Mitä mun pitää tehdä, kun en jaksa töiden jälkeen yhtään mitään?

Uniapnea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa! Lenkille, salille, tanssitreeneihin, niin saat energiaa! Ne jotka lepäävät eniten, saavat vähiten lepoa. Laiskuus tekee väsyneeksi.

Entä jos on postinjakaja ja liikkunut työnpuolesta jo kilometri kaupalla päivänaikana?

Lihasvoimasta on myös hyvä pitää huolta ellei kantele raskaita paketteja. Mutta syyt sitten voivat olla toisaalla.

Ap:n tapaus sen sijaan näyttää selvältä kun ei kerran liiku ja "syö mitä koulussa on tarjolla".

Mulla lääkäri totesi tuohon, että työuupumus. Mutta mikäpä siihen auttais. Aina vaan samaa oravanpyörää, kun vähentääkään ei voi. Uuttakaan työtä en jaksa etsiä enkä opetella. Pakko vaan olla itselleen armollinen ja laskea vaatimustasoa. En urheile, jos ei huvita. En siivoa, jos ei huvita. Nukun kun nukuttaa. On tää nyt vuoden jälkeen vähän alkanut helpottamaan. Oon löytänyt omia tapoja elellä. 

Vierailija kirjoitti:

Porukka ei ymmärrä, että täytyy urheilla ja syödä kunnolla vastapainona työlle tai muuten energia ei riitä mihinkään töiden jälkeen. Vaatii itsekuria aluksi, mutta sitten lähtee rullaamaan ja huomaa paremman olon välittömästi.

Ai, että porukka on susta tyhmää, koska "ei ymmärrä" tehdä kuten sinä? Se on hyvä, että sinä jaksat. Tuskinpa tuo nyt ihan itsekurista on kiinni. Ehkäpä ap:llä on jokin syy, mikä vie vedon. 

Tietty on hyvä tsekata labrat yms, mutta jos kaikki vaikuttaa olevan fyysisesti kunnossa, voisi olla hyvä käydä juttelemassa vaikka työterveys psykologin kanssa työtilanteesta josko sieltä löytyisi syy väsymykseen. Joskus meidän elimistö yrittää kertoa jotain, ehkä jopa varoittaa, tyytymättömyydestä asioihin, joita ei välttämättä tiedosta. 

Vierailija kirjoitti:

Onko rauta-arvot mitattu? Mun elämä oli tollaista ja labroista paljastui anemia. En voi jättää punaista lihaa pois, vaikka yritin.

Rauta-arvojen lisäksi kannattaa ottaa vähän muitakin arvoja. Myös piilevä diabetes on hyvin yleinen, samoin kilpirauhasen vajaatoiminta on melko yleinen. Sekin voi väsyttää, jos on matala-asteinen tulehdus ja metabolinen oireyhtymä. Toki myös työuupumus voi väsyttää. Terveydenhoitajaan suosittelisin olemaan yhteydessä, niin voi selvitellä syitä ammattilaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa! Lenkille, salille, tanssitreeneihin, niin saat energiaa! Ne jotka lepäävät eniten, saavat vähiten lepoa. Laiskuus tekee väsyneeksi.

Entä jos on postinjakaja ja liikkunut työnpuolesta jo kilometri kaupalla päivänaikana?

Lihasvoimasta on myös hyvä pitää huolta ellei kantele raskaita paketteja. Mutta syyt sitten voivat olla toisaalla.

Ap:n tapaus sen sijaan näyttää selvältä kun ei kerran liiku ja "syö mitä koulussa on tarjolla".

Näyttää "selvältä". Joo, no ei kyllä näytä. Ymmärrätkö, että tuollainen vastaus on lähinnä loukkaava ja ap:n ongelmaa vähättelevä. 

Ap, älä välitä näistä yhden totuuden liikuntafriikeistä. Liikunta on tietysti terveellistä, mutta tietysti olisit jo siellä lenkkipolulla ja kuntosalilla, jos vain jaksaisit. Tuollaisen väsymyksen syyt kannattaa selvittää. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kävi tänään lääkärissä saman asian takia. Ei jaksa yhtään mitään töiden jälkeen. Labrat (laajat, myös kilppari ja sokerit) olivat kaikki kunnossa, mutta niin vaan ukko menettää hiuksia, nuokkuu illat eikä mikään huvita. Työnsä on kyllä fyysisesti raskasta seisomatyötä, eli ehkä ikä alkaa tulla vastaan? Lähestyy neljääkymppiä. 

