Minkälainen ihminen on katkonut suhteensa sisaruksiinsa, lapsiinsa, vanhempiinsa, ex kumppaneihinsa?
Eli kaikki lähimmät suhteet ajautuu viimeistään ajan kanssa välirikkoon? Samoin käy lähes kaikille niille kaukaisimmillekkin, vaikka olisi vähän tekemisissä. Entiset työnantajat ja tutut -> välit poikki ja hirveä haukkuminen, mitä "kus###päitä nämä ovat".
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Miksi eksiin pitää pitää yhteyttä. Entä lapsiin tai vanhempiin, jos he ovat ihmiskyrpiä?
minulla ei ole isää, ei äitiä , eikä sisaruksia
lapsena pahoinpidelty, nuorena hylätty
niin oma vikahan se on, että en juuri luota ihmisiin..
En myöskään usko jeesukseen, joka SALLII lasten rääkkäyksen
MENEN.H.ELVETTIIN ja nauran mennessäni
Exkaunotar56v
Mitä outoa siinä on, jos katkoo välit exiinsä? Ei minulla ainakaan ole niille mitään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen ihminen. Ei välejä vanhempiin, sukulaisiin tai sisaruksiin. Ei ystäviä tai kavereita.
Isä ei pitänyt yhteyttä vanhempieni eron jälkeen. Äitini on mielenterveysongelmista kärsivä alkoholisti. Ei olla nykyään yhteydessä. Osaa sisaruksista en ole koskaan tavannut. Osan kanssa ikäero niin suuri, ettei luontevia välejä oikein koskaan ehtinyt muodostua.
Lapsuuden ystävät lähti opiskelemaan kuka minnekin ja jäi niille teillensä. Joskus vaihdellaan viestejä, mutta ei sitä ystävyydeksi enää näiden vuosien jälkeen osaa mieltää.
Vanhemmiten ystävystyminen on raskasta, jollei kemiat kolahda poikkeuksellisen hyvin. Entisiin miesystäviin ei ole tarvetta pitää yhteyttä.
Olen jo pitkään valinnut itse yksinäisyyteni.
komppaan
uskotko jeesukseen?
Exkaunotar56v
narsisti tai epävakaa voi katkoa välit, toisaalta taas narsistin uhri tai väkivallan uhri voi tehdä samoin, eli monta syytä kaikki syyt ei ole huonoja.
Tämän voisi kysyä myös niin, minkälaiseen perheeseen ihminen JOUTUU katkaisemaan välinsä.
Vierailija kirjoitti:
Hankala = Ei toimi kuten muut tahtovat
Tuo on hankalan ihmisen tapa puolustella sitä, että on hankala. Jos ei omaa käytöstapoja ja on töykeä, on turha esittää jotain sankarillista oman tiensä kulkijaa. Sitä on vain törppö.
Mulle osui tällainen kohdalle. Uusi työkaveri, joka tarvitsi tukea elämäntilanteessaan. Hän osasi olla erittäin ystävällinen, mutta huomasin, että jostain syystä känävälejä syntyi hänellä muihin kollegoihin. Muutamassa vuodessa minä sanoin ystävyyden irti, koska tein jonkun oman ammatillisen päätöksen kysymättä häneltä! Siitä tuli sanomista.
Oma perheensäkin piti etäisyyttä häneen, lukuunottamatta yhtä aikuista lasta, johon hän ripustautui kuten minuun. Ero tuli hänelle itselleen puskista, eikä ikinä vaikuttanut miettivän sitä, miksi riitautui itse muiden kanssa. Kiitos ei enää vastaavia tapauksia.
Viihdyn omissa oloissani, niin ei kiinnosta pitää elämässä ihmisiä, joiden kanssa ei satu ajatukset yksiin. En myöskään hengaile mt-ongelmaisten tai päihdeongelmaisten kanssa, siinä rajautuukin melkein koko suku jo pois.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kaltoinkohdeltu ihminen. Eipä tuosta kauan ole kun luin perheenäidistä joka otti ja lähti ulkomaille (karkuun, piiloon) kun oli kotiorjan asemassa (mies ja liuta poikalapsia). Poliisi löysi ja ilmoitti perheelle että äiti ei ole tulossa enää takaisin.
