Miksi joka päivä mietin itsaria vaikka tänäänkin on ollut mukava päivä.. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielellään vaihtaisin sellaisen kanssa paikkaa, jolla masennus tulee ns. muuten vaan ja on muuten terve. Mulla on kipuilun kanssa vaikeaa päivittäin, ja jos mulla ei olisi tätä, niin todellakin olisin jee jee. 

Yritän miettiä, että jos 20 vuotta voi mennä nopeasti, niin jospa tää elämä menisi nopeasti. Olisi pian ohi. Tai sitten jos tulisin terveeksi, niin ei olisi kiirettä loppumiseen.

 

Masennus ei ole "muuten vain olemassa" - sairaus. Tämä on juuri tätä ainaista vähättelyä. Masennus on sairaus siinä kuin fyysinenkin, joka vaatii hoitoa ja toipumista. 

Harmi, että sinulla on kipuja ja ymmärrän, että se vetää mielen matalaksi mutta masennus ei todellakaan ole sellainen että sormia napsauttamalla paranee jos jotain parempaa elämään tulee. 

Monta kertaa olen miettinyt, että olisipa joku kone jolla näyttää ei mase

Niin kyllä, ymmärrän. Minulla on myös ollut masennus, aiemmin.  Se oli raskasta. Mutta... Sen jälkeen kun tuli vakava fyysisen terveyden tila, niin... ymmärsin verrannossa, että masennus oli paljon helpompi tila sittenkin - tämä on oma kokemukseni ja puhutaan äärimmäisestä kokemuksesta, siis fyysisen tilan kanssa ollut sellaista että sen takia ollut valmiina ottamaan jostain morfiinipiikin rajan taa. Tältä pohjalta tein siis vähättelyn, se oli vähättelyä kokemusten kautta ja suhteutettuna äärimmäiseen fyysiseen kipuiluun, joka laittoi tajuamaan asiat aikalailla ihan uusiksi - suoraan sanoen parantamaan myös sellaisen masennuksen, joka tulee "muuten vaan". Tarpeeksi kova ravistus ihan helvettiin, niin johan alkaa käsittämään, miten ihanaa on eläminen.

Mutta koska ihmiset elävät eri elämiä, niin se kokemus on tietty eri ja masennus on raskasta, ja jos verrantoa ei ole johonkin vielä pahempaan, niin se on pahinta. Masennus on vakava asia ja en sitä vähättele, vaan vain suhteutan verrannossa johonkin vielä hirveämpään (suoraan sanoen). Kaikille joilla on tuskaa, voimia!