Kärsitkö nälkäkiukusta?
Nykyinen mieheni osaa olla todella hankala, jos on nälkäinen. Tiuskii, kiukuttelee ja käyttäytyy huonosti muita kohtaan. Sitten selittää sen sillä, että kun on niin nälkä ja häntä pitäisi ymmärtää. Aloin kantamaan häntä varten välipalakeksejä laukussani, mutta sitten ajattelin, että joku raja ja lopetin sen. Miksi joillekin nälkä on niin vaikeaa?
Itse en koe mitään erityisempää tunne-elämän myllerrystä nälkäisenä, joten vaikea ymmärtää tätä. Toki silloin väsyttää ja on apea, mutta en ala kenellekään rettelöimään.
Kommentit (57)
En edes lapsena kärsinyt nälkäkiukusta. Jos ei aikuinen osaa syödä ajoissa ja hillitä itseään vaikka kuikuttaa niin sen pitäisi olla holhouksessa.
Jos on joku sairaus niin se on eri asia, mutta ei diabeetikot kiukuttele kun verensokerit laskee tai nousee vaan hoitavat ne sokerit sopivalle tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te, jotka haukutte/arvostelette nyksiänne/eksiänne nälkäkiukun takia olette empatiakyvyttömiä ja ilkeitä. Se ei todellakaan ole mitään itsehillinnän puutetta, kiukuttelua tai tietoista ilkeyttä. Se on fysiologinen ilmiö, jolle ei juuri mitään voi, kun se pääsee yllättämään. Pitäkää ennemmin huoli siitä, että rakkaanne saa tarpeeksi usein syödäkseen laadukasta ruokaa.
Sille kyllä voi jotain, ei se tietenkään johdu itshillinnästä, vaan siitä mitä syö.
Ihan turhaan moitit muita viestittelijöitä.
Mun tyttöystävä raivoaa mulle aina kun sillä on nälkäkiukku.
Ei banaania saisi edes syödä tyhjään vatsaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei banaania saisi edes syödä tyhjään vatsaan.
Kuka sen kieltää?
Tosin sitä ei kannata syödä edes täyteen vatsaan, jos kärsii "nälkäkiukusta"
Itse en tuosta kärsi, eikä puolisoni, mutta yksi lapsistamme kyllä. Ihan pienestä pitäen ollut tuo ominaisuus. Tuohon liittyy myös se, että ei sitten nälkäisenä suostu syömään.
Esikoisen puolisolla on tuo kuulemma myös. Poika on myös alkanut kantamaan mukanaan jotain syötävää, ettei tule ihan ilmiriitaa. Ja tuo avokki on siis itsekin minulle sanonut, että nälkäkiukku on hänellä tosi vahva.
Joo kärsisin, jos päästäisin itseni nälkäiseksi. Lisäksi mulle tulee nälästä aika helposti muita ikäviä oireita kuten päänsärky, kova vilu, huimaus, keskittymiskyvyn katoaminen.
Mutta tähän on helppo ratkaisu: syön hereilläoloaikana muutaman tunnin välein, ja niin kovaa nälkää että tulisi alhaisen verensokerin oireita ei ehdi tulla.
Tuo on ihan yksilöllinen ominaisuus, kenellä verensokeri on tuolla tapaa reaktiivinen että laskee liian alas pitkinä ateriaväleinä. Ja ei, siihen ei monilla auta mitkään karppaukset tai ketot tai protaukset tms. mitä usein suositellaan. Voihan niitä kokeilla jos haluaa, mutta jos ei auta tai ei muuten halua syödä sillä tapaa, niin säännöllisempi ruokailu vaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuosta kärsi, eikä puolisoni, mutta yksi lapsistamme kyllä. Ihan pienestä pitäen ollut tuo ominaisuus. Tuohon liittyy myös se, että ei sitten nälkäisenä suostu syömään.
Esikoisen puolisolla on tuo kuulemma myös. Poika on myös alkanut kantamaan mukanaan jotain syötävää, ettei tule ihan ilmiriitaa. Ja tuo avokki on siis itsekin minulle sanonut, että nälkäkiukku on hänellä tosi vahva.
Ei nälkäkiukku ole mikään ominaisuus. Se johtuu syödystä ruuasta.
Vierailija kirjoitti:
Joo kärsisin, jos päästäisin itseni nälkäiseksi. Lisäksi mulle tulee nälästä aika helposti muita ikäviä oireita kuten päänsärky, kova vilu, huimaus, keskittymiskyvyn katoaminen.
Mutta tähän on helppo ratkaisu: syön hereilläoloaikana muutaman tunnin välein, ja niin kovaa nälkää että tulisi alhaisen verensokerin oireita ei ehdi tulla.
Tuo on ihan yksilöllinen ominaisuus, kenellä verensokeri on tuolla tapaa reaktiivinen että laskee liian alas pitkinä ateriaväleinä. Ja ei, siihen ei monilla auta mitkään karppaukset tai ketot tai protaukset tms. mitä usein suositellaan. Voihan niitä kokeilla jos haluaa, mutta jos ei auta tai ei muuten halua syödä sillä tapaa, niin säännöllisempi ruokailu vaan.
Joten ruokit vain sitä nälkäkiukkua syömällä jatkuvasti.
Oikealla ravinnolla pystyisit poistamaan sen kiukun.
Mulla on nykyisin työttömyyskiukku nälkäkiukun lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex puoliso (nainen) oli vielä pahempi. Saattoi esim kauppareissulla tai kaupungilla käydessä alkaa kitistä ja kiukutella että on nälkä, joka ikinen kerta jos yritin tarjota että ota vaikka banaani ennenkuin päästään kotiin syömään, alkoi ulista että ei kelpaa kun tarvitsee lämmintä ruokaa.
