Turkulaisessa lastenkodissa nöyryytetty ja alistettu lapsia vuosien ajan

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaaloissa ei sallita riehumista, armeijassa ei sallita riehumista eikä vankiloissa sallita riehumista. Miksi se siis pitäisi sallia lastenkodeissa?

Siksi koska lapsilla on Oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä oot tuon kaiken opin saanu? 😳 kyllä nyt alan ymmärtämään lasten ja nuorten pahoinvoinnin, kun vanhemmat ei osaa kasvattaa. Olen sijaisvanhempi ja laki lastensuojelusta vaatii lapselle turvalliset kasvuolosuhteet. Rajat on rakkautta! Yksikään sosiaalityöntekijä ei ole kieltänyt rajoja! Ne vaatiat nii

En tiedä miten ihmeessä olet vetänyt sen johtopäätöksen, ettei vanhemmat saisi rangaista lasta. Kukaan ei nähdäkseni ole täällä sellaista vaatinut. Ei kukaan ole sanonut, että ainoastaan ammattilainen saisi määrätä seurauksia. Täällähän ollaan päin vastoin kerrottu, että ammattilaisten valtuudet toimia on huomattavasti kapeammat mitä lasten laillisten huoltajien.

Ihmisen saa ilmeisesti vaikka poiskin Turusta, mutta turkulaisuutta ei ihmisestä.

Luin joku aika sitten kirjan Pako päihdehelvetistä - huostaanotetun lapsen raju selviytymistarina. Kyseinen henkilö oli päätynyt sijaiskodin kautta Pohjola-kotiin. En epäile yhtään, etteikö ylilyöntejä tapahtuisi ja etteikö jotkut työntekijät käyttäisi valtaa väärin, mutta tuossakin kirjassa kävi todella hyvin ilmi se, kuinka vääristynyt kuva joillakin laitosnuorilla (tai entisillä nuorilla) on tapahtumista, syistä ja seurauksista. Kirjan henkilö väitti, että hänen lapsensa huostaanotettiin ihan turhaan, mutta sijaisäidin kertomuksesta kävi hyvin ilmi, että vanhempien päihteidenkäyttö on ollut todella rajua ja vanhin lapsi on pienestä pitäen vain jätetty sijaisvanhempien huomaan ilman mitään tietoa siitä, milloin nämä päihdevanhemmat hakevat lapsensa kotiin. Kirjassa korostui muutenkin se, että kaikkia muita syytellään ja omassa toiminnassa ei nähty mitään väärää. Ei ollut minkäänlaista kykyä ottaa vastuuta omista teoista ja valinnoista. Kaikki oli vain ja aina jonkun toisen syy. Ja tarinoita vääristellään ja valehdellaan, kirjan henkilökin oli valehdellut ja sitten ihmetteli toisessa hetkessä, että miksi ei uskota. Se vain on todella luonnollinen seuraus, että jos kusettaa ja manipuloi ja valehtelee, niin luotto menee jokaiselta järkevältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten ihmeessä olet vetänyt sen johtopäätöksen, ettei vanhemmat saisi rangaista lasta. Kukaan ei nähdäkseni ole täällä sellaista vaatinut. Ei kukaan ole sanonut, että ainoastaan ammattilainen saisi määrätä seurauksia. Täällähän ollaan päin vastoin kerrottu, että ammattilaisten valtuudet toimia on huomattavasti kapeammat mitä lasten laillisten huoltajien.

