41 vuotta ja äidiksi vielä??

Minä olisin hyvin mielelläni saanut lapsen vielä tuossa iässä, mutta en silloisen mieheni kanssa. Jäi sitten tekemättä. 

No ei ole virhe. Miltä itsestä tuntuu ja miehestä. Itsellä tehty iltatähdet 37 ja 40 v (täytin kuukausi vauvan syntymästä 41)

Aika monet saavat tuolloin vasta ensimmäisen lapsen. Kun lapsi on murrosiässä olet vielä vähän päälle 50-vuotias ja nykyään ollaan silloin vielä työelämässä. Uskoisin että jaksat hyvin.

Älä. Vauvavuoden ja pikkulapsivaiheen vedät hyvin läpi, mutta vanhenet sen jälkeen nopeasti. Ikäero sinun ja lapsen välillä on niin iso, että hänen ollessa nuori aikuinen te olette hyvin erilaisia.

Jos haluat vielä lapsen ja koet, että sinulla on annettavaa äitinä, adoptoi yli kymmenen vuotias. 

Me vaan odotetaan puolison kanssa , että saadaan kohta olla taas kahdestaan. Muutama vuosi vielä.

Ollaan samanikäisiä.

Miksi ihmeessä äidin ja lapsetn pitäisi olla samanlaisia. Äitikin kasvaa lapsen myötä  ja lapsen asiat tulee tutuiksi.

Minä olen 60 vuotias 17 vuotiaaan äiti enkä tosiaankaan lähtisi minnekään festareille mutta olen nuoreni tukena ja käymme salilla ja leffassa kaksin. Pysyn selvllä nuorten elämästä enkä koe olevani mikään vanhus. Niin kuin ei 60 vuotias vielä olekaan.

Eli 4kymppinne on ihan vielä lapsenteko iässä.

Olen laittanut merkille lukemattomia kertoja, että tämän palstan mukaan lapsen tai lapsia voi saada ainoastaan ja vain yleisesti väärään aikaan. 

Ja vaikka itse olisi valmis ja suunnitelmallinen ja siksi valitsisi ajanjakson (tai ajanjaksot) jolloin voisi synnyttää lapsen, niin luonto, kohtalo mikä lie saattaa tulla väliin, eikä lapsen saaminen onnistukaan suunnitelulla tavalla; ei vaikka yritystä, tukea ja aoua olisi ollut (lähes) loputtomasti. 

Mutta jos kuitenkin onnistuu, niin kuin toivotravasti useimmat lasta halunneet ja toivoneet, niin tällä palstalla tiedetään, kuinka lapsi syntyi jonkun mielestä kun lapsen äiti oli liiaan nuori  tai sitten lapsen äiti liian vanha saamaan lapsensa

Toivon,kin että nainen, jolla on mahdollista saada lapsi saa itse päättää, onko hän valmis ja halukas synnyttämään. - Vai onko mieluummin haluamatta. 

Ja lisäksi saa mahd.tarvitsemansa tuen ja avun oli hänen päätöksensä kumpi tahansa.

Uskovainen mies

No jos ei ole mitään sitä vastaankaan (eikä miehelläsikään) niin jättäkää ehkäisy pois. Tulee jos on tullakseen. Antaa luonnon päättää.

Vierailija kirjoitti:

Älä. Vauvavuoden ja pikkulapsivaiheen vedät hyvin läpi, mutta vanhenet sen jälkeen nopeasti. Ikäero sinun ja lapsen välillä on niin iso, että hänen ollessa nuori aikuinen te olette hyvin erilaisia.

Jos haluat vielä lapsen ja koet, että sinulla on annettavaa äitinä, adoptoi yli kymmenen vuotias. 

Eihän vanhempien ja lasten ole tarkoituskaan olla mitään kavereita, joten ei sillä ikäerolla ole mitään väliä.

Niin. Ehkäisy vaan pois, jos sieltä jotain tulee niin se on sitä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä. Vauvavuoden ja pikkulapsivaiheen vedät hyvin läpi, mutta vanhenet sen jälkeen nopeasti. Ikäero sinun ja lapsen välillä on niin iso, että hänen ollessa nuori aikuinen te olette hyvin erilaisia.

