Missä asioissa aloit nähdä exäsi paremmassa valossa vasta erottuasi hänestä
Mitä olet ymmärtänyt arvostaa menetettyäsi sen ensin?
Kommentit (37)
Ei jäänyt stalkkaamaan, vaan jätti minut rauhaan. Siitä ainoat pisteet.
Mielikuva ei ole juurikaan muuttunut, sillä en koskaan nähnyt exiäni erityisen huonossa valossa. Muistan kun edellisen kerran erosin, että jonkin aikaa kaipasin exäni naurua ja leffailtoja siinä hänen kaveriporukassaan.
Vierailija kirjoitti:
Piti mieheksi oikein hyvää huolta kodista. En valittanut kotitöistä koskaan, mutta eron jälkeen arvostan vielä enemmän. Raavas äijänköriläs mutta hyvä siivoamaan.
Pitkäaikaissairaalta naiseltakin odotetaan hyvää huolenpitoa kodistaan, mutta raavaalle miehelle se on erikoisansio :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin niin, että kun olimme yhdessä, arvostin hänen pieniäkin hyviä puolia, mutta kun erosimme, tajusin että ne hyvät puolet eivät sitten lainkaan kompensoineet hänen huonoja puolia.
Mä ajattelen tätä "padon alapuolella asumisena". Ihmiset jotka asuu maanjäristysalueella tai tulva-alueella, eivät vaivaa päätään niillä huonoilla puolilla. Ei he ajattele, että mitä jos pato murtuu tai tulva vie kodin. Koska siitä on jo kauan kun viimeksi pato murtui, ja tuskin se tulva tulee.
Samaten huonon kumppanin kanssa asuva selittää itselleen asiat parhain päin voidakseen jatkaa elämäänsä. Koska jos hän myöntäisi itselleen miten kauheaa oikeasti on, hänen olisi pakko tehdä jotain: muuttaa pois tai erota.
Vasta kun on lähtenyt, voi tunnustaa sen koko kauheuden itselleenkään.
Tämä!
Olen juuri eronnut, kesti pitkään uskaltaa tehdä se, mutta nyt on tosi hyvä olo. Pelkäsin katuvani eroa, mutta onkin käynyt päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti mieheksi oikein hyvää huolta kodista. En valittanut kotitöistä koskaan, mutta eron jälkeen arvostan vielä enemmän. Raavas äijänköriläs mutta hyvä siivoamaan.
Pitkäaikaissairaalta naiseltakin odotetaan hyvää huolenpitoa kodistaan, mutta raavaalle miehelle se on erikoisansio :D
Tämä oli suuri syy eroon itsellä. Terve mies päivät kotona ja silti minä tein kotihommat + huudot päälle.
Meni vuosia lähtöni jälkeen kun annoin itselleni luvan muistaa millasta se oli.
Pää olisi hajonnut jos yhdessä ollessa ei olisi takertunut pieniin arkisiin asioihin.
Ei niistä iloa juuri ollut mutta ne oli ainakin ns hyvin.
Ruokaa, siisti talo ja puhtaat vaatteet tyyppistä.
Mitään ei uskaltanut haluta ettei ne mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin niin, että kun olimme yhdessä, arvostin hänen pieniäkin hyviä puolia, mutta kun erosimme, tajusin että ne hyvät puolet eivät sitten lainkaan kompensoineet hänen huonoja puolia.
Mä ajattelen tätä "padon alapuolella asumisena". Ihmiset jotka asuu maanjäristysalueella tai tulva-alueella, eivät vaivaa päätään niillä huonoilla puolilla. Ei he ajattele, että mitä jos pato murtuu tai tulva vie kodin. Koska siitä on jo kauan kun viimeksi pato murtui, ja tuskin se tulva tulee.
Samaten huonon kumppanin kanssa asuva selittää itselleen asiat parhain päin voidakseen jatkaa elämäänsä. Koska jos hän myöntäisi itselleen miten kauheaa oikeasti on, hänen olisi pakko tehdä jotain: muuttaa pois tai erota.
Vasta kun on lähtenyt, voi tunnustaa sen koko kauheuden itselleenkään.
Tämä!
Olen juuri eronnut, kesti pitkään uskaltaa tehdä se, mutta nyt on tosi hyvä olo. Pelkäsin katuvani eroa, mutta onkin käynyt päinvastoin.
Mäkin kärsin pitkään ajatellen, etten enää koskaan löydä miestä joka välittäisi minusta ja pitäisi minua niin hyvin kuin silloinen kumppani - koin ansaitsevani kaiken sen huonon kohtelun, kun olin niin huono ja arvoton ihminen. Mutta heti kun suhde päättyi, näin ettei hän ollut kohdellut minua edes inhimillisesti saati sitten hyvin yhtään missään asiassa.
Mun exä oli ihan hyvä siivoamaan ja kuskaamaan lapsia. Ja sillä on sukulaisia, jotka osaa tehdä hyviä ruokia. Siinä ne hyvät puolet.
Ei ollut niin mitään arvostettavaa.
"Lapsen terveelle kehitykselle on tärkeää tietää isästään edes yksi positiivinen asia"
Mietin moniko nainen on tuskissaan joutunut samanlaiseen puristukseen ja mitä ovat keksineet kun mitään hyvää ei muistu mieleen.
Taisin lopulta sanoa, että osasi tehdä hyvää katkarapukeittoa.
Varmaan auttoi lasta tosi hyvin.
Kiinnostuin vasta sitten lapsistaan. Tai jos pitää jokin pysyvä piirre sanoa niin oli aika vakaa ja teki yleensä mitä oli sanonutkin.
En mitään. Pääsin siitä jokapäiväisestä 28 v. orjatyöstä ja järjestelmällisestä alentamisesta
Ihmeen negatiivisia ihmisiä täällä. Sehän on sama kuin mollaisi itseänsä jos ei pysty näkemään puolisossaan mitään hyvää.
Luulin pitkään, että hän on kuitenkin hyvä isä lapsilleen. Ja sitten sekin lakkasi. Tai vaan huomasin asian.
Meillä ei ikinä ollut yksikään asia rempallaan. Lamput vaihdettiin, listat korjattiin ja lumet kolattiin.
Yhdessäoloaikana tämä stressasi. Koko ajan piti olla ahkerasti tekemässä jotain. Jos tuon unohtaa, niin ihan hyväatä piirteestä on kyse.