Lainaus viestistäsi:

"Sakkorangaistus ja muut rangaistukset perustuvat lakiin ja asetuksiin. Lait ja asetukset taas perustuvat oikeusvaltion periaatteisiin. Rangaistukset eivät voi olla mielivaltaisia ja kohtuuttomia, vaan niiden tulee heijastaa yleisesti valtion arvoja ja käsitystä oikeudenmukaisuudesta ja moraalista. Sakkorangaistus esimerkiksi ylinopeudesta on perusteltu ja oikeusvaltioperiaatteen mukainen. Vain sellaiset rangaistukset, lait ja asetukset toimivat, jotka pohjautuvat edellä mainittuihin asioihin. "

En ymmärrä miten vanhemman lapselleen antama rangaistus voisi olla tuolta pohjalta oikeusvaltioperiaatteen mukainen, koska eihän se perustu mihinkään lakiin tai asetukseen. Myös oikeusvaltioperiaatteeseen kiinteästi liittyvä valitusoikeus, kuten myös periaate siitä, että merkittävää vallankäyttöä harjoittavan on oltava viranomainen, eivät toteudu tässä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Luin joku aika sitten kirjan Pako päihdehelvetistä - huostaanotetun lapsen raju selviytymistarina. Kyseinen henkilö oli päätynyt sijaiskodin kautta Pohjola-kotiin. En epäile yhtään, etteikö ylilyöntejä tapahtuisi ja etteikö jotkut työntekijät käyttäisi valtaa väärin, mutta tuossakin kirjassa kävi todella hyvin ilmi se, kuinka vääristynyt kuva joillakin laitosnuorilla (tai entisillä nuorilla) on tapahtumista, syistä ja seurauksista. Kirjan henkilö väitti, että hänen lapsensa huostaanotettiin ihan turhaan, mutta sijaisäidin kertomuksesta kävi hyvin ilmi, että vanhempien päihteidenkäyttö on ollut todella rajua ja vanhin lapsi on pienestä pitäen vain jätetty sijaisvanhempien huomaan ilman mitään tietoa siitä, milloin nämä päihdevanhemmat hakevat lapsensa kotiin. Kirjassa korostui muutenkin se, että kaikkia muita syytellään ja omassa toiminnassa ei nähty mitään väärää. Ei ollut minkäänlaista kykyä ottaa vastuuta omista teoista ja val

Miksi oletat sijaisäidin puhuvan totta? 

Ei se perustunut ainoastaan sijaisäidin kertomukseen. Ja kirjan henkilö kertoi itsekin omasta valehtelustaan ja manipuloivasta käytöksestään. Sijaisäidillä ja kirjan henkilöllä oli vieläkin läheiset ja hyvät välit. 

 

Olen ollut hyvin manipuloivien ihmisten kanssa tekemisissä ja sen olen oppinut, että jos ihmisen mielestä kaikki muut tekevät väärin ja hän on aina vain uhri, niin tämä ei koskaan pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten ihmeessä olet vetänyt sen johtopäätöksen, ettei vanhemmat saisi rangaista lasta. Kukaan ei nähdäkseni ole täällä sellaista vaatinut. Ei kukaan ole sanonut, että ainoastaan ammattilainen saisi määrätä seurauksia. Täällähän ollaan päin vastoin kerrottu, että ammattilaisten valtuudet toimia on huomattavasti kapeammat mitä lasten laillisten huoltajien.

Lainaus viestistäsi:

"Sakkorangaistus ja muut rangaistukset perustuvat lakiin ja asetuksiin. Lait ja asetukset taas perustuvat oikeusvaltion periaatteisiin. Rangaistukset eivät voi olla mielivaltaisia ja kohtuuttomia, vaan niiden tulee heijastaa yleisesti valtion arvoja ja käsitystä oikeudenmukaisuudesta ja moraalista. Sakkorangaistus esimerkiksi ylinopeudesta on perusteltu ja oikeusvaltioperiaatteen mukainen. Vain sellaiset rangaistukset, la

