Exmies on perheelleni ykkönen
Erottiin useampi vuosi sitten, oli semmonen teini-iästä aikuisuuteen ja erilleen kasvamisen suhde. Ex tuli luonnollisesti tosi tärkeäksi ja isoksi osaksi mun perhettä. Hänellä ei juurikaan omaa sellaista ole, joten mun sukulaiset on hänet ottaneet omaksi pojakseen.
Eroa tehtiin pitkään ja lopulta sovussa lasten etua ajatelleen erottiin ystävinä. Mun perhe oli järkyttynyt ja vihainen minulle, kun eroa halusin. Yrittivät väkisin järjestää meille kahdenkeskistä aikaa ottamalla lapsia hoitoon.
Meni noin vuosi eron jälkeen, kun tapasin nykyisen mieheni. Tästähän se riemu repesi kun he tajusivat, ettemme aio palata exän kanssa yhteen. Oli muutaman perheenjäsenen kanssa ihan turhaa draamaa, mihin minut vedettiin väkisin mukaan.
Exän kanssa olemme monta kertaa puhuneet ns. Rajat selväksi. Minulle on ihan sama, vaikka hän pitää yhteyttä perheeseen, mutta en halua että hän vie uusia kumppaneita kyläilemään. Ex tapasi nykyisen kumppaninsa pian sen jälkeen kun minä tapasin omani. Hän pyynnöistä huolimatta käy tämän tyttiksen kanssa esim. mun mummon luona. Heille syntyi lapsi, ja tätä lasta myös raahataan mun sukulaisissa.
Mun mies otettiin perheeseen todella huonosti vastaan. Mm. Mummo piti mun ja exän hääkuvaa kehyksissä pitkän aikaa. Mun äiti itki syntymäpäiväjuhlissaan, kuinka tärkeä tämä mun ex mies on ja puhui meidän häistä. Häistä jotka oli joskus 10 vuotta sitten ja olen mennyt jo uudelleen naimisiin. Sitten ihmetellään miks mun mies ei halua olla tekemisissä mun perheen kanssa?
Onko tämmönen sairaalloinen kiintyminen ihan normaalia? En pääse exästä eroon ikinä (joo ok yhteisiä lapsia), mutta hän on kutsuttuna aina kaikkiin sukujuhliin esimerkiksi. Onko muilla ollut tämmöstä?
Kommentit (28)
Minäkin toivoisin, että ex antaisi tilaa uudelle aviomiehelleni. Olisi hienoa, että avoimesti yhdessä puhuttaisiin ja sovittaisiin miten toimitaan. Tai no näinhän me jo tehtiin heti suhteemme päätyttyä, mutta hän tekee juuri niin kuin itse haluaa. Hän oli tällainen parisuhteessakin, meni ja teki mitä huvitti. Jälkikäteen pyyteli anteeksi.
Olimme yhdessä reilusti yli 10v, suhteemme alkoi todella nuorena. Eron jälkeen olin vuoden sinkkuna, jonka jälkeen tapasin mieheni. Minulle oli heti selkeää, että halusin vielä yhden lapsen enkä minä tästä enää nuorene (ex ei halunnut enempää lapsia, mutta kun minä olin saanut lapseni, hän ilmoitti tyttiksen raskaudesta). Tämä vastaukseksi sille, kuka kauhisteli nopeita liikkeitä 10v aikana.
Ongelmana nyt taitaa olla se, etten osaa asettaa kunnolla rajoja. Olen yrittänyt exän ja äitini kanssa, mutta kumpaakaan ei kiinnosta.
Ap
Nainen on joillekin verilinjoille pelkkä esine
Mille ihmeen verilinjoille??
Vierailija kirjoitti:
Nainen on joillekin verilinjoille pelkkä esine
Mille ihmeen verilinjoille??
Vieraat kulttuurit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen on joillekin verilinjoille pelkkä esine
Mille ihmeen verilinjoille??
Vieraat kulttuurit
🤝
Vierailija kirjoitti:
Munkin ex raahaa nyxäänsä mun siskon poikien rippikouluihin ja lakkiaisiin sekä äitini synytämpäiville. Meillä ei todellakaan ole edes hyvät välit, eikä kysy tai kerro minulle etukäteen mitään joten joudun ahdistumaan joka kerta kun on jotain pippaloa suvulla.
Ei ole sinun asiasi.
Tästä tuli mieleen vuosia sitten cosmopolitanin foorumilta lukemani juttu. Koski anaalipanoja. Yksi tyttö valitti että olivat olleet lähdössä illalla elokuviin ja kaupungille. Oli sitten antanut persettä mutta vannottanut poikaystävää että ei saa laueta suoleen vaan vetää ulos ajoissa. No ei se pojanketale sitten malttanut vetää ulos vaan pumppasi koko lastin perärööriin. Siinä oli sitten koko illan ollut tyttökullalla olo kuin ripuli olisi tulossa. Kiva ilta meni vähän pilalle. Joku ehdotti että käyttäisivät kondomia pepputouhuissa mutta tyttö vastasi se ei ole heidän mieleen, paljaalla vaan jatkossakin.
Tuota, minä olen tällainen mies. Olin 12 vuotta avioliitossa ja olin hyvin tervelullut isovanhempien kuin apin ja anopin koteihin. Eron jälkeen keskustelin ex:n kanssa ja hän sanoi että saan käydä edelleen hänen sukulaisten luona. No, ymmärsin kuitenkin että ei tämä aina mene näin, joten ex:n kanssa sovin, että menen lasten kanssa käymään ja kun ex:n isä haluaa kalakaverin viikonlopuksi.
Kun appiukon isä kuoli, minut pyydettiin arkkua kantamaan, vaikka omia lapsenlapsenlapsia olisi ollut kyllä tarjolla. Mutta minä olin heille tärkeä vain olemalla oma itseni. Mitään ongelmia ei ole ollut, ex:n äiti vielä haikailee meidän liiton perään, vaikka erosta on 6 vuotta ja hänen tyttärellään on jo uusi ehdokas.
Kun viime syksynä vähensin siellä käyntiä, jotta ex:n uusi mies pääsee sukuun, soitettiin kyllä perään, että miksi ei ole näkynyt. No, asiasta piti keskustella ex.n kanssa, miten tässä menetellään. Toistaiseksi on siis sopu säilynyt kun asiat otetaan ajoissa puheeksi, hyssyttely ja peittely pahentaa tilanentta nopeasti. Kyllä Ex.n sukulaiset ovat tärkeitä, osa minun sosiaalista verkostoani. ex-appiukolta lainaan peräkärryn kahdesti vuodessa, käyn pyydettäessä tekemässä anopin lumityöt jne jne.