Lue keskustelun säännöt.
Kärsitkö nälkäkiukusta?
11.02.2025 |
Nykyinen mieheni osaa olla todella hankala, jos on nälkäinen. Tiuskii, kiukuttelee ja käyttäytyy huonosti muita kohtaan. Sitten selittää sen sillä, että kun on niin nälkä ja häntä pitäisi ymmärtää. Aloin kantamaan häntä varten välipalakeksejä laukussani, mutta sitten ajattelin, että joku raja ja lopetin sen. Miksi joillekin nälkä on niin vaikeaa?
Itse en koe mitään erityisempää tunne-elämän myllerrystä nälkäisenä, joten vaikea ymmärtää tätä. Toki silloin väsyttää ja on apea, mutta en ala kenellekään rettelöimään.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
En edes lapsena kärsinyt nälkäkiukusta. Jos ei aikuinen osaa syödä ajoissa ja hillitä itseään vaikka kuikuttaa niin sen pitäisi olla holhouksessa.
Jos on joku sairaus niin se on eri asia, mutta ei diabeetikot kiukuttele kun verensokerit laskee tai nousee vaan hoitavat ne sokerit sopivalle tasolle.
Joskus syöminen venähtää kun on poissa kotoa. Itsellä on kyllä usein jotain evästä mukana, mutta niihin muistaa tarttua yleensä vasta kun on jo huono olo.
Diabeetitkot voi olla ärtyneitä, eihän heilläkään verensokerit aina pysy tasaisina hoidosta huolimatta.
Matalaan verensokerin oireisiin kuuluu ärtyneisyys, ja näitä oireita voi olla muillakin kuin diabetikoilla.
Ihmiset on erilaisia. Taas näkee täällä tämän asenteen: kun minulla ei ole, niin ei voi olla muillakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mielenterveys on kunnossa, ihminen ei flippaa siitä, ettei saa ruokaa muutamaan tuntiin.
Ei ole kyse mielenterveydestä, vaan hermosto vaikutuksista.
Tietyt alhaisen verensokerin oireet johtuvat siitä, että keskushermoston solut eivät saa riittävästi sokeria (glukoosia) ravinnokseen. Niitä nimitetään hermosto-oireiksi. Adrenaliinioireet käynnistyvät ensimmäisinä, hermosto-oireet vasta, kun verensokeri laskee vielä alemmaksi.
Kiukustuminen on siis yksi hermosto-oireista, joka seuraa joillain matalasta verensokerista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä nälkäkiukkuihmiset ei millään osaa varata mukaansa vaikka jotain pientä välipalakeksiä, tai banaania, jonka voi syödä sitten kun nälkäkänkkä iskee. Vaan pitää mennä kiukkuun asti ja purkaa se läheisiin.
Tai he voisivat syödä ravinteikasta ruokaa, jolloin ei tule mitään kiukkuja, jotka täytyy sokerilla poistaa.
Ja mitähän tämä ravintekas ruoka on mitä täällä jankkaatte?
Itse syön täysjyväviljaa, lihaa, kananmunia, pähkinöitä, siemeniä ja kasviksia. Ja siedän huonosti syömättömyyttä.
Koittakaa uskoa, meidän kehot on erilaisia. Jotku voi elää proteiinilla ja pyhällä hengellä, mutta ainakin itse liikkuvana ihmisenä voin paremmin kun syön leipääkin.
Jotkut ihmiset on herkempiä nälälle kuin toiset. Jotkut taas on selviytyjiä ja luolaihmisiä, jotka pärjää pitkäänkin ilman kunnollista syötävää. Itse kuulun niihin, joille tulee nälästä helposti heikko olo, päänsärky ja kiukku. Mulle tärkeintä on syödä säännöllisin väliajoin jotakin järkevää. Eikä puputtaa epämääräisiä herkkuja tai jotain hätäbanaania silloin, kun on oikea nälkä.