Linkkiä?
Olen myös ap kuvaileman ihmisen kaltainen. Isään oli läheinen yhteys, mutta hän kuoli ollessani 20v. Äiti löi lapsesta lähtien kunnes kykenin riistämään vitsan pois. Sisko oli hänen lemmikkinsä. Aviopuolisokseni valikoitui äidin kaltainen mies. Mikä yllätys? Lapsiin hyvät välit paitsi yhteen hieman varautunut. Työkavereihin vaihtelevat, en pidä yhteyttä.
On kiva kohdata kadulla sattumoisin ventovieraita ja jutella heidän kanssa kevyttä läppää. Ei tarvitse selitellä mitään eikä vastailla mitä, mitä kysymyksiin.
Esim. Minä
- eksien kanssa ei ole mitään yhteistä, ovat pelkkiä muistoja. En halua uudelleenelää noita muistoja tai lähentyä heidän kanssaan. Iso osa myös kohteli minua tavoilla, joita en hyväksy
- sukulaisista osa on pahoinpidellyt minua fyysisesti, osa vakavasti henkisesti ja epäsuoraa väkivaltaa käyttäen (esim. Juoruilu, negatiivinen spekulointi, mustamaalaus, mustamaalaus, ym. Vastaava), osa rikkonut seksuaalista itsemääräämisoikeuttani tai vahingoittanut esim. Suhdettani lapseeni, jne. Suhde kasvattivanhempaani on monimutkaisempi, mutta syy väkirikkoon yksinkertainen: en pidä hänestä ja tavasta jolla hän suhtautuu elämään ja minuun
- työpaikoilla ollut myös väärinkäytöksiä ja huonoa kohtelua
En yksinkertaisesti näe syytä miksi kultivoisin suhteita sellaisiin tahoihin, jotka ovat olleet minulle pahoja. Mielestäni koko kulttuuri suomessa on melko paha, ja elelen ihan mielelläni hieman irti siitä
Jos jollakulla on minua ikävä niin se kertoo lähinnä siitä, että minä en ole ollut paha heille. Ei mitään siitä, miten minä olen heidät kokenut. Olen kuitenkin antanut aina myös palautetta ennen ratkaisuani, johon on poikkeuksetta suhtauduttu suuttumalla ja minua syyttämällä. Vakka kantensa valitsee - seurustelkoot vaikka toistensa kanssa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala = Ei toimi kuten muut tahtovat
Tuo on hankalan ihmisen tapa puolustella sitä, että on hankala. Jos ei omaa käytöstapoja ja on töykeä, on turha esittää jotain sankarillista oman tiensä kulkijaa. Sitä on vain törppö.
Jännä miten tämä törppö on sinusta niin kiinnostava. Antaisit olla törpön omassa seurassaan ja sinä voit olla paremmassa, ei-törpössä
Vierailija kirjoitti:
Hankala = Ei toimi kuten muut tahtovat
Hmm no mun yks ex kaveri on hankala, eikä tosiaankaan ole syy muissa, vaan siinä, että tyyppi on itse yliherkkä.
Suuttuu ja/tai loukkaantuu ihan yllättäen ihme asioista. Pistänyt välit poikki kaikkiin sisaruksiin, vanhempiin ja useimpiin kavereihin. Tai oikeastaan se kuvio menee niin, että hän aiheuttaa niin paljon turhaa draamaa ylireagoinneillaan, että muut alkaa vältellä kanssakäymistä itsesuojelumielessä.