Tuo sakkorangaistus ja lait ja asetukset oli vain ja ainoastaan pohdintaa siihen, kun vedottiin että kyllä aikuisillekin tulee esimerkiksi sakkoja ja aikuisiltakin vaaditaan. Ja koko keskustelu lähti liikenteeseen siitä, että kysyit saako lasta seisottaa jäähyllä nurkassa tai istuttaa jäähyllä penkillä ilman minkäänlaista sanottamista, johon minä vastasin, että ei se laki varsinaisesti sitä kiellä eikä siitä mitään tapahdu, mutta missään nimessä se ei ole järkevää, koska ei se lapsi siitä pelkästä jäähystä opi mitään. Ja tästä keskustelu rönsyili siihen, että sanoit, että aikuisillakin on pelotteena rangaistusten uhka ja että sen uhan myötä pitää vain oppia, että tiettyjä asioita saa tai ei saa tehdä. Ja minä kerroin, ettei lait ja asetukset sekä rangaistukset missään nimessä pohjaudu mielivaltaan ja nöyryyttämiseen ja siihen, että teet nyt näin tai et tee noin koska minä sanon niin, koska sillä tavalla oikeusvaltio ei toimi. Vaan lakien ja asetusten takana on aina perusteet ja lain säätäjien pitää perustella ja miettiä hyvin tarkasti se, mikä tarkoitus ja tavoite jonkun lain tai asetuksen takana on. Ja tämän oikeusvaltion periaatteen selittämisen sinä sitten väänsit päässäsi siihen, että oikeasti tarkoitan, että lapsille pitää olla oma tuomioistuimensa. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt mitään sellaista.

 

Onnistunut kasvatus perustuu aina siihen, että myöskin seurauksilla on jokin järki ja tarkoitus ja lapsi ei mitenkään voi ymmärtää mistään mitään, jos asioita ei hänelle sanoita. Se ei tarkoita sitä, etteikö lasta saisi seisottaa mielivaltaisesti nurkassa kertomatta lapselle, miksi hän nurkkaan joutui, kukaan ei sen takia ole lasta ottamassa pois, mutta tuollainen kasvatus ei vain valitettavasti saa mitään hyvää aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei se perustunut ainoastaan sijaisäidin kertomukseen. Ja kirjan henkilö kertoi itsekin omasta valehtelustaan ja manipuloivasta käytöksestään. Sijaisäidillä ja kirjan henkilöllä oli vieläkin läheiset ja hyvät välit. 

 

Olen ollut hyvin manipuloivien ihmisten kanssa tekemisissä ja sen olen oppinut, että jos ihmisen mielestä kaikki muut tekevät väärin ja hän on aina vain uhri, niin tämä ei koskaan pidä paikkaansa.

Jos kysyt missä tahansa laitoksessa asuneilta nuorilta minkälaisia epäreiluuksia ovat kokeneet, on heistä lähes jokaisella sellaisesta vaikka kuinka paljon kokemusta. Kaikkihan teinien mielestä on epäreilua ja mielivaltaa. Jos olisin saanut euron aina, kun teini on väittänyt arjen rutiineissa ohjatessani minun kiusaavan ja määräilevän, olisin rikas ihminen. Mutta, ei se tietenkään poista sitä, etteikö valtasuhteiden väärinkäyttöäkin tapahtuisi. Pointtina nyt lähinnä se, etten ihan purematta itse nielisi kenenkään kertomusta. Vakavat syytökset on todellakin tarpeen tutkia hyvinkin tarkkaan ja mahdollisimman monia kuullen.

