Kenelle annan perintöni?

Mulla on onneksi ihanat siskon lapset, joille perintöni jätän testamentilla. Muuten varmaan laittaisin eläinsuojeluun. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kävisin tuhlaamassa ne naisiin Thaimaassa.

Ei se ole tuhlausta, vaan sijoitus omaan hyvinvointiin.

Kansallispuistot ovat lähellä sydäntäni, joten olen testamentannut omaisuuteni Metsähallitukselle kansallispuistojen ylläpitoon.

Testamenttia tehdessä kannattaa muistaa myös, että verottaja on aina ottamassa osansa. Jos haluat tehdä hyvää jollekin niin ota selvää mikä taho maksaa lahjoituksestasi vähiten veroa.

Tai jso omaisuutta on tosiaan paljon, niin voisitko perustaa säätiön, joka huolehtii omaisuudestasi ja sen tuotosta, ja jakaa esim apurahoja haluamallasi tavalla.

Tai onko jo olemassa säätiö, jolle voit tehdä testamenttilahjoituksen. Vaikka Syöpäsäätiö tms.

Jos tosi paljon rahaa jäämässä niin perusta Nobel säätiön kanssa kilpaileva rauhanpalkinto .

Miksei ihmisille? Turvakodit vaikka tai joku köyhiä auttava järjestö.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ihmisille? Turvakodit vaikka tai joku köyhiä auttava järjestö.

Ihminen ei ole minkään vaivan tai rahan arvoinen. Tuhoisa laji itselleen ja toisille. Varjoisia olentoja.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa kun omia perillisiä ei ole, enkä halua jättää latiakaan puolison suvulle 🤬

Puolisot eivät peri toisiaan, siten ei puolison sukukaan. Jos ositusta ei ole tehty niin kuolemasi jälkeen puolisosi omaisuus palautuu hänen suvulleen, mutta sinua he eivät peri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oliko isokin perintö? Meinasn että jos kyse vain kymppitonneista, ei sillä kovin suurta vaikutusta ole lopulta oikein mihinkään.

Eri juttu jos omaisuutta paljon. Mene ulos ja paikkaan jossa paljon ihmisiä. Kirjasto? Katsele ihmisiä. Arvioi heitä. Kysy suoraan onko varakasjos ei kerro että testamenttaat omaisuutesi hänelle, kun hän on sen näköinen että voisi tarvita rahaa

sattuma toimii usein parhaiten..

Sehän voi olla vaikka vihervassari!

Sattuma.voi muuttaa ihmisen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummilapselle tietenkin.

Mun kummilapsi on kiittämätön pska joka pidä minuun yhteyttä vaikka 20-vuotiaaksi lähetin lahjoja ja kortteja. Ne kelpasi, kiitosta en kuitenkaan saanut. Hevlettiäkö minä sitä lahjoin? Vastuusta. Lopulta lopetin.

Kun yän syntyi, ajattelin tekeväni hänestä perilliseni, mutta ei tule tapahtumaan. 

Just sama! Jatkuvasti annoin lahjoja, teini-iästä alkaen lahjakortteja ja rahaa, opintojen tueksi jne. Kiitosta ei ole kuulunut, ja yhteydenpitoa ei mitään, ei edes joulukorttia. Lopetin sitten, eikä ole perään huudeltu.

Jos vihervassareille et halua antaa, anna kaikkesi Elon Muskille!

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa kun omia perillisiä ei ole, enkä halua jättää latiakaan puolison suvulle 🤬

Ompa jännä että ne sukulaiset on aina pahimpia..

Vierailija kirjoitti:

Suojele luontoa.

https://luonnonperintosaatio.fi/

Ei rahalla suojella luontoa. Menee vääriin taskuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummilapselle tietenkin.

Mun kummilapsi on kiittämätön pska joka pidä minuun yhteyttä vaikka 20-vuotiaaksi lähetin lahjoja ja kortteja. Ne kelpasi, kiitosta en kuitenkaan saanut. Hevlettiäkö minä sitä lahjoin? Vastuusta. Lopulta lopetin.

Kun yän syntyi, ajattelin tekeväni hänestä perilliseni, mutta ei tule tapahtumaan. 

Just sama! Jatkuvasti annoin lahjoja, teini-iästä alkaen lahjakortteja ja rahaa, opintojen tueksi jne. Kiitosta ei ole kuulunut, ja yhteydenpitoa ei mitään, ei edes joulukorttia. Lopetin sitten, eikä ole perään huudeltu.