Sitten ihmettelee, kun ei olla yhteydessä. Aina, jos antaa uuden mahdollisuuden, niin käy niin, että kohta taas haukkuu sut lyttyyn, koska puhuit väärällä äänensävyllä tai sanoit vitsin joka sivusi jotain häntä loukkaavaa asiaa tai mitä vaan päähän pälkähtää.
Minä olen katkaissut välit vanhempiin, jotka pitivät minua vain nyrkkeilysäkkinään ja palvelijanaan. Veljiäni kohtelivat hyvin, mutta minä tytär olin aina ilmaa elleivät jotain tarvinneet minulta. En vain jaksanut enää heitä.
Veljet eivät ole koskaan myöskään itse pitäneet minuun yhteyttä vaikka välillä yritin kysyä mitä kuuluu. Ei vastausta.
Huomasin mentyäni terapiaan ja työstäessä itseäni, että vanhat "kaverit" olivat aika ilkeäitä, vahingon iloisia, ja pinnallisia enkä halua sellaisia ihmisiä ympärilleni.
Ymmärrän kyllä että minussa itsessäni on paljon työstettävää enkä mieti heitä pahalla.
Ehkä tulevaisuudessa tulee uusia, hyviä ystäviä vastaan. Toivotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala = Ei toimi kuten muut tahtovat
Hmm no mun yks ex kaveri on hankala, eikä tosiaankaan ole syy muissa, vaan siinä, että tyyppi on itse yliherkkä.
Suuttuu ja/tai loukkaantuu ihan yllättäen ihme asioista. Pistänyt välit poikki kaikkiin sisaruksiin, vanhempiin ja useimpiin kavereihin. Tai oikeastaan se kuvio menee niin, että hän aiheuttaa niin paljon turhaa draamaa ylireagoinneillaan, että muut alkaa vältellä kanssakäymistä itsesuojelumielessä.
Sitten ihmettelee, kun ei olla yhteydessä. Aina, jos antaa uuden mahdollisuuden, niin käy niin, että kohta taas haukkuu sut lyttyyn, koska puhuit väärällä äänensävyllä tai sanoit vitsin joka sivusi jotain häntä loukkaavaa asiaa tai mitä vaan päähän pälkähtää.
Ei ole mitään yliherkkää. On herkkyyttä ja tunnottomuutta. Esim. Etiketin mukainen käytös vaatii herkkyyttä ja toiset pitävät klassisesta pienomusiikista, kun toiset kuuntelevat ränkkätänkkä-vauvantappoheviä
Se että tämä tyyppi on teitä herkempi tai sivistyneempi (=hienotunteisempi) on hänen oikeutensa. Häntä varmaan todella raastaa altistua jutuillenne, minua ainakin raastaa kuunnella tietyntyyppisiä juttuja. Minkäs sille mahtaa jos oma tunne-elämä on hienostuneempaa
Tästä ei tarvitse toki tehdä sen isompaa numeroa kuin todeta, että olette erilaisia ihmisiä ja teillä ränkkätänkkä-tyypeillä on toisenne. Sen herkän jutut taas eivät teille kuulu, ellei hän niitä itse jaa. Ja minä en ainakaan jaa, helmiä sioille
Ei siis millään pahalla tämä, ihan vaan että tajuat ettei sinun "herkkyysasteesi" ole yhtään sen oikeampi kuin hänenkään. Se on vaan eri, ja jos hän ei teistä pidä niin voi voi
En voi kuin omasta kokemuksesta puhua.
Ex oli jonkun sortin pers häiriöinen.
Aivan ihana vieraille ja suvulle.
Opetti lapsille että minä olen kodinkone.
En saanut nukkua, kipeänäkin piti hommat hoitaa.
Lapsilauma ja hän ei tehnyt lopulta muuta kuin yllytti lapsia siihen ettei kenenkään muun tarvitse tehdä mitään koska heillä on äiti. Jauhoi kuinka en rakasta heitä kuin mantraa.
Liian monta vastentahtoista an*alip*noa, kontrolointia,alistamista ja haukkumista.