Tuntuu tosi typerältä haukkua ihmisiä sen perusteella, ovatko he herkkiä näläntunteelle vai pärjäävätkö helposti ilman ruokaa. Sama kuin haukkuisi ihmistä, jolla on adhd tai diabetes, että ei vain osaa hillitä verensokereitaan ja tunteitaan, mokomakin hienohelma.
Mietin miten selittäisi ymmärtämättömälle asian 'nälkäkiukku' niin että se tajutaan oikein. Itsellä ei tule nälän tunnetta(mikä vamma liene) vaikka paastoan pidempäänkin mutta esimerkiksi tänään huomasin kun olin syönyt makaronilaatikkoa puolilta päivin niin iltapäivällä neljältä alkoi olo tuntua kiukkuiselta, kaikki melu suututti, olo tuntui vähän huteralta. Tästä olisi seurannut ns nälkäkiukku ellen olisi ruokaillut. Minulla olo tulee silloin levottomaksi, ahdistuneeksi, sydän hakkaa normaali kovemmin, heikottaa ja huimaa, olo on vihainen eikä siedä mitään ylimääräistä.
En usko että ihmiset eivät kestäisi varsinaisesti nälän tunnetta vaan se nälän tunne on yleensä merkki että tarvitsee energiaa jolloin verensokeritkin ovat todennäköisesti laskusuunnassa.
Jotkut vain ovat herkempiä kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset on herkempiä nälälle kuin toiset. Jotkut taas on selviytyjiä ja luolaihmisiä, jotka pärjää pitkäänkin ilman kunnollista syötävää. Itse kuulun niihin, joille tulee nälästä helposti heikko olo, päänsärky ja kiukku. Mulle tärkeintä on syödä säännöllisin väliajoin jotakin järkevää. Eikä puputtaa epämääräisiä herkkuja tai jotain hätäbanaania silloin, kun on oikea nälkä.
Tuntuu tosi typerältä haukkua ihmisiä sen perusteella, ovatko he herkkiä näläntunteelle vai pärjäävätkö helposti ilman ruokaa. Sama kuin haukkuisi ihmistä, jolla on adhd tai diabetes, että ei vain osaa hillitä verensokereitaan ja tunteitaan, mokomakin hienohelma.
eiköhän tässä ketjussa ole ihmetelty sitä ettei nälkäkiukkuiset tunnu osaavan millään luoda itselleen sellaista ruokalistaa ja ruokailutapoja ettei niitä kiukkuja tule.
En oikeastaan. Olen yleensä aika toimintakykyinen, vaikka olisikin nälkä. Näin ei ole aina ollut, vaan sen jälkeen, kun oli pitemmän aikaa pätkäpaastolla. Enää en ole, piti aloittaa aamupalan syöminen, kun aloitin ruumiillisen työn, mutta tuo vaikutus pätkäpaastosta jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lainkaan. Kestän nälkää helposti, mutta väsymystä en yhtään.
Ap. En. Mutta jatkuva peppukipu vaivaa koska kaikki ovat erimieltä kanssani.
t: persu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, toinen vanhempani ja sisarukseni koemme nälkäkiukkua. Siis ihan sellaista kunnon. Eikä meistä kukaan käytä sitä tekosyynä vaan se on omalla vastuulla huolehtia ja ennakoida nälkää. Ero on tosi voimakas esimerkiksi muihin sisaruksiin tai ei-nälkäkiukkuiseen vanhempaan, joten itse kyllä ajattelen tuolla olevan joku geneettinen tausta. Esim. hivenen muita matalammalle heilahtava verensokeri.
Itselleni tähän sopii vähähiilihydraattinen ruokavalio parhaiten. Toiset voivat kuitenkin olla sokeripitoisella ruokavaliolla huonon itsesäätelyn omaavia ja heille ei silti tee se verensokerin notkahdus samaa kuin itselleni, joten uskon kyllä, että taustalla on jotain fysiologista paljonkin.
