutta mistä tulee kuvitelma, että se olisi yksin naisten päätös? Käykö tällä palstalla tosiaan niin luusereita miehiä, ettei ne käsitä muiden miesten autonomiaa?
Lapseni luokkakaverin isä varmaan tehnyt saman kuin jotkut naisetkin, että ensin ns. kiltin kanssa lapset, sitten eron jälkeen jännempää seksipommia kehiin. Siltä ainakin vaikuttaa, ja kontrasti eksän ja nykyisen välillä on valtava. Tai ehkä tuo mies oli nuorena tyyliin manipuloitu uskomaan typeriä tarinoita jostain vaimomateriaalinaisista, ja aikuistui myöhemmin tekemään omia valintoja. En tiedä.Ei nuorena saanut parempaa, nyt kun on ottanu opit ja imenyt eksän kuiviin niin pärjää kilpailussa pare
Ei ole kyse mistään tuollaisesta, ettei olisi nuorena saanut parempaa.
Tekstisi ovat muutenkin tässä(kin) ketjussa aika todellisuudesta vieraantuneita, tunnut haluavan pitää itsellesi yllä narratiivia paskoista miehistä ja uhri-tyyppisistä naisista, vaikka se ei olisi rehellistä. Esim. erot todellakin tapahtuu nykyään lähinnä kyllästymisestä, eikä niihin liity mitään sen kummempaa draamaa tai naisen uhri-asemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo vaihe on naisen elämässä siinä n. 30+ -vuotiaana jos ei ole siihen mennessä elämänkumppania löytynyt, kun alkaa biologinen kello tikittää pahemman kerran. Nuorena nimenomaan haetaan sitä elämänkumppania, jonka kanssa sitten myöhemmin perustaa perhettä. Ja tottakai jokainen toivoisi että se lasten isä olisi myös pysyvä kumppani, mutta kun alkaa ikä tulla vastaan on vaan pakko tinkiä jostain. Ja sitten ei aina osu ihan nappiin.
Nimenomaan tilastollisesti ne nuoret eroaa ja heidän lapsistaan tulee eroperhelapsia. Väitän, että nuorena tehdään juurikin niitä äkkisiä tunnepohjan ratkaisuja. Sitten onkin näitä kolmelymppisiä yh-äitejä.
Niin nuoret eroaa juu, mutta se johtuu enemmän kokemattomuudesta ja kypsymättömyydestä kuin siitä, että olisi valittu tietentahtoen kumppani joka kiinnostaa vain perheenperustusmielessä. Ei ne nuorena valitut kumppanit useinkaan ole sitä hyvää isämatskua (mikä selittää sen miksi erojakin tulee).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo vaihe on naisen elämässä siinä n. 30+ -vuotiaana jos ei ole siihen mennessä elämänkumppania löytynyt, kun alkaa biologinen kello tikittää pahemman kerran. Nuorena nimenomaan haetaan sitä elämänkumppania, jonka kanssa sitten myöhemmin perustaa perhettä. Ja tottakai jokainen toivoisi että se lasten isä olisi myös pysyvä kumppani, mutta kun alkaa ikä tulla vastaan on vaan pakko tinkiä jostain. Ja sitten ei aina osu ihan nappiin.
Nimenomaan tilastollisesti ne nuoret eroaa ja heidän lapsistaan tulee eroperhelapsia. Väitän, että nuorena tehdään juurikin niitä äkkisiä tunnepohjan ratkaisuja. Sitten onkin näitä kolmelymppisiä yh-äitejä.
Varmaan joo, mutta tämä kyseinen "tarvitaan mies perheenperustukseen"-ilmiö koskettaa just niitä, joilla tosiaan on kiire saada se mies ja perhe jos vielä meinaa ehtiä.
En myönnä. Ensisijainen oli löytää kumppani ja lapset tulivat sitten myös, mutta kyllä tärkeää oli löytää vetovoimainen mies. Ei olla erottu ja lapset jo aikuisia.