Lue keskustelun säännöt.
41 vuotta ja äidiksi vielä??
12.02.2025 |
Olen 41 vuotias. Minulla on kolme lasta, 21,15 ja 13 vuotiaat. Olen ajatellut että se riittää.
Nyt kuitenkin kun biologiset vuodet alkaa loppua, mietin vieläkö? Ahdistaa ku haluaa ja ei halua. Pelkää tekevänsä väärän päätöksen suuntaan tai toiseen. Voihan se olla ettei edes raskautuisi enää, mut jos kuitenkin. ..
Olisiko se virhe näin vanhana tulla äidiksi? Jaksaisinko vielä? Entä jos en jaksa?
Kohtalotovereita??
Kommentit (40)
Ei enää äidiksi tuolla iällä. Keskity olemassa oleviin jälkeläisiin ja ota vaikka koiranpentu niin hoivavietti tulee tyydytetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä. Vauvavuoden ja pikkulapsivaiheen vedät hyvin läpi, mutta vanhenet sen jälkeen nopeasti. Ikäero sinun ja lapsen välillä on niin iso, että hänen ollessa nuori aikuinen te olette hyvin erilaisia.
Jos haluat vielä lapsen ja koet, että sinulla on annettavaa äitinä, adoptoi yli kymmenen vuotias.
Höpö höpö sanoo elämää kokematon kolmekymppinen siellä.
Tiedän perheen, joka hankki lapset yli 40 vuotiaana, isä lähellä 50 v.
Vaikeaa on ollut kaiken aikaa. Väsymystä vanhemmilla, mielenterveysongelmia lapsilla. Mutta näyttäähän ne niin söpöiltä Instassa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen, joka hankki lapset yli 40 vuotiaana, isä lähellä 50 v.
Vaikeaa on ollut kaiken aikaa. Väsymystä vanhemmilla, mielenterveysongelmia lapsilla. Mutta näyttäähän ne niin söpöiltä Instassa.
Tiedän kans tällaisen perheen, lapset he tosin tekivät alle 30v ikäisinä
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan, vanhemmat lapset ovat enemmän kuin aikuisia tuttavia, kuin sisaruksia sille vauvalle joka ois tulossa.
Tää on hyvin perhekohtaista. Kahdella mun kaverilla on yli 20v. vanhempi isosisko, ja molemmat ovat aina olleet todella läheisiä siskoilleen. Mun miehellä on 2v. nuorempi veli ja ovat nyt aikuisena kuin vain tuttavia, lapsena jatkuvasti riidoissa. Meillä on lapset 11v ikäerolla, ja isoveli ja pikkusisko palvovat toisiaan (nyt 21v ja 10v, itse nyt 52v) Isoisovanhemmat teki lapsia ikävuodet 20-40 ja isoäidin lapsuusperhe on ollut iso ja läheinen, mutta niin toisaalta muidenkin isovanhempen pienemmät perheet. Enemmän se on ihmisistä kuin ikävuosista kiinni. (Itse muuten voisin lähteä festareille, mutta en tuon kakskymppisen kanssa :D hänellä on onneksi omat kaverinsa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen, joka hankki lapset yli 40 vuotiaana, isä lähellä 50 v.
Vaikeaa on ollut kaiken aikaa. Väsymystä vanhemmilla, mielenterveysongelmia lapsilla. Mutta näyttäähän ne niin söpöiltä Instassa.
Mä tiedän pari teinivanhempi perhettä ja muutaman parikymppisenä lapset tehneet. Jostain syystä ovat vanhemmat eronneet sittemmin.
Vierailija kirjoitti:
Sä saatat olla kohta mummo, onkohan kiva jos oma lapsi on suurinpiirtein saman ikäinen kuin lapsenlapsi?
Onhan näitä ollut, mikäs sen parempaa tukea kuin käydä raskaus läpi äidin kanssa yhdessä. Tää palsta on kyllä niin negatiivinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä. Vauvavuoden ja pikkulapsivaiheen vedät hyvin läpi, mutta vanhenet sen jälkeen nopeasti. Ikäero sinun ja lapsen välillä on niin iso, että hänen ollessa nuori aikuinen te olette hyvin erilaisia.
Jos haluat vielä lapsen ja koet, että sinulla on annettavaa äitinä, adoptoi yli kymmenen vuotias.
Eihän vanhempien ja lasten ole tarkoituskaan olla mitään kavereita, joten ei sillä ikäerolla ole mitään väliä.
Ei toki kavereita, vanhemmuus on ihan eri asia. Mutta kun ikäeroa alkaa olla 40+ vuotta, se on paljon. Eletään ihan eri maailmoissa. Tuon ikäinen menee isoäidin rooliin helpommin.
Hölöhölö. Sä saat olla mummo nelikymppisenä. Mutta suurin osa meistä ei ole. Esim Ruotsin prinsessa Sofia sai juuri 40 vuotiaana lapsen. Ei ole kovin mummomainen?
Vierailija kirjoitti:
Me vaan odotetaan puolison kanssa , että saadaan kohta olla taas kahdestaan. Muutama vuosi vielä.