Kannattaa jatkaa tutkimuksia. Minulla oli kerran tuollainen kova väsymys, ja löytyi viimein puolen vuoden tutkimusten kuluttua syöpä. Veriarvoista se ei näkynyt, mutta ultrassa näkyi. Enkä nyt halua pelotella ketään, vaan rohkaista selvittämään syyt: jos on epätavallisen väsynyt, niin syy kannattaa selvittää. 

Loppui, kun käänsin rytmini niin, että syötyäni töiden jälkeen teen iltatoimet ja menen nukkumaan yöunet. Herään sitten kun herään, syön aamupalan ja laitan liikettä niveliin tavalla tai toisella. Sitten käyn suihkussa, puuhailen mitä on puuhailtavana tai otan vaan rennosti ja laitan ruoan ja syön vielä ennen töihin lähtöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen jaksakaan määräänsä enempää. Ja työ varmaan vie voimat sekä matkat, aikaisin herääminen tai unenpuute. Osalla jo talvi ja muut tekijät. Ihminen kun ei ole kone.

Monella odottaa perhe ja omakotitalon askareet illalla. Mitä ihmettä te teette työksenne jos to kuluttaa noin paljon?

Mitä työtä te teette, jotka jaksatte (liikunta)harrastukset ja velvollisuudet ym. työpäivän jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Porukka ei ymmärrä, että täytyy urheilla ja syödä kunnolla vastapainona työlle tai muuten energia ei riitä mihinkään töiden jälkeen. Vaatii itsekuria aluksi, mutta sitten lähtee rullaamaan ja huomaa paremman olon välittömästi.

Entä, jos ei huomaa?

Työelämä on sairasta.

Jos sulla tulee päivällisen jälkeen kooma etkä pääse enää sohvalta ylös, kokeile, että syöt töissä iltapäivällä välipalan ja kotin tullessa lähdet heti ulkoilemaan tai mikä itseäsi motivoi. Vasta tämän jälkeen lämmin ruoka ja luvan kanssa lepoa :) olen huomannut että jatkuva lepo lisää levon tarvetta ja aktiivisuus virkistää. Lepäilemällä fyysinen kuntosi laskee jatkuvasti ja kierre on valmis, eikä kuntosi yksinkertaisesti riitä mihinkään fyysiseen työpäivän jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla tulee päivällisen jälkeen kooma etkä pääse enää sohvalta ylös, kokeile, että syöt töissä iltapäivällä välipalan ja kotin tullessa lähdet heti ulkoilemaan tai mikä itseäsi motivoi. Vasta tämän jälkeen lämmin ruoka ja luvan kanssa lepoa :) olen huomannut että jatkuva lepo lisää levon tarvetta ja aktiivisuus virkistää. Lepäilemällä fyysinen kuntosi laskee jatkuvasti ja kierre on valmis, eikä kuntosi yksinkertaisesti riitä mihinkään fyysiseen työpäivän jälkeen. 

Tietämättä ikääsi, Jäjatkan vielä, että tästä on ollut jo vuosia huolta, ettei tulevat aikuiset ja nuoret työelämässä olevat aikuiset selviä työelämästä huonon fyysisen kunnon takia. Ei se minusta ole todellakaan kaukaa haettua, että huono fyysinen kunto on sen taustalla ettei jaksa tavallista arkea.

Mulla oli tuollaista kun toimin siivousalalla. Sunnuntai ainut päivä kun jaksoi edes jotain. En olisi jaksanut lähteä lenkille, kun koko päivän jo olin kävellyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla lääkäri totesi tuohon, että työuupumus. Mutta mikäpä siihen auttais. Aina vaan samaa oravanpyörää, kun vähentääkään ei voi. Uuttakaan työtä en jaksa etsiä enkä opetella. Pakko vaan olla itselleen armollinen ja laskea vaatimustasoa. En urheile, jos ei huvita. En siivoa, jos ei huvita. Nukun kun nukuttaa. On tää nyt vuoden jälkeen vähän alkanut helpottamaan. Oon löytänyt omia tapoja elellä. 