Siis mitä tuo "nälässä pitäminen" tarkoittaa? Jotain päiväkausiako? Ei kai lastenkodissakaan saa valita mitä haluaa syödä ja milloin. Jos ei herrasväelle tiettyyn aikaan tarjolla oleva sapuska kelpaa, on seuraava mahdollisuus sitten myöhemmin. Ei siinä auta kuin olla nälässä tai ostaa itse itselleen jotakin muuta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo sakkorangaistus ja lait ja asetukset oli vain ja ainoastaan pohdintaa siihen, kun vedottiin että kyllä aikuisillekin tulee esimerkiksi sakkoja ja aikuisiltakin vaaditaan. Ja koko keskustelu lähti liikenteeseen siitä, että kysyit saako lasta seisottaa jäähyllä nurkassa tai istuttaa jäähyllä penkillä ilman minkäänlaista sanottamista, johon minä vastasin, että ei se laki varsinaisesti sitä kiellä eikä siitä mitään tapahdu, mutta missään nimessä se ei ole järkevää, koska ei se lapsi siitä pelkästä jäähystä opi mitään. Ja tästä keskustelu rönsyili siihen, että sanoit, että aikuisillakin on pelotteena rangaistusten uhka ja että sen uhan myötä pitää vain oppia, että tiettyjä asioita saa tai ei saa tehdä. Ja minä kerroin, ettei lait ja asetukset sekä rangaistukset missään nimessä pohjaudu mielivaltaan ja nöyryyttämiseen ja siihen, että teet nyt näin tai et tee noin koska minä sanon niin, koska sillä tavalla oikeusvaltio ei toimi. Vaan lakien ja asetusten takana on aina perusteet ja lain säätäjien pitää perustella ja miettiä hyvin tarkasti se, mikä tarkoitus ja tavoite jonkun lain tai asetuksen takana on. Ja tämän oikeusvaltion periaatteen selittämisen sinä sitten väänsit päässäsi siihen, että oikeasti tarkoitan, että lapsille pitää olla oma tuomioistuimensa. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt mitään sellaista.



 

Onnistunut kasvatus perustuu aina siihen, että myöskin seurauksilla on jokin järki ja tarkoitus ja lapsi ei mitenkään voi ymmärtää mistään mitään, jos asioita ei hänelle sanoita. Se ei tarkoita sitä, etteikö lasta saisi seisottaa mielivaltaisesti nurkassa kertomatta lapselle, miksi hän nurkkaan joutui, kukaan ei sen takia ole lasta ottamassa pois, mutta tuollainen kasvatus ei vain valitettavasti saa mitään hyvää aikaiseksi.

Sanoitus on kasvatuksessa hyvin uusi keksintö. Ehkä reilut puolenkymmentä vuotta se on ollut aktiivisessa käytössä. Ja sinä aikana siihen on hurahdettu totaalisesti. Nykyään ei tosiaan saisi edes pitää lasta jäähyllä ilman, että siinä on koko ajan vieressä aikuinen sanoittamassa ja tarjoamassa syliä tms (mikä on todella ristiriitaista koska jäähytettävä lapsi on rangaistustaan kärsivä väärintekijä eikä joku jota tulisi pitää siinä tilanteessa hyvänä).

Jos miettii perinteistä toimintamenetelmää lapsen syyllistyessä kiellettyyn toimintaan, niin sehän oli se, että lasta ensin kiellettiin ja puhuttiin että mitä hän teki väärin ja että nyt seuraa rangaistus. Ja sitten lapsi laitettiin vaikka jäähypenkille tai nurkkaan. Ja kun lapsi oli ollut siellä tarpeeksi pitkään (eli alkoi vaikuttaa katuvaiselta eikä enää uhmakkaalta) niin sitten vielä puhuttiin yleensä lisää siitä rangaistuksen syystä ja siitä miten rangaistuksen voi välttää jatkossa. Juuri kukaan ei pitänyt tätä toimintatapaa vääränä saati mielivaltaisena, mutta nykyään se on suunnilleen lasun paikka ja jos ammattikasvattaja tekee noin niin potkut odottavat.

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsi riehuu ja on väkivaltainen, niin mattoon kääriminen voi auttaa rauhoittumaan ja ettei pääse vahingoittamaan muita.

Onko niillä siellä jotain ylimääräisiä mattoa, ei kai sentään, että johonkin eteisen hiekkaiseen kuramattoonko käärivät?

Vierailija kirjoitti:

Näköjään se on nöyryyttämistä jos lasta rangaistaan ja alistamista jos lasta vaaditaan tottelemaan.

