Lue keskustelun säännöt.
Olen 29-vuotias nainen. Muuttuukohan elämäni enää hyväksi?
08.02.2025 |
Ei kukaan voi tietää mutta tuntuu huonolta. Tämän ikäisenä olen jäänyt makaamaan koska en saa enää itseäni ylös. Ihan konkreettisesti tämä sairaus vie totaalisesti voimat ja uskon elämään.
Olen jäljessä niin sanotusti ikätovereihin verrattuna elämästä. En näe ystäviä kuin hyvin harvoin, ei ole omaisuutta yhtään, ei tietenkään lapsia eikä myöskään parisuhdetta. Harrastuksiakaan ei ole. Urankaan kannalta ei hyvin pyyhi.
Tuntuu, että olen täysin epäonnistunut ja tällä hetkellä ei ole edes voimaa taistella.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vellit itsesäälissä, ei muutu. Heti kun rupeat tekemään asioiden eteen jotain, muuttuu. Iällä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Jos jatkat tuota linjaa olet vielä 90-vuotiaana samassa tilanteessa.
On tässä yritetty. Meditaatiota, lääkkeitä, liikettä, terapiaa, itsemyötätuntoa, käsittelyä, päihteettömyyttä, sellaista. Kyllä tässä on itsetuhoisia ajatuksia ja toisaalta rukoilen myös että tästä pääsisi ylös. En tarvitsisi yhtään mitään muuta kuin energiaa, sitten alkaisin toimimaan. -ap
Rukous auttaa aina, mutta sinun on toimittava itse. On tarpeen päästä eroon haitallisista ajatuksista, että elämän pitäisi olla jo valmis.
Käy luontaistuotekaupassa esim. Life kysymässä mikä auttaa masennukseen. Sinulla voi olla puutetta tärkeistä rasvoista jota voisi korjata kalaöljyvalmisteella esim Epa ja Dha. Heiltä saa neuvoja. Neuvoja saa myös apteekista.
Masennuksen luonnonmukaisesta hoidosta on kirjallisuutta.
Toiseksi mitä sinua kiinnostaa tehdä työksesi ja hakeutua sellaiselle alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin toipumaan jatkuvasti uusiutuvasta masennuksestani noin. 30-31.v. Sitä ennen ajattelin samoin kuin sinä, mutta elämä on sen jälkeen hymyillyt. Olen myös saanut suoritettua yhden korkeakoulututkinnon ja nyt opiskelen 41.v toista. Masennus valitettavasti palasi 40.v aikaan, mutta toisaalta se oli helpompi selättää, kun tiesin sen olevan mahdollista. Meni siis nopeasti ohikin, vaikka mielialani ei niin hyvä olekaan kuin nuo 10.v. Itselläni auttoi terapia, jota kävin reilusti yli sen 3.v sekä se, että aloin vain pakottamaan itseäni asioihin. Opiskelemaan ja urheilemaan. Tiedän, että se ei ole helppoa, mutta sanon tämän siksi, ettet luovuttaisi. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Minulla on traumatausta. Entä sinulla?
Hienoa. Kiitos.
Tiedän, että pitäisi pakottaa itsensä. Joskus pakotankin. Ihan kohta pakotan itseni töihin. Välillä p
Tiedätkö mitä, mä luulen, että sun täytyy ensin lopettaa se puristaminen. Annoin eka ohjeeksi tehdä asioita, mutta nyt kun kirjoitit tuon, niin älä. Sinun tarvitsee ensin hengähtää ja tippua, vasta sitten rauhassa pystyt katsomaan elämääsi niin, että näet hyvän suunnan. Pakottamalla ei tule mitään. Niin minäkin tipuin ja valuin ensin kunnolla. Vasta silloin minulla oli tilaa sille, mitä oikeasti halusin ja arvostin.
T: edellisen kirjoittaja.
Oikeastihan minulla on asiat ihan hyvin. Joku minussa tietää, että tämä on vain väliaikaista.
Olen joskus ollut hyvin ahkera ja menestynyt. Se mitä tein tuli sydämestä ja vilpittömästi halusin tekemisellä saada parasta aikaan.
Minulla on luovuutta, on kauneutta, on kykyä tarkastella asioita ja tunneälykkyyttä. Minulla on intohimoa ja päämääriä.