Juu. Sairastin työuupumuksen joitakin vuosia sitten, ennen korona-aikaa. Oli isot paineet onnistua työssä. Työ sinänsä otti enemmän kuin antoi. Se vaikutti yöuniin useamman kerran viikossa. Joko siten, etten saanut illalla unta, tai sitten heräilin aamuyöllä. Oli perhe ja kouluikäiset lapset. Heidän harrastuskuljetukset ja kaiken maailman Wilmat ja whatsapp-.ryhmåt vei aikaa. Nuorimman lapsen harrastuksessa oli talkootyötä, siis tyyliin mokkapalojen leipomista, siivousta tai kahvilamyyntiä. Muistan erään lauantain kun ei onnistuneet mokkapalat. Kiroilin yksinäni keittiössä, että voi vit.., per.,,, saa Se oli herättävä päivä. Että miksi ihmisen pitää ajaa itsensä loppuun joka rintamalla. Töissä oli jatkuva tunne, että unohtelee asioita ja pitäisi tehdä myös sitä ja tätä. Sitten tuli koronarajoitteet. Kun harrastuskuljetukset oli tauolla, oli helpottunut olo. Käytiin paljon metsässä kävelemässä. Ostin kasan kirjoja ja luin. Saunaakin ehti lämmittää vaikka joka toinen ilta. Minustahan tuli hiukan sottapyttykin silloin pahimman rajoituksen aikaan. Ei huvita siivota, niin ei sitten siivota. Puhtaat pyykit voi kaivaa myös puhtaan pyykin kasasta, ei niitä tarvitse samana päivänä viikata kaappiin, ja joskus oli varmaan viikkokin, että puhtaat pyykit oli laittamatta kaappiin. Kun ei käynyt vieraita, ei jaksanut stressata.

Olen yrittänyt vaalia niitä oppeja nyt myöhemmin. Viime kesänä oltiin 3 viikkoa lapissa. Ei tehty oikein mitään erikoista. Liikuttiin kansallispuistoissa ja maastopyöräiltiin vuokratuilla sähköpyörillä. Käytiin syömässä ulkona. Välillä uitiin. Saariselällä, Ivalossa ja siellä suunnalla pyörittiin ja kolme yötä paluumatkalla teltassa Kuusamossa. Olipa levännyt olo sen matkan jälkeen. Ensi kesälomasta en tiedä vielä, mutta tavoitteena ottaa yhtä rennosti ja mahdollisimman kaukana Etelä-Suomen ruuhkista,

Mä menin aikoinaan työterveyslääkärille tällä asialla, ajatuksena että voisinko kokeilla työn osa-aikaistamista vähäksi aikaa. Hän ilmoitti että väsymykseni johtuu siitä, että en harrasta aktiivisesti liikuntaa. Työni oli kyllä todella liikkuvaa (kävelyä ja pyöräilyä paikasta toiseen), mutta töissä tapahtuvaa liikettä ei kuulemma lasketa.

Lääkäri syyllisti vain, kun sanoin että ongelma on juuri se, kun en oikeasti jaksa töiden jälkeen kuin torkkua, ja kodinhoito, kunnollisen ruoan laittaminen ja suihkussa käyminenkin jäävät jo siksi hunningolle, ja välillä itken kun olen niin väsynyt kotiin tullessa. Masennuslääkkeet olisi halunnut määrätä ja syytti edelleen laiskaksi sekä epäili ongelmaa alkoholin kanssa.

Lopulta jäi yhtenä päivänä menemättä töihin, kun en saanut itkua millään loppumaan. Menin töiden sijaan työterveyteen ja minut laitettiin pitkälle sairaslomalle, jonka jälkeen palasin tekemään alkuun 50% työaikaa, ja lopulta nelipäiväistä työviikkoa. Sitä olen tehnyt jo yli 10 vuotta ja jaksan hyvin, nautin työstäni ja jaksan asioita vapaa-ajallakin. 

Jospa aloittaja löytää ratkaisun ongelmaansa! Elämässä pitää olla aikaa ja energiaa itsellekin. Tai paremminkin juuri itselle.