Mites itse pidit lapsena yhteyttä kummeihisi? Ei lapsi osaa ja ymmärrä asioita. Lapsi on lapsi usein vielä 20 vuotiaanakin. Kyselkääpä perään kummilapsestanne, kyläily tms. avaa keskustelu ja selvitä mistä pitää ja mihin elämänsä tai opiskelut johtavat/mikä työ.sekä jos sinulle törkeää, poliittinen suuntaus.

Elkei tyydytä, et itse ole ollut lapselle läsnä, että olisit voinut kertoa elämän totuuksia omasta näkökulmasta. 

Sano suoraan, ehkä ei ole myöhäistä. 

Minä tarvisin nyt rahaa, enkä ole koskaan saanut ilmaiseksi mitään lahjoitusta tai perintöä.

Itse annan lastenkotien LAPSIEN harrastustoimintaan. Ei omia lapsia, eikä sisaruksia.

- lastensuojelulaitoksissa ohjaajana 30 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa kun omia perillisiä ei ole, enkä halua jättää latiakaan puolison suvulle 🤬

Puolisot eivät peri toisiaan, siten ei puolison sukukaan. Jos ositusta ei ole tehty niin kuolemasi jälkeen puolisosi omaisuus palautuu hänen suvulleen, mutta sinua he eivät peri.

Joo, jos jätän omaisuuteni testamentilla puolisolleni, perii sukunsa hänet, siis myös minun osuuteni ja toinen tapaus eli tuossa lainaus minilexistä:

"Jos perittävä on naimisissa eikä hänellä ole rintaperillisiä eikä hän ole määrännyt omaisuudestaan testamentilla, eloonjäänyt puoliso perii kuolleen puolison omaisuuden. Eloonjäänyt puoliso on tällöin ensin kuolleen puolison ainoa perillinen." 

"Leskellä on oikeus melko vapaasti käyttää puolisoltaan perimäänsä omaisuutta. Leski voi esimerkiksi myydä tällaista omaisuutta vapaasti. Jos leski lahjoittaa omaisuutta, se voidaan tarvittaessa vaatia palautettavaksi lesken kuolinpesään. Leskellä ei ole kuitenkaan oikeutta testamentata sitä omaisuutta, jonka hän on perinyt ensin kuolleelta puolisoltaan. Omasta omaisuudestaan leski voi päättää vapaasti."

Puolisoni on hyvin läheinen sukunsa kanssa eli tiedän vallan hyvin, että suvun hyväksi tulisi niin taloni, rahani kuin maani. Sorry, mutta se suku on perseeestä. Ehkä olen itsekäs, eikä se haudan pohjalla kiinnosta kuka mitäkin tekee, mutta hammas hampaasta tjtn. 

Mikä ihmeen viha puolison lapsia kohtaan joita perinnönjättäjä edes tunne kunnolla. Tai kummilasta kohtaan? Selvittäkää mistä nämä pitävät ja mitä edustavat. Mikäli arvot eivät miellytä sinua niin sitten perintö niille joiden arvot ovat lähempänä sinua. Täydellisiä ihmisiä ei olekkaan mutta sitä täydellisyyttä voi yrittää tavoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa kun omia perillisiä ei ole, enkä halua jättää latiakaan puolison suvulle 🤬

Puolisot eivät peri toisiaan, siten ei puolison sukukaan. Jos ositusta ei ole tehty niin kuolemasi jälkeen puolisosi omaisuus palautuu hänen suvulleen, mutta sinua he eivät peri.

Joo, jos jätän omaisuuteni testamentilla puolisolleni, perii sukunsa hänet, siis myös minun osuuteni ja toinen tapaus eli tuossa lainaus minilexistä:

"Jos perittävä on naimisissa eikä hänellä ole rintaperillisiä eikä hän ole määrännyt omaisuudestaan testamentilla, eloonjäänyt puoliso perii kuolleen puolison omaisuuden. Eloonjäänyt puoliso on tällöin ensin kuolleen puolison ainoa perillinen." 

"Leskellä on oikeus melko vapaasti käyttää puolisoltaan perimäänsä omaisuutta. Leski voi esimerkiksi myydä tälla

Onko ne kaikki tehnyt jotain sulle?

Usein juuri näin menevät omaisuudet jakautuvat niin moneen osaan että miljoona euron omaisuus jää muutamaan kymppitonniin / saaja ja ei näiden kenenkään taloutta lopulta hirveästi liikauta. Eikä niitä kiinnosta tai harmita perinnön saamatta jääminen, ainakin useimmilla ihmisillä on oma elämä ja fixut eivät laske koskaan minkään ehkä mahdollisen perinnön varaan mitään. Eikä se myöskään liikuta mihin kukin sukulainen rahansa laittaa. 