Asiantuntijoiden mukaan kasvatuksen tulee tapahtua sanoittamalla, ja voi sitä kasvattajaa joka siitä linjasta poikkeaa.

Se on puhumalla, sanoittaminen on laulun tai näytelmän tai muun sanoittamista ja sanojen käyttäminen tai sanoja käyttämällä on suomeksi puhumista!

Kun huonosti kasvatetut lähiöpenskat, eli kaiken maailman Aadat ja Veetit ovat kasvaneet ja lähteneet töihin, näemme tulokset, samaa tasoa kuin oppilailla/lapsilla, ei yllätä!

Paasikiven nuorisokylä>>hallinto-oikeus>hs.fi

EU>> oikeus

Emme unohda

Juuri näin, jos on yrittänyt millään tavalla estää hatkaan lähtemistä, niin se on ollut ikävää kontrolloimista. Tai jos ei ole antanut korvata taas jälleen oikeaa ruokaa herkuilla, pizzalla, mozzarellatikuilla ja vastaavilla. Tai jos kieltäytyy kuskaamasta autolla 100 metrin päähän lähikauppaan. Kaikki nämä ovat olleet suorastaan törkeää kiusaamista teinien mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sakkorangaistus ja lait ja asetukset oli vain ja ainoastaan pohdintaa siihen, kun vedottiin että kyllä aikuisillekin tulee esimerkiksi sakkoja ja aikuisiltakin vaaditaan. Ja koko keskustelu lähti liikenteeseen siitä, että kysyit saako lasta seisottaa jäähyllä nurkassa tai istuttaa jäähyllä penkillä ilman minkäänlaista sanottamista, johon minä vastasin, että ei se laki varsinaisesti sitä kiellä eikä siitä mitään tapahdu, mutta missään nimessä se ei ole järkevää, koska ei se lapsi siitä pelkästä jäähystä opi mitään. Ja tästä keskustelu rönsyili siihen, että sanoit, että aikuisillakin on pelotteena rangaistusten uhka ja että sen uhan myötä pitää vain oppia, että tiettyjä asioita saa tai ei saa tehdä. Ja minä kerroin, ettei lait ja asetukset sekä rangaistukset missään nimessä pohjaudu mielivaltaan ja nöyryyttämiseen ja siihen, että teet nyt näin tai et tee noin koska minä s

 

Tuotahan se sanoittaminen juuri on. Kerrotaan lapselle mitä hän tekee väärin ja miksi ja jos lapsi edelleen jatkaa ja tulee luonnollinen seuraus siitä, niin tilanteen rauhoituttua seurauksen jälkeen käydään vielä läpi, että miksi ja miten. Ainoana erona on se, että lasta ei suositella jätettäväksi jäähylle yksin, koska lapsi oppii siitä vain sen, että hänet hylätään yksin jos hän tekee väärin. Ja kaikki lapset tekevät väärin, koska se kuuluu osana kasvua ja kehitystä, kaikki lapset testaavat ja koettelevat rajoja. Lapsi ei tee sitä tahallaan ja ilkeyttään, vaan se on luonnollinen osa lapsen toimintaa. Ja tietysti aikuisen pitää puuttua siihen ja pitää ne rajat, mitkä on asetettu ja opettaa, että teoilla on seurauksia. Kukaan ei ole lasta huostaanottamassa, jos lapsen jättää jäähylle yksin, mutta kasvatuksellisesti se ei ole lapsen kehityksen kannalta järkevää, koska lapsi tosiaan oppii siitä vain sen, että jos teen virheen, minut hylätään, jään yksin ja minun täytyy selvitä omista tunteistani ja tästä tilanteesta yksin. Olen paha. Näitä se lapsi oppii.