Ainoa mikä loppui oli niin sanotusti kipinä ja se on ollut kyllä kivuliasta mutta on minulla ne kortit vielä joihin nyt luotan. -ap
Olen 29 vuotias nainen...ok Veeti 21 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vellit itsesäälissä, ei muutu. Heti kun rupeat tekemään asioiden eteen jotain, muuttuu. Iällä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Jos jatkat tuota linjaa olet vielä 90-vuotiaana samassa tilanteessa.
On tässä yritetty. Meditaatiota, lääkkeitä, liikettä, terapiaa, itsemyötätuntoa, käsittelyä, päihteettömyyttä, sellaista. Kyllä tässä on itsetuhoisia ajatuksia ja toisaalta rukoilen myös että tästä pääsisi ylös. En tarvitsisi yhtään mitään muuta kuin energiaa, sitten alkaisin toimimaan. -ap
Jos kaikkia noita olet kokeillut, ja riittävän pitkäkestoisesti, eikä tunnu auttavan, niin herää epäily neuropsykiatrisesta häiriöstä masennuksen taustalla. Add piirteisyys ja/ tai autismikirjon piirteet voivat uuvuttaa ihan perusarjessa tosi paljon. Jos on haasteita toiminnanohjauksessa, voi kaikki energia kulua ihan päivittäisistä toimista suoriutumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamia kysymyksiä: Onko sulla otettu labrat? Kilppari, ferritiini? Käytätkö d-vitamiinia, kalaöljyä, monivitamiinia? Ja kreatiini voi auttaa myös. Onko lääkitystä, onko kokeiltu myös uudemmat lääkkeet? Säännöllinen liikunta, ulkonaolo valoisan aikaan, ravinto? Säännöllinen terapia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin toipumaan jatkuvasti uusiutuvasta masennuksestani noin. 30-31.v. Sitä ennen ajattelin samoin kuin sinä, mutta elämä on sen jälkeen hymyillyt. Olen myös saanut suoritettua yhden korkeakoulututkinnon ja nyt opiskelen 41.v toista. Masennus valitettavasti palasi 40.v aikaan, mutta toisaalta se oli helpompi selättää, kun tiesin sen olevan mahdollista. Meni siis nopeasti ohikin, vaikka mielialani ei niin hyvä olekaan kuin nuo 10.v. Itselläni auttoi terapia, jota kävin reilusti yli sen 3.v sekä se, että aloin vain pakottamaan itseäni asioihin. Opiskelemaan ja urheilemaan. Tiedän, että se ei ole helppoa, mutta sanon tämän siksi, ettet luovuttaisi. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Minulla on traumatausta. Entä sinulla?
Hienoa. Kiitos.
Tiedän, että pitäisi pakottaa itsensä. Joskus pakota
Kiitos jälleen.
Tämä tässä on kun yrittää selittää kenelle vain, ettei voimia löydy ja yleinen vastaus oikeassa elämässä ja täällä on, että otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni. Otettu vaikka kuinka monta kertaa tämän elämän aikana ja aion sen tehdä taas mutta nyt juuri voimat vain ovat ehtyneet.
Itseäkin tässä soimaa aika paljon tilanteesta ja on niin turhauttavaa kun kroppa ja mieli akseli ei oikein toimi ja tekisi mieli raivokkaasti huutaa vaikka ihan pelkästä tästä aiheutuneesta harmituksesta.
Ja sitten kuitenkin yritän hyväksyä, lepään ja kun saan voimaa niin nousen ihan varmasti. Kunhan vain saisin sen voimani, teen mitä vain. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja todellakin voi kääntyä! Mulla kääntyi tosin vasta 40 jälkeen mutta elän nyt hyvää elämää.
Aika kapea käsitys sinulla hyvästä elämästä. Koita nauttia siitä luksuksesta mitä sinulla on: rauhasta, siisteydestä, turvasta, hiljaisuudesta (kauniista musiikista), mahdollisuudesta elää naisena yksin, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan minulla on asiat ihan hyvin. Joku minussa tietää, että tämä on vain väliaikaista.
Olen joskus ollut hyvin ahkera ja menestynyt. Se mