Mitä tehdä kun on ikää jo 48v ja on töissä johtoasemassa It-alalla, mutta olisi historiantutkijan sielu?
Mitä lähemmäs tässä viittäkymppiä kuljetaan, sitä enemmän harmittaa ajautuminen ihan väärälle alalle. Ja toisaalta tiedän, että eipä liksat häikäise ja töitäkään ei välttämättä ole, vaikka kouluttautuisi udelleen.
Muita samassa veneessä olevia?
Kommentit (10)
Hätistelet naisjonoa luotasi, jos olet mies.
Kovapalkkaisena pomona olet varmaan kasvattanut ison salkun ja voit ryhtyä vapaaksi tutkijaksi pääomatuloilla elellen?
Noin mä tekisin!
Otat siitä itsellesi harrastuksen. Todennäköisesti auttaa myös maksamaan töissä.
Tutkijaksi et tule työllistymään.
Vierailija kirjoitti:
Kovapalkkaisena pomona olet varmaan kasvattanut ison salkun ja voit ryhtyä vapaaksi tutkijaksi pääomatuloilla elellen?
Noin mä tekisin!
TÄmäkin vaatii kyllä historiantutkijan koulutuksen, että se onnistuu hyvin.Maisteriopintoihin voi hakea suoraan, jos on jo joku korkeakoulututkinto, mutta pari vuotta se vie sielti, ennen kuin pääsee väitöskirjatutkijaksi. Mutta tiedän näin tehneitä.
Itse tein niin päin, että aloitin opiskelemalla historiaa ja tekemällä väitöskirjan. Sitten kasvatin sen salkun. Nyt on hyvä hakea riskirahoitusta, kun ei tarvi pelätä itse jäävänsä puille pailjaille, vaikka tutkimusrahoitukseen tulisikin katkoja.
Itse luin nuorena ekonomiksi, koska ajattelin että sillä koulutuksella työllistyy varmasti. Lentäjän ammatista aina haaveilin, mutta silloin alan työllisyystilanne oli huono. Muutaman vuoden sinnittelin pankkialalla, sitten hain lentäjän koulutukseen ja pääsin. Aluksi sain keikkahommia pilottina ja samaan aikaan tein osa-aikaduunia pankissa, muutaman vuoden päästä sain vakipestin lentäjänä. En ole kertaakaan katunut alan vaihtoa, vaikka jokusen vuoden oli taloudellisesti hyvin niukkaa ja riski oli iso sillä lentäjän koulutukseen joutui laittamaan paljon omaa rahaa ja työn saanti ei ole koskaan varmaa. Nyt teen 75% tunnit lentäjänä eli käytännössä n. 75 lentotuntia kuukaudessa (lakisääteinen yläraja liikennelentäjälle on 100 lentotuntia kk). Sopi mulle.
Hae yliopistoon opiskelemaan historiaa. Itse tein sen liikkeen pari vuotta sinua nuorempana ja hyvin onnistuivat opinnot työn ohessa maisteriohjelmassa. Valmistuin 2,5 vuodessa, toki on kovat rutiinit kirjoittajana ja lukijana, koska olen jo entuudestaan tutkija.
Sinun ikäisenäsi ei voi tyhtyä ammattitutkijaksi enää, mutta harrastuksena voit tutkia ja kirjoittaa vaikka kirjoja. Suosittelen vahvasti, historiantutkimus on minusta maailman kiinnostavin tieteenala.
minäkin olisin halunnut lukea yliopistolla historiaa, mutta tiesin että työllistyminen ei olisi helppoa, harva pääsee tutkijaksi saakka eikä esim. opettajan ammatti kiinnostanut, joten valitsin pääaineeksi kansantaloustieteen, sivuaineena sitten historiaa. Se oli oikea päätös, vaikka en nyt mitenkään unelma-ammatissani ole, mutta on hyvä työpaikka hyvässä yrityksessä, hyvä palkka ja työ on ihan miellyttävää, vaikkei innostavaa.
Haaveilen kyllä välillä, miten ihanaa olisi excelien, käppyröiden yms. sijaan istua arkistossa selailemassa vanhoja kirjeitä, lehtiä yms, jota sivuaineen proseminaarityötä tehdessäni sain kokeilla, mutta en edelleenkään usko, että olisin ollut tarpeeksi hyvä pystyäkseni tekemään sitä niin, että ansaitsisin sillä elannon. Mietin, että ehkä eläkkeellä saattaisin jotain itseäni kiinnostavaa asiaa tarkemmin tutkiakin, mutta nyt töiden ohessa tyydyn lukemaan elämäkertoja, historiallisia romaaneja ja erilaisia populaarihistoriateoksia.
Rahaa saa tehtyä lisää mutta elinaikaa et saa lisää. Se on hyvin rajallinen ja sattumanvarainen aika.
Historian maisteri tässä. Opettajista on ylitarjontaa, joten uravaihtoehdot ovat yliopistolla tai apurahatutkijana. Monet elävät puolison palkalla. Historiaa voi opiskella harrastuksenakin, ei kannata tehdä sitä elääkseen ellei ole todella valmis uhraamaan sille koko elämänsä.
Villi veikkaus ettei historiaa tutkimalla pääse lähellekään samaa ansiotasoa kuin it puolella.
Harrasta tutkimusta ja tee työtä it puolella.