Läheisriippuvuus on helvetistä, varoituksen sana syvänä kiitoksena tälle palstalle!

hyvä että olet havainnut tämän itsestä.kirjoja löytyy myös aiheesta ihan suomeksi kirjaston psykologia hyllystä ja youtubesta greg wise luentoja englanniksi

mun mielestä vauva palsta auttaa oikeasti keskusteluilla huomaamaan asioita elämässä,kiitokset myös multa.

Hui! Oon tuo pitkän ketjun aloittaja ja edelleen välillä palaan lukemaan sieltä muiden neuvoja ja oon todella hämmentynyt ja otettu, että se ilmeisesti on auttanut muitakin näkemään oman kuvionsa.

Paljon on ketjun aloittamisen jälkeen tullut mietittyä. Yksi suhde oli jossa väkivaltaa ja sen jälkeen olen vetäytynyt heti, kun jokin alkaa näyttää yhtään väärältä. En jää enää ymmärtämään ja odottelemaan, maailma on täynnä hyviä ihmisiä ja pärjään yksinkin. Alan tuntea itseäni hieman normaalimmaksi, mielenterveyden kanssa kamppailee yhä, mutta ne asiat on olleet pitkään muutenkin.

Oon jopa ylpeä itsestäni. Oon antanut ihmisille mahdollisuuden, mutta päättänyt että jos tulee yhtään alustavaa ja epäkunnioittavaa asennetta, niin ihminen lähtee ja oon siinä pysynyt. Kyllähän ne välillä surettaa, mutta en jää kierimään siihen. Olen rauhoittunut, välillä jopa seesteisen tyytyväinen, mulla on ihan kiva pikku elämä ja ihmiset ympärillä vaan kunnioittavia ja auttavia. Pysyttelen silti erossa syvemmistä suhteista kunnes oon varma. Mitä rehellisempi olen ollut, niin sitä enemmän oon oppinut luottamaan ihmisiin, tuolla on ihan mahtavia tyyppejä ja mulla on ollut ihan mahtavia hetkiä ihmisten kanssa.

Ja mähän oon ollut puoli elämää itsemurhan partaalla.

Haluatko AP avautua vähän?

Itsemyötätunto ja anteeksi antaminen myös itselleen on tärkeitä tuossa vaiheessa. Oot tehny parhaasi sulle annetuilla eväillä, aina on mahdollista oppia ja muuttaa suuntaa.

Toisesta ketjusta kopioitu, ajattelemisen aihetta antava kommentti:

"Lisäksi kannattaa ymmärtää että jokainen läheisriippuvainen on käänteinen narsisti.

Uhraat itsesi koska oikeasti pidät muita kyvyttöminä elämään. Tapasi auttaa on nenänvartta pitkin katsomista ja armotyötä siksi kun et jaksa katsoa muiden perseilyä.

Hyväksy se että nämä autettavat on omasta halustaan luusereita eikä sinun pidä auttaa vain siksi että et siedä katsoa sitä. "

Vierailija kirjoitti:

Toisesta ketjusta kopioitu, ajattelemisen aihetta antava kommentti:

"Lisäksi kannattaa ymmärtää että jokainen läheisriippuvainen on käänteinen narsisti.

Uhraat itsesi koska oikeasti pidät muita kyvyttöminä elämään. Tapasi auttaa on nenänvartta pitkin katsomista ja armotyötä siksi kun et jaksa katsoa muiden perseilyä.

Hyväksy se että nämä autettavat on omasta halustaan luusereita eikä sinun pidä auttaa vain siksi että et siedä katsoa sitä. "

En kyllä tunnista tuota ajattelua omalla kohdallani. Läheisriippuvuus ollut riesana pitkään..

Sen kun tajuaa, että muille itsensä uhraamalla ja toistuvasti itsensä tuleen sytyttämällä lämmittääkseen muita, todellakin vain yrittää näyttää muille, että hei joku pitäkää huoli minusta ja välittäkää joku minusta. Kun on lapsesta asti opetettu, että on täysin kelpaamaton ihminen jonka pitää työllä ansaita olemassaolonsa ihmisten elämässä kaiken itsestään uhraamalla, niin on vaikea vain lopettaa, koska tietää, että kun lopetat itsesi uhraamisen niin jäät yksin. Yksikään ihminen ei pidä sinusta, olet olemassa vain siksi että jollakin on tarve sinun käytölle. Ja kun teet sen niin huomaat, että ihmiset häviää elämästäsi. Ei jää ketään. Ja sen kanssa on elettävä ettei ikinä tule saamaan samaa kuin muut. Kukaan ei kutsu sinua ikinä minnekään koska haluaa nähdä sinut. Kukaan ei halua nähdä sinua. Olet loppuelämäsi se ainoa ihminen joka välittää sinusta. Se kasvattaa luonnetta. Mutta se on silti parempi elämä, kuin se missä olet vain muiden ihmisten elämän helpottamisen vuoksi olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Toisesta ketjusta kopioitu, ajattelemisen aihetta antava kommentti:

"Lisäksi kannattaa ymmärtää että jokainen läheisriippuvainen on käänteinen narsisti.

Uhraat itsesi koska oikeasti pidät muita kyvyttöminä elämään. Tapasi auttaa on nenänvartta pitkin katsomista ja armotyötä siksi kun et jaksa katsoa muiden perseilyä.

Hyväksy se että nämä autettavat on omasta halustaan luusereita eikä sinun pidä auttaa vain siksi että et siedä katsoa sitä. "

Pitää tosiaan opetella käsittelemään sitä omaa ahdistusta, kun näkee ihmisten toimivan itselleen tuhoisasti. Joskus pitää jopa poistaa itsensä sellaisen ihmisen elämästä, koska jotkut ihmiset tietää tasan tarkkaan kuinka paljon huolta ja ahdistusta he aiheuttaa ja se on heidän tapansa satuttaa kaikkia niitä jotka rakastavat heitä.

Vierailija kirjoitti:

Sen kun tajuaa, että muille itsensä uhraamalla ja toistuvasti itsensä tuleen sytyttämällä lämmittääkseen muita, todellakin vain yrittää näyttää muille, että hei joku pitäkää huoli minusta ja välittäkää joku minusta. Kun on lapsesta asti opetettu, että on täysin kelpaamaton ihminen jonka pitää työllä ansaita olemassaolonsa ihmisten elämässä kaiken itsestään uhraamalla, niin on vaikea vain lopettaa, koska tietää, että kun lopetat itsesi uhraamisen niin jäät yksin. Yksikään ihminen ei pidä sinusta, olet olemassa vain siksi että jollakin on tarve sinun käytölle. Ja kun teet sen niin huomaat, että ihmiset häviää elämästäsi. Ei jää ketään. Ja sen kanssa on elettävä ettei ikinä tule saamaan samaa kuin muut. Kukaan ei kutsu sinua ikinä minnekään koska haluaa nähdä sinut. Kukaan ei halua nähdä sinua. Olet loppuelämäsi se ainoa ihminen joka välittää sinusta. Se kasvattaa luonnetta. Mutta se on silti parempi elämä, kuin se

Lopulta tuossa kuitenkin on sitten todelliset edellytykset aidoille vilpittömille ihmissuhteille. Jos sellainen joskus eteen tulee. En mä ajattele, että toi rajojen vetäminen tekee sen että ketään ei ikinä enää tule elämääni. En suostu ajattelemaan sitä niin. Vaikka se yksinäisyydessä siltä saattaa tuntuakin. Ja tosiaan, parempi yksinäisyyskin kuin tuhoisat suhteet.