Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen ihminen on katkonut suhteensa sisaruksiinsa, lapsiinsa, vanhempiinsa, ex kumppaneihinsa?
13.02.2025 |
Eli kaikki lähimmät suhteet ajautuu viimeistään ajan kanssa välirikkoon? Samoin käy lähes kaikille niille kaukaisimmillekkin, vaikka olisi vähän tekemisissä. Entiset työnantajat ja tutut -> välit poikki ja hirveä haukkuminen, mitä "kus###päitä nämä ovat".
Kommentit (70)
Minä olen tuollainen, mutta lapsia ei ole. En luota keneenkään ja paljon pettymyksiä takana ihmissuhteissa. Vasta sain valtavasti kuraa niskaan etten arvosta esim. ystäviäni. Tuntui pahalta, sillä olen elämässäni arvostanut usein enemmän toisia kuin itseäni, ja tullut sitten muiden kynnysmatoksi. Joten parempi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on välit poikki vanhempiin ja sisaruksiin sekä kaikkii muihin mun puolen sukulaisiin. Isä oli juoppo, jota äiti hyysäsi ja koko muu porukka suojeli. Äiti purki pahaa oloa ja raivoa minuun, ainoaan tyttäreensä. Yritin aikuisena keskustella asioista koska ne olivat vaurioittaneet minua pahasti ja ajaneet terapiaa. Vanhemmat tuomitsivat minut täysin ja haukkuivat mielisairaaksi. Sisarukseni kokivat että heidän pitää valita puolensa, ja valitsivat vanhempani. Siinä ne välit meni. Nyt veli yrittää jutella lämpimiä 30 vuoden jälkeen kun eivät haluaisi toisen veljen kanssa hoitaa vanhempiamme yksin, mutta en vastaa.
Lasten ja työkavereiden kanssa olen erinomaisissa väleissä, se ei osu.
En minä pidä yhteyttä entiseen työpaikkaani, mutta ei se sitä tarkoita, että olisin katkonut välit. Työsuhde päättyi ja se oli ainoa minua ja entistä työpaikkaani yhdistävä tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen ihminen. Ei välejä vanhempiin, sukulaisiin tai sisaruksiin. Ei ystäviä tai kavereita.
Isä ei pitänyt yhteyttä vanhempieni eron jälkeen. Äitini on mielenterveysongelmista kärsivä alkoholisti. Ei olla nykyään yhteydessä. Osaa sisaruksista en ole koskaan tavannut. Osan kanssa ikäero niin suuri, ettei luontevia välejä oikein koskaan ehtinyt muodostua.
Lapsuuden ystävät lähti opiskelemaan kuka minnekin ja jäi niille teillensä. Joskus vaihdellaan viestejä, mutta ei sitä ystävyydeksi enää näiden vuosien jälkeen osaa mieltää.
Vanhemmiten ystävystyminen on raskasta, jollei kemiat kolahda poikkeuksellisen hyvin. Entisiin miesystäviin ei ole tarvetta pitää yhteyttä.
Olen jo pitkään valinnut itse yksinäisyyteni.
Melkein kuin omasta kynästä.
Ystäviin ja sisaruksiin olen yrittänyt pitää yhteyttä, jotkut muuttaneet kauas ja myös omat muutot vaikuttaneet väleihin. Joskus yhteydenpidolla ei ole ollut vastavuoroisuutta. Aikani olen ollut ainut joka ottaa yhteyttä, kunnes olen päättänyt että en käytä energiaani jos toinen ei pidä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin omasta kokemuksesta puhua.
Ex oli jonkun sortin pers häiriöinen.
Aivan ihana vieraille ja suvulle.
Opetti lapsille että minä olen kodinkone.
En saanut nukkua, kipeänäkin piti hommat hoitaa.
Lapsilauma ja hän ei tehnyt lopulta muuta kuin yllytti lapsia siihen ettei kenenkään muun tarvitse tehdä mitään koska heillä on äiti. Jauhoi kuinka en rakasta heitä kuin mantraa.
Liian monta vastentahtoista an*alip*noa, kontrolointia,alistamista ja haukkumista.
Siskoni oli rakastunut häneen.
Äitini ei aluksi olisi halunnut että seurustellaan. Lopulta puhui kuin olisi paras mies maailmassa.
Osa ystävistä on jäänyt koska ei minulla muuta funktiota ole ollut kuin toimia kuuntelevana kaatopaikkana.
Piirini on pieni.
Parisuhdetta takana 5 vuotta. Ihana anoppi ja appi.
En hauku ketään. En hal
Kiitos.
Olen monet kerrat pelännyt teini-ikäisiä poikien raivoamisen, uhkailun ja tönimisen vuoksi. Isänsä vaan naureskeli ja komppasi.
Tuskin se niin harvinaista on. Siitä vaan hävetään puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen ihminen joka haluaa lähelleen vain ihmisiä joiden kanssa tulee toimeen. Jos joku kohtelee minua huonosti tai on muuten rasittava miksi olisin missään tekemisissä? Kyllä moni juoppo sukulainen on jäänyt kauas taakse. Yks kuolikin, en mennyt edes hautajaisiin ei se juoppo muuksi muutu vaikka kuolikin
Tiijäkkönä, alkoholismi on sairaus monelle.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen, mutta lapsia ei ole. En luota keneenkään ja paljon pettymyksiä takana ihmissuhteissa. Vasta sain valtavasti kuraa niskaan etten arvosta esim. ystäviäni. Tuntui pahalta, sillä olen elämässäni arvostanut usein enemmän toisia kuin itseäni, ja tullut sitten muiden kynnysmatoksi. Joten parempi olla yksin.
Oletko saanut arvostelua että olet yksin? Itse olen kokenut vihaa kun en ole muiden käytettävissä. En ymmärrä miten jotkut eivät näe asioita toisten silmin eli mitä hiddua se kellekään kuuluu jos tykkää olla ja elää yksin että miten sitäkin voi joku vihata? Kummallista on elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihan kaikki on ajanut pois, voisi epäillä mielenterveysongelmia?
Tunsin tuollaisen henkilön, katkoi välit vanhempiinsa ja sisaruksiinsa (lapsia ei ollut, onneksi), minuunkin katkoi välit kaikessa hiljaisuudessa. Tiedän että sairastaa kaksisuuntaista ja epävakaata, joten soppa on valmis, heti kun jokin asia ei miellytä häntä tai ei mene hänen mukaansa -> välit poikki.
Jos joka suuntaan on välit poikki, niin narsistista käytöstä. Just saying.. Siinä jos on vielä kuitenkin hovi ympärillä, niin bingo!