Siskoni oli rakastunut häneen.
Äitini ei aluksi olisi halunnut että seurustellaan. Lopulta puhui kuin olisi paras mies maailmassa.
Osa ystävistä on jäänyt koska ei minulla muuta funktiota ole ollut kuin toimia kuuntelevana kaatopaikkana.
Piirini on pieni.
Parisuhdetta takana 5 vuotta. Ihana anoppi ja appi.
En hauku ketään. En halua puhua menneistä koska ne alaikäiset lapset olivat ainoa merkittävä asia elämässäni.
Aikuiset lapset säälivät isäänsä joka ei osannut mitään normaaliin elämään kuuluvaa tehdä itse, olinhan ollut 25v se joka hoitaa aivan kaiken ja aivopesivät isänsä kanssa nuoremmat.
Heistä minä rikoin onnellisen liiton. Koska kaikkihan riitelee. Helvetti se oli eikä perhe.
Sama k**ipää,*uora,*lkkis raivoaminen siellä on tapetilla edelleen. Ei mitään vaikutusta sillä että poliisikin piti puhuttelun että ei kannata tuolleen valehdella jokaiselle joka jaksaa kuunnella.
Täytin juuri 50v ja olen tuhlannut suurimman osan elämästäni ihan kaikkeen muuhun kuin itseeni tai hyvinvointiini.
Haluan vaan olla rauhassa.
Lasten menetys ja kohtukuolemat tuli surtua vasta nyt. Ensin en pystynyt ja kohtukuolemia ei silloin exän kanssa ollut lupa surra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala = Ei toimi kuten muut tahtovat
Hmm no mun yks ex kaveri on hankala, eikä tosiaankaan ole syy muissa, vaan siinä, että tyyppi on itse yliherkkä.
Suuttuu ja/tai loukkaantuu ihan yllättäen ihme asioista. Pistänyt välit poikki kaikkiin sisaruksiin, vanhempiin ja useimpiin kavereihin. Tai oikeastaan se kuvio menee niin, että hän aiheuttaa niin paljon turhaa draamaa ylireagoinneillaan, että muut alkaa vältellä kanssakäymistä itsesuojelumielessä.
Sitten ihmettelee, kun ei olla yhteydessä. Aina, jos antaa uuden mahdollisuuden, niin käy niin, että kohta taas haukkuu sut lyttyyn, koska puhuit väärällä äänensävyllä tai sanoit vitsin joka sivusi jotain häntä loukkaavaa asiaa tai mitä vaan päähän pälkähtää.
Ei ole mitään yliherkkää. On herkkyyttä ja tunnottomuutta. Esim. Etik
Niin, no kummasti kuitenkin aina rukoilee takaisin elämäänsä, kun tulee ilmeisesti ikävä minun "epäsivistynyttä" seuraani. Tuskin tekisi niin, ellei ajan kanssa aina tajuaisi ylireagoineensa taas.
Vierailija kirjoitti:
narsisti tai epävakaa voi katkoa välit, toisaalta taas narsistin uhri tai väkivallan uhri voi tehdä samoin, eli monta syytä kaikki syyt ei ole huonoja.
Narsisti ei ole yleensä se, joka katkoo välit, sillä narsisti tarvitsee muista ihmisistä hyötyä itselleen. Usein voi olla monta suhdetta samaan aikaan. Mitä enemmän hyötysuhteita sen parempi. Siksi narsistilla on heti seuraava uhri valittuna kun vanha heila huomaa, että henkilö ei olekaan se kuka väitti olevansa. Monet narsistin lapset joutuvat katkaisemaan välit narsisti-vanhempaan, koska eivät kestä enää ja narsisti ei koskaan muutu tai myönnä tehneensä mitään väärää.
Olen sössinyt niin että olen häpeästä muuttanut toiseen kaupunkiin ja katkaissut välini kaikkiin entisen elämäni ihmisiin.
Tai muut eivät toimi kuten hän tahtoo.