On ex ihan useammasta syystä.
No eihän siihen auta kuin lämmin ruoka, ei mikään napostelu! Ymmärrän eksääsi.
Mitä eroa on lämpimän tai kylmän ruuan energiapitoisuudessa? Sehän riippuu ruuan sisällöstä!
Kärsin kyllä, kun nälkäisenä ei sitten mikään muukaan onnistu.
Poikaystävä nauroi, kun oltiin koiravahdissa ja tilattiin ruokaa, ja sitten meidän ruokatilaus peruttiin syystä X ja jouduttiin odottamaan toista tuntia ruokaa toisesta paikasta ja mulla meni hermo ja en halunnut syödä enää mitään. 😅
Sain ruokaa, niin olin taas oma itseni.
Mulla myös iskee herkästi migreenin, jos en syö riittävän usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kärsisin, jos päästäisin itseni nälkäiseksi. Lisäksi mulle tulee nälästä aika helposti muita ikäviä oireita kuten päänsärky, kova vilu, huimaus, keskittymiskyvyn katoaminen.
Mutta tähän on helppo ratkaisu: syön hereilläoloaikana muutaman tunnin välein, ja niin kovaa nälkää että tulisi alhaisen verensokerin oireita ei ehdi tulla.
Tuo on ihan yksilöllinen ominaisuus, kenellä verensokeri on tuolla tapaa reaktiivinen että laskee liian alas pitkinä ateriaväleinä. Ja ei, siihen ei monilla auta mitkään karppaukset tai ketot tai protaukset tms. mitä usein suositellaan. Voihan niitä kokeilla jos haluaa, mutta jos ei auta tai ei muuten halua syödä sillä tapaa, niin säännöllisempi ruokailu vaan.
Joten ruokit vain sitä nälkäkiukkua syömällä jatkuvasti.
Oikealla ravinnolla pystyisit poistamaan sen kiukun.
No mikä tämä oikea ravinto sitten on? Olen kokeillut mm. ketogeenisen, vähähiilarisen yms. Nykyään syön virallisterveellisesti, ja voin hyvin. Ja olen hoikkakin huolimatta muutaman tunnin välein syömisestä. Eli ei ole kauheasti tarvetta tehdä mitään muutoksia. Kun kerran nytkään ei ole kiukkua nykyisillä syömätavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex puoliso (nainen) oli vielä pahempi. Saattoi esim kauppareissulla tai kaupungilla käydessä alkaa kitistä ja kiukutella että on nälkä, joka ikinen kerta jos yritin tarjota että ota vaikka banaani ennenkuin päästään kotiin syömään, alkoi ulista että ei kelpaa kun tarvitsee lämmintä ruokaa.
On ex ihan useammasta syystä.
No eihän siihen auta kuin lämmin ruoka, ei mikään napostelu! Ymmärrän eksääsi.
Mitä eroa on lämpimän tai kylmän ruuan energiapitoisuudessa? Sehän riippuu ruuan sisällöstä!
Nimenomaan sisällöstä, ei energiapitoisuudesta.
Miten nämä nälkäkiukkuihmiset ei millään osaa varata mukaansa vaikka jotain pientä välipalakeksiä, tai banaania, jonka voi syödä sitten kun nälkäkänkkä iskee. Vaan pitää mennä kiukkuun asti ja purkaa se läheisiin.
Minulla on tosi paha nälkäkiukku. Onneksi se tulee kuin kello ja osaankin ennakoida. Tiedän että lounas on syötävä klo 11-13.
Vierailija kirjoitti:
Kärsin kyllä, kun nälkäisenä ei sitten mikään muukaan onnistu.
Poikaystävä nauroi, kun oltiin koiravahdissa ja tilattiin ruokaa, ja sitten meidän ruokatilaus peruttiin syystä X ja jouduttiin odottamaan toista tuntia ruokaa toisesta paikasta ja mulla meni hermo ja en halunnut syödä enää mitään. 😅
Sain ruokaa, niin olin taas oma itseni.
Mulla myös iskee herkästi migreenin, jos en syö riittävän usein.
Migreeniinkin auttaa paremmin oikea ravinto, ei huono syöminen jatkuvasti.
Napostelukoukusta kannattaa opetella eroon. Se on opittu juttu.
Jos mielenterveys on kunnossa, ihminen ei flippaa siitä, ettei saa ruokaa muutamaan tuntiin.
Ihminen pärjää VIIKKOJA ilman kiinteää ruokaa, tarvittaessa.
Ruokavalio kuntoon, jos ongelmana on oikeasti nälkä ja verensokeri. Pulla POIS.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä nälkäkiukkuihmiset ei millään osaa varata mukaansa vaikka jotain pientä välipalakeksiä, tai banaania, jonka voi syödä sitten kun nälkäkänkkä iskee. Vaan pitää mennä kiukkuun asti ja purkaa se läheisiin.
Tai he voisivat syödä ravinteikasta ruokaa, jolloin ei tule mitään kiukkuja, jotka täytyy sokerilla poistaa.
Mun mies kärsii nälkäkiukusta. Tai me muu perhe kärsitään hänen kiukusta. Lapset ole ikinä kiukutellut, jos ruokailu syystä tai toisesta viivästyy, mutta mies heidänkin puolesta. Aikuisen ihmisen luulis osaavan varautua moiseen, mutta ei...