Ollaan samanikäisiä.
Tätä mä en ymmärrä. Hommataan lapsi ja sitten vaan kielipitkänä odotetaan että lapsi muuttaa pois ja saadaan olla rauhassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riski saada sairas lapsi on suuri. Jaksaisitko hoitaa? Kestäisitkö jos joudut abortoimaan?
Kun lapsinon murrosiässä, kuinka vanha olet? Kestätkö?
Onko oikein lapselle, että hänen vanhempansa ovat saman ikäisiä kuin kavereiden isovanhemmat?Ajattele lapsen kannalta ja unohda oma itsekkyys.
Höpö höpö. Nykyään on kaikenmaailman testit. Riski saada sairas lapsi on vanhemmalla iällä hieman kohonnut mutta edelleen pieni.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen, joka hankki lapset yli 40 vuotiaana, isä lähellä 50 v.
Vaikeaa on ollut kaiken aikaa. Väsymystä vanhemmilla, mielenterveysongelmia lapsilla. Mutta näyttäähän ne niin söpöiltä Instassa.
Väsymystä ja ongelmia on myös perheissä joissa vanhemmat on kaksi- tai kolmekymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me vaan odotetaan puolison kanssa , että saadaan kohta olla taas kahdestaan. Muutama vuosi vielä.
Ollaan samanikäisiä.
Toi on surullista.
Itse ajattelen, että lapset/ teinit eivät ole rasite. Ja omaa aikaa voi perheestä saada vaikka viikonloppu reissussa tai mökillä yksin. Ei sen takia tarvitse toivoa että lapset muuttaa pois. Kyllä sitä aikaa on sitten loppu elämä.
Vierailija kirjoitti:
Me vaan odotetaan puolison kanssa , että saadaan kohta olla taas kahdestaan. Muutama vuosi vielä.
Ollaan samanikäisiä.
Muistattehan muistuttaa lapsillenne joka päivä, että odotatte milloin saatte olla taas kahdestaan. Sillä tavoin pääsette heistä helpoimmin eroon, ja sitten on turha inistä etteivät he käy koskaan kylässä. Minkä takia te ylipäätään lisäännyitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi hsluat lapsen, kun sinulla on jo kaksi? Eikö niissä riitä töitä?
Kyllä aina yks iltatähti perheeseen mahtuu! Sulla jo lapsenvahditkin valmiina 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä. Vauvavuoden ja pikkulapsivaiheen vedät hyvin läpi, mutta vanhenet sen jälkeen nopeasti. Ikäero sinun ja lapsen välillä on niin iso, että hänen ollessa nuori aikuinen te olette hyvin erilaisia.
Jos haluat vielä lapsen ja koet, että sinulla on annettavaa äitinä, adoptoi yli kymmenen vuotias.
Eihän vanhempien ja lasten ole tarkoituskaan olla mitään kavereita, joten ei sillä ikäerolla ole mitään väliä.
Ei toki kavereita, vanhemmuus on ihan eri asia. Mutta kun ikäeroa alkaa olla 40+ vuotta, se on paljon. Eletään ihan eri maailmoissa. Tuon ikäinen menee isoäidin rooliin helpommin.
Se että sinä olet mummoutunut nelikymppisenä ei tarkoita että muut olisi.
Mä en oikein ymmärrä aloittajaa. Teet siis kymmenen vuoden välein lapsia eri jannuilleko? Just, kun alkaa työtaakka helpottaa, niin uus kierros vaan. Mitä sulla on oikeasti annettavaa niille? Tod.näk.joku eroperhe, jonka lapset seilaa vanhemmalta toiselle... Mieti, mikä on syy, miksi se vauva pitä saada? Pohjimmainen syy. Se voi olla ihan joku muu kuin lapsirakkaus
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aina yks iltatähti perheeseen mahtuu! Sulla jo lapsenvahditkin valmiina 👍
Toi on kyllä väärin, että ajatellaan, että teinit haluaa hoitaa pikkusisaruksia.
Ei. Ei ne halua. Niillä on oma elämä just alkamassa... kyllä siinä jää äiti ihmettelemään, kun teinit sanoo hei, hei ja äiti jää vauvan kanssa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä. Vauvavuoden ja pikkulapsivaiheen vedät hyvin läpi, mutta vanhenet sen jälkeen nopeasti. Ikäero sinun ja lapsen välillä on niin iso, että hänen ollessa nuori aikuinen te olette hyvin erilaisia.
Jos haluat vielä lapsen ja koet, että sinulla on annettavaa äitinä, adoptoi yli kymmenen vuotias.
Höpö höpö sanoo elämää kokematon kolmekymppinen siellä.
Heh, olisinkin kolmekymppinen. Olen oikeasti aika vanha.
Riski saada sairas lapsi on suuri. Jaksaisitko hoitaa? Kestäisitkö jos joudut abortoimaan?
Kun lapsinon murrosiässä, kuinka vanha olet? Kestätkö?
Onko oikein lapselle, että hänen vanhempansa ovat saman ikäisiä kuin kavereiden isovanhemmat?
Ajattele lapsen kannalta ja unohda oma itsekkyys.