Itse suvussani aikanaan jaettu omaisuus siten että yksi jäi maataloa pitämään ja muille maksettiin näennäinen korvaus. Näin ne muuten isot tilukset pilkkoutuisivat ja kukaan ei suvusta saisi jatkettua sitä. Itsekkin olen itse tehnyt sen omaisuuden mitä on. Ennen omia lapsia oli testamentti kummilapsille. Enkä niiltä mitään vastapalvelusta tai yhteydenpitoa odottanutkaan.Valtiolle en jättäisi mitään, ennemmin jollekkin säätiölle.

Minulla on huonot välit sisarukseeni. Hän on lievästi psykopaattinen luonne ja sain lapsena olla hänen nyrkkeilysäkkinään. Olen tehnyt jo kauan sitten testamentin, jossa on lista ihmisistä, joille varallisuuteni menee tiettyjen ehtojen mukaan. Tuolla sisarukselleni siis en jätä mitään, enkä liioin hänen lapsilleen. Lapsensa saavat varani siinä tapauksessa että sisarukseni on kuollut ennen minua (näin voin varmistaa ettei hän klähmi varoja itselleen). Minulla ei ole mitään suhdetta hänen lapsiinsakaan, koska hän ei ole antanut luoda suhdetta. Lapset ovat hyvin arkoja eivätkä uskalla sanoa omaa mielipidettään ääneen, kumppaninsta täysin tossun alla. Toisella on todettu jo lapsena ahdistuneisuushäiriö ja minä tiedän, että tuo sisarukseni on sen aiheuttanut, koska olen nähnyt millainen koopää hän on perheenjäsenilleen.

Alussa, kun lähdin laatimaan testamenttia, niin oli oikeati haasteellista miettiä kenelle varani menee. Sen toki tiesin, kenelle en niitä missään nimessä eikä missään olosuhteissa halua antaa.  Lisäksi mieheni ei missään nimessä halua minulta rahaa tai omaisuutta, hänellä on omansa. yhteinen varallisuutemme menee hänelle kyllä. Sitten kun sain listaa aikaan ja paperille laitettua mitkä periaatteet varojeni jaossa ovat minulle tärkeitä, menin lakimiehen juttusille, jonka kanssa laadittiin hyvä testamentti. Ajattelin alussa jotain järjestöjäkin, mutta torppasin ne, koska en voi tietää miten niitä järjestöjä johdetaan kuolemani jälkeen. Vaikka en kuolleena välitä vähänkään varoistani, niin olisi silti ikävää, jos varani menisivätkin jonkun rahanahneen toimarin omiin taskuihin.

Oman säätiön perustaminen sekin vähän kyseenalaista, kun ei niitä säätiön sääntöjä voi laittaa sellaisiksi etteikö niitä voisi muuttaa jotenkin. Aina löytyy laista einot, jolla säätiön sääntöjä voikin muuttaa niin, että säätiön henkilökunnalle valuu suurin osa varoista. Yhden pienen paikkakunnan muutamalle ihmiselle on myös menossa jotain. Olen pitänyt heidän tavastaan olla yhteisöllisiä ja eettisestä suoraselkäisyydestään. Mutta kaikki tosiaan on listalla ja lakimies laatinut testamenttini siten ettei siinä oikein voi tulla väärinkäsityksiä.

Yhdistykset on huonoja vaihtohetoja testamenteissa siksikin, että ne voivat riitauttaa helpommin testamentin ja koittaa torpata sieltä yksityisiä ulos. Vaikka se ei onnistuisi, niin pelkkä oikeudenkäynti voisi olla yksityisille liian uuvuttavaa, siksi laitan varani yksityisille ja he voivat sitten halutessaan tukea erilaisia järjestöjä ja yhteisöjä, mutta vasta sen jälkeen, kun ovat tukeneet itseään.

"Onko ne kaikki tehnyt jotain sulle?" 

Ne kaikki, eli puolisoni elossa oleva vanhempi ja sisarukset. Sanotaanko nyt näin, että koska en ole mieleinen niin minut joko ignoorataan tai haukutaan. Siinä todella ympäripyöreä vastaus, mutta paha paljastaa enempääkään. Vihjeenä kuitenkin mm. uskonto, rahankäyttö ja avuliaisuus.