Paljon hyödyllisempää on jatkaa sanoittamista ja myötäelämistä siellä jäähylläkin, olla yhdessä lapsen kanssa ja tarjota syliä jos lapsi sitä tarvitsee. Koska lapsi oppii siitä sen, että en ole paha eikä minua hylätä, vaikka teenkin väärin. Ja lapsi oppii säätelemään ja tunnistamaan tunteita ja tilanteita, jotta jatkossa osaa toimia toisella tavalla. Ei se lapsi opi itsehillintää pelkillä rangaistuksilla ja lukuisten tutkimusten mukaan esimerkiksi väkivaltaiseen käyttäytymiseen auttaisi paljon jo se, jos lapsi oppisi edes tunnistamaan tunteensa. Eikä se lapsi opi mitään tuollaisia yksin oman päänsä sisällä aivan kuin lapsi ei opi puhumaan yksin, vaan se tarvitsee siihen aikuisen vuotovaikutusta ja opetusta. Sanoitus ja syli ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö seurauksia tulisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään se on nöyryyttämistä jos lasta rangaistaan ja alistamista jos lasta vaaditaan tottelemaan.

Asiantuntijoiden mukaan kasvatuksen tulee tapahtua sanoittamalla, ja voi sitä kasvattajaa joka siitä linjasta poikkeaa.

Se on puhumalla, sanoittaminen on laulun tai näytelmän tai muun sanoittamista ja sanojen käyttäminen tai sanoja käyttämällä on suomeksi puhumista!

Tavallaan totta, mutta puhuminen ja sanoittaminen on hieman eri asioita. Lapsi tarvitsee sanoittamista esimerkiksi siihen, että olet nyt selvästi väsynyt/nälkäinen/kylmissäsi. Asioiden ja tapahtumien sekä syy-seuraussuhteiden sanoittamista. Sitä se lapsi tarvitsee, pelkkä puhuminen ei pitkälle riitä. Lapselle sanoitetaan, jotta lapsen ajattelu kehittyisi ja hän oppisi itse säätelemään ja tunnistamaan omia tunteitaan. Esimerkiksi pelkkien rangaistusten opettaminen ei vielä riitä, koska lapsi oppii siitä ainoastaan sen, että asioista ei vain saa jäädä kiinni. Että ainoastaan kiinni jääminen on se huono juttu. 

Vierailija kirjoitti:

 

Tuotahan se sanoittaminen juuri on. Kerrotaan lapselle mitä hän tekee väärin ja miksi ja jos lapsi edelleen jatkaa ja tulee luonnollinen seuraus siitä, niin tilanteen rauhoituttua seurauksen jälkeen käydään vielä läpi, että miksi ja miten. Ainoana erona on se, että lasta ei suositella jätettäväksi jäähylle yksin, koska lapsi oppii siitä vain sen, että hänet hylätään yksin jos hän tekee väärin. Ja kaikki lapset tekevät väärin, koska se kuuluu osana kasvua ja kehitystä, kaikki lapset testaavat ja koettelevat rajoja. Lapsi ei tee sitä tahallaan ja ilkeyttään, vaan se on luonnollinen osa lapsen toimintaa. Ja tietysti aikuisen pitää puuttua siihen ja pitää ne rajat, mitkä on asetettu ja opettaa, että teoilla on seurauksia. Kukaan ei ole lasta huostaanottamassa, jos lapsen jättää jäähylle yksin, mutta kasvatuksellisesti se ei ole lapsen kehityksen kannalta järkevää, koska lapsi tosiaan oppii siitä vain sen, että jos teen virheen, minut hylätään, jään yksin ja minun täytyy selvitä omista tunteistani ja tästä tilanteesta yksin. Olen paha. Näitä se lapsi oppii.