Jos haluat vielä lapsen ja koet, että sinulla on annettavaa äitinä, adoptoi yli kymmenen vuotias. 

Eihän vanhempien ja lasten ole tarkoituskaan olla mitään kavereita, joten ei sillä ikäerolla ole mitään väliä.

Joo kaverivanhemmuus, selittääkin nyt sen miksi lapset on nykyään ihan mahdottomia. Ei hyvä.

Mun äiti sai minut 42v. Hänellä oli myös jo 3 lasta ennestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä. Vauvavuoden ja pikkulapsivaiheen vedät hyvin läpi, mutta vanhenet sen jälkeen nopeasti. Ikäero sinun ja lapsen välillä on niin iso, että hänen ollessa nuori aikuinen te olette hyvin erilaisia.

Jos haluat vielä lapsen ja koet, että sinulla on annettavaa äitinä, adoptoi yli kymmenen vuotias. 

Eihän vanhempien ja lasten ole tarkoituskaan olla mitään kavereita, joten ei sillä ikäerolla ole mitään väliä.

Ei toki kavereita, vanhemmuus on ihan eri asia. Mutta kun ikäeroa alkaa olla 40+ vuotta, se on paljon. Eletään ihan eri maailmoissa. Tuon ikäinen menee isoäidin rooliin helpommin. 

Minäkin haaveilen vielä vauvasta, olen 42. Meillä on vain yksi, nyt jo yläkouluikäinen lapsi. Emme käytä mitään ehkäisyä, emme ole käyttäneetkään kuin joskus harvoin  kumia. Tulee jos on tullakseen. 

En todellakaan odota aikaa, jolloin saisin olla vain yksin tai mieheni kanssa ja ns toteuttaa itseäni. Minusta elämä lasten kanssa on juuri sitä parasta elämää! Olen pystynyt harrastamaan ym tähänkin asti kaikkea mitä olen halunnut, tosin mielenkiinnon kohteeni liittyvät pitkälti kotiin, kukkiin ja käsillä tekemiseen. 

Mitä se edes olis se ns oma elämä? 

Sain kuopukseni juuri ennenkuin täytin 42v, sisarukset silloin 21, 19 ja 12v. Nyt tuo ihana on jo 23v:)

Onneksi saimme hänet

Ei todellakaan, vanhemmat lapset ovat enemmän kuin aikuisia tuttavia, kuin sisaruksia sille vauvalle joka ois tulossa.

Sä saatat olla kohta mummo, onkohan kiva jos oma lapsi on suurinpiirtein saman ikäinen kuin lapsenlapsi?

Vierailija kirjoitti:

Aika monet saavat tuolloin vasta ensimmäisen lapsen. Kun lapsi on murrosiässä olet vielä vähän päälle 50-vuotias ja nykyään ollaan silloin vielä työelämässä. Uskoisin että jaksat hyvin.

 Ensimmäinen lapsi on hieman eri juttu kuin vaikkapa kolmas, jo ihan senkin kannalta miten oma terveys kestää raskauden ja synnytyksen. Lisäksi pitäisi miettiä miten uusi perheenjäsen vaikuttaa muihin lapsiin...

Vierailija kirjoitti:

Älä. Vauvavuoden ja pikkulapsivaiheen vedät hyvin läpi, mutta vanhenet sen jälkeen nopeasti. Ikäero sinun ja lapsen välillä on niin iso, että hänen ollessa nuori aikuinen te olette hyvin erilaisia.

Jos haluat vielä lapsen ja koet, että sinulla on annettavaa äitinä, adoptoi yli kymmenen vuotias. 

Höpö höpö. Vielä olen näin 64v:nä ajan tasalla ja suhde kuopukseenkin läheinen vaikka välillämme on 150-2300km:) 

Niin hyvät välit että hänkin änkeää äidin kanssa lomalle 2-4vkoa vuodessa...

Kannattaa yrittää. Tosin nykyisin 50-vuotiaita haukutaan jo mummoiksi. Niin sekin pitää sitten kestää.