Lue keskustelun säännöt.
Missä asioissa aloit nähdä exäsi paremmassa valossa vasta erottuasi hänestä
11.02.2025 |
Mitä olet ymmärtänyt arvostaa menetettyäsi sen ensin?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Ex:än virheet näkyivät paremmassa valossa kun erosi. Olisi pitänyt nähdä ne jo paljon aikaisemmin.
Eikö mitään hyvää tule mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex:än virheet näkyivät paremmassa valossa kun erosi. Olisi pitänyt nähdä ne jo paljon aikaisemmin.
Eikö mitään hyvää tule mieleen?
Itse asiassa hänen selkänsä, kun poistui asunnosta.
Oli kyllä niin läpimätä kaikin puolin että en mitään. Sitä oli vaan itse sinisilmäinen kun oli yhteiset kiinnostukset ja arvot.
Eipä tule mitään mieleen vieläkään kun erosta on aikaa toistakymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta olivat lisääntyvät kilometrit auton mittarissa kun ajoin pois.
Negatiiviset ajatukset hänestä ovat voimistuneet. Positiivista ei tule mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikemminkin niin, että kun olimme yhdessä, arvostin hänen pieniäkin hyviä puolia, mutta kun erosimme, tajusin että ne hyvät puolet eivät sitten lainkaan kompensoineet hänen huonoja puolia.
Ei kyllä tule mieleen. Edelleen ahdistaa hänen näkemisensä lasten vaihdon yhteydessä, vaikka periaatteessa ollaan jo onnistuttu ihan hyvin kanssavanhemmoimaan pari vuotta eron jälkeen. Ehkä se perinteinen, että ei se sentään lyönyt ikinä ja ryyppäsikin vain viikonloppuisin? Mutta siinä ei ole kyllä rima kovin korkealla, nykyisen miesystävän kanssa on paljon korkeammalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin niin, että kun olimme yhdessä, arvostin hänen pieniäkin hyviä puolia, mutta kun erosimme, tajusin että ne hyvät puolet eivät sitten lainkaan kompensoineet hänen huonoja puolia.
Siis tämä! Loistava sanoitus.
Että monet exäni ovat olleet oikeasti tosi hauskoja, fiksuja ja hyviä tyyppejä. Harmittaa, että on heittänyt hyvän ystävyyden ainekset hukkaan sillä, että on alettu säätämään jotain sukupuoli- ja parisuhdejuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin niin, että kun olimme yhdessä, arvostin hänen pieniäkin hyviä puolia, mutta kun erosimme, tajusin että ne hyvät puolet eivät sitten lainkaan kompensoineet hänen huonoja puolia.
Mä ajattelen tätä "padon alapuolella asumisena". Ihmiset jotka asuu maanjäristysalueella tai tulva-alueella, eivät vaivaa päätään niillä huonoilla puolilla. Ei he ajattele, että mitä jos pato murtuu tai tulva vie kodin. Koska siitä on jo kauan kun viimeksi pato murtui, ja tuskin se tulva tulee.
Samaten huonon kumppanin kanssa asuva selittää itselleen asiat parhain päin voidakseen jatkaa elämäänsä. Koska jos hän myöntäisi itselleen miten kauheaa oikeasti on, hänen olisi pakko tehdä jotain: muuttaa pois tai erota.
Vasta kun on lähtenyt, voi tunnustaa sen koko kauheuden itselleenkään.
En missään. Ex osoittautui todella itsekkäästi ja tyhmäksi. Minua ei haitannut. Lapset olivat kärsijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kyllä ne hyvät asiat hänessä koko ajan. Ainoa mistä yllätyin oli se järketön ikävä ja tuska, joka eron jälkeen tuli. Kun itkin huutoitkua lapsen sängyssä..
Palattiin myöhemmin yhteen.
Piti mieheksi oikein hyvää huolta kodista. En valittanut kotitöistä koskaan, mutta eron jälkeen arvostan vielä enemmän. Raavas äijänköriläs mutta hyvä siivoamaan.
Hänellä oli ja on aivan valtavasti kokemusta ja osaamista mitä ihmeellisimmistä asioista ja niistä oli elämässä iloa ja apua
Parissakin suhteessa olen suhteen päätyttyä ymmärtänyt miksi valitsin juuri hänet kumppaniksi.
Olen nainen jonka tunne-elämä on mies-naisstereotypipiden mukaan kuvaillen miestyyppinen (sori miehet, en usko yleistyksiin). Eli en tunnista tunteita, en oikein osaa ilmaista niitä ja muutenkin olen vähän kömpelö ihmissuhteissa.
Suhteen jälkeen pitkän toipumisen jälkeen olen ymmärtänyt että entinen mieheni on ollut tunneälykäs ja sosiaalisesti lahjakas ja joustava - lahjakkuuden lajeja jotka tahtoisin hallita.
Suhteen aikana koin nuo ominaisuudet raskaiksi, velvoittaviksi... Suhteen jälkeen kaipaan sitä puolta elämääni ja yritän itsekseni ottaa ne alueet haltuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin niin, että kun olimme yhdessä, arvostin hänen pieniäkin hyviä puolia, mutta kun erosimme, tajusin että ne hyvät puolet eivät sitten lainkaan kompensoineet hänen huonoja puolia.
Mä ajattelen tätä "padon alapuolella asumisena". Ihmiset jotka asuu maanjäristysalueella tai tulva-alueella, eivät vaivaa päätään niillä huonoilla puolilla. Ei he ajattele, että mitä jos pato murtuu tai tulva vie kodin. Koska siitä on jo kauan kun viimeksi pato murtui, ja tuskin se tulva tulee.
Samaten huonon kumppanin kanssa asuva selittää itselleen asiat parhain päin voidakseen jatkaa elämäänsä. Koska jos hän myöntäisi itselleen miten kauheaa oikeasti on, hänen olisi pakko tehdä jotain: muuttaa pois tai erota.
Vasta kun on lähtenyt, voi tunnustaa sen koko kauheuden itselleenkään.
Näin mulle kävi: kun asuttiin yhdessä ja hän joi ja sai raivokohtauksia, ajattelin että hänellä nyt vain on stressiä ja ei hän pahaa tarkoita,hyvä ihminen kuitenkin. Kymmenen vuoden jälkeen tulin järkiini ja tajusin että en halua olla juopon raivohullun kanssa vielä vanhana, joten lähdin.
Jälkikäteen en tajua miten onnistuin selittämään itselleni parhain päin hänen käytöksen, mikä objektiivisesti oli arvaamatonta, vihamielistä ja uhkaavaa, ja mille kenenkään naisen ei tarvisi altistua.
Me naiset ollaan hyviä valehtelemaan itsellemme ja erittäin hyviä antamaan miehelle anteeksi silloinkin kun anteeksi ei edes pyydetä.
Ex:än virheet näkyivät paremmassa valossa kun erosi. Olisi pitänyt nähdä ne jo paljon aikaisemmin.