Omalla vastuulla se silti on. Ettei kovassa kiukussa sano mitään loukkaavaa ja että ylipäätään itse huolehtii itsestään. Kiukkuhan itsessään on tunne siinä missä muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onneksi ole, mutta ymmärrän tunteen, mulla on pms oireilua menkkojen alkamisen aikoihin. Se syyttä suotta iskevä vitutuss on myös äkäperseelle itselleen tympeetä. Toki sitä kiukkua oppii hallitsemaan, mutta kyllä silti välillä joutuu anteeksi pyytämään puolisolta. Ja onhan se noloa käytöstä olla niin itsehillintää vailla.
Kannattaa kuitenkin kokeilla nälkäkiukkuisten niitä ruokailutapojeb muutoksia, millä voi välttää verensokerin heilahtelua. Varmaankin monilla on vaan luontaista, että verensokerit ei pysy kovin tasaisena, mutta varmasti jokaista tällaista kohden on joku, joka pääsisi inhottavista oireista kun muuttaisi syömistapojaan... Ainakin yksi kaverini takuulla eläisi mukavampaa elämää, jos kokeilisi tällaisia ohjeita... Mutta hän on niitä, jotka ei kuuntele.
Glukoosikumous kirjassa oli pieniä vinkkejä, mitkä saattaa tasoittaa glukoosipiikkejä ja verensokerin heilahtelua. Esim. aterialla ruokien syömisjärjestys, kannattaa aloittaa syömällä jotain kasviksia, siis vaikka alkusalaatin. Sitten rasvat ja proteiinit ja viimeisenä ne nopeat hiilarit. Toinen oli, että ennen ateriaa juodaan veteen sekoitettuna etikkaa, etikkahappo jotenkin estää glukoosipiikkejä (sori en muista miten tämä toimi näin). Kolmas oli, että parikymmentä minuuttia syömisen jälkeen liikkuu, siis kävely tai vaikka 30 kyykkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut itselläni nälkäkiukkua enkä liioin oikeastaan muutakaan kiukkua.
Tuttu juttu. Jos ei syö silloin, kun on nälkä, niin vähän ajan kuluttua ei tee enää mieli syödä. On vain huono olo ja kaikki asiat ottavat päähän. Olen tullut siihen tulokseen, että parempi syödä välipala kuin yrittää kestää varsinaiseen ateriaan saakka, koska se ateria menee sitten pilalle huonon olon vuoksi.
En kärsi omassa arjessani nälkäkiukusta. Osaan kyllä syödä ihan itse. Nälkäkiukku iskeekin mulle lähinnä silloin, kun joku muu on vastuussa ruokailuajoista. Eli esim. lomilla tai viikonloppuisin, kun mies on luvannut tehdä kunnon aamiaisen, mutta nukkuukin sitä ennen tosi pitkään ja itse olen jo hereillä. Saatan silloin ottaa jotain pientä ennen aamiaista, mutta mielelläni odotan, että syödään sitten yhdessä.
Lomareissuilla tulee nälkäkiukku, jos ajomatkat venähtää tai täytyy etsiskellä jotain sopivaa ruokapaikkaa. Tämäkin tapahtuu usein mieheni kanssa. Hän kun kestää nälkää paljon paremmin kuin minä, tai ylipäätään syö harvemmin. Tämä lienee aika tyypillistä, että miehet syövät - ja yleensäkin tarvitsevat ruokaa harvemmin kuin naiset. Poikkeuksia tietenkin on, tässäkin ketjussa on niitä nälkäkiukkumiehiä mainittu.
En tule kiukkuiseksi jos vähän nälkä. Joskus suoritin 7 päivän vesipaaston ja tämän jälkeen ei koskaan verensokeri heilahtele. Sokerien raju heiluminen voi viitata terveysongelmaan.