Paljon hyödyllisempää on jatkaa sanoittamista ja myötäelämistä siellä jäähylläkin, olla yhdessä lapsen kanssa ja tarjota syliä jos lapsi sitä tarvitsee. Koska lapsi oppii siitä sen, että en ole paha eikä minua hylätä, vaikka teenkin väärin. Ja lapsi oppii säätelemään ja tunnistamaan tunteita ja tilanteita, jotta jatkossa osaa toimia toisella tavalla. Ei se lapsi opi itsehillintää pelkillä rangaistuksilla ja lukuisten tutkimusten mukaan esimerkiksi väkivaltaiseen käyttäytymiseen auttaisi paljon jo se, jos lapsi oppisi edes tunnistamaan tunteensa. Eikä se lapsi opi mitään tuollaisia yksin oman päänsä sisällä aivan kuin lapsi ei opi puhumaan yksin, vaan se tarvitsee siihen aikuisen vuotovaikutusta ja opetusta. Sanoitus ja syli ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö seurauksia tulisi. 

Tuo on sanoittajien keskuudessa suosittu teoria, että lasta ei saisi jättää hetkeksikään siten että joku ei ole vieressä, mutta ei se vastaa todellisuutta. Lapsi ei ole niin kehittymätön että luulisi aikuisen poistumisen hieman kauemmas tarkoittavan, että hänet on jotenkin hylätty. Puhumattakaan, että lapsi kokisi, että hän on sen seurauksena jotenkin paha ihmisenä. Noilla asioilla ei ole mitään syy- ja seuraussuhdetta keskenään.

Niin ikään sanoittajat kokevat, että lapsi ei voisi tehdä mitään kiellettyä tahallaan tai harkitusti, vaan että lapsi olisi vain jonkinlainen viaton "tunteisiin reagoija". Tämä ei kuitenkaan miltään osin vastaa sitä millainen vauvaiän ohittanut ihminen on luonnostaan. Pienikin lapsi osaa harkita asioita ja miettiä, että mikä häntä mahdollisesti hyödyttäisi. Hän osaa myös miettiä asioiden perusteita ja olla esimerkiksi säännöistä eri mieltä kuin mitä aikuinen on.

Osa sanoittajista käyttää rangaistuksen tapaisia seurauksia, mutta näille seurauksille on yleensä yhteistä se, että ne eivät toimi lapselle pelotteena, ensinnäkin koska ne ovat todella lieviä (koska sanoittaja pelkää lapsen saavan traumat kovemmasta seurauksesta). Ja toiseksi koska sanoittajilla on se ajatus, että seurauksen on pakko liittyä suoraan kiellettyyn tekoon. Jälkimmäistä ei useinkaan voi toteuttaa käytännössä ja varsinkin se usein johtaa seurauksen tehon laskuun koska pelotevaikutusta ei saada riittävästi.

Syli on yleensä lapselle palkinto, ja siksi sylin tarjoaminen kesken rangaistuksen antaa todella ristiriitaisia signaaleja. Vähän samaan tapaan kuin jos pysäköinninvalvoja tarjoaisi autoilijalle suklaapatukan kesken sakon kirjoittamisen.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tuo "nälässä pitäminen" tarkoittaa? Jotain päiväkausiako? Ei kai lastenkodissakaan saa valita mitä haluaa syödä ja milloin. Jos ei herrasväelle tiettyyn aikaan tarjolla oleva sapuska kelpaa, on seuraava mahdollisuus sitten myöhemmin. Ei siinä auta kuin olla nälässä tai ostaa itse itselleen jotakin muuta.

Täällähän joku kirjoitti kitkerästi, ketjussa joka koski lastenkotien hintoja; että lastenkodilla on hirveät määrä rahaa ruokaostoksiin ja sitä ei kukaan valvo ja paljon menee ruokaa hävikkiin, esim jos ei maistu lihapata lapsille, niin sitten tilataan pizzaa. 

Miten keksiikin olla pikkumainen siitä, että huostaanotetuille lapsille tarjotaan liian paljon ruokaa, ja liian maistuvaa ruokaa. Onhan se nyt hirveä rikos. Puurolla niiden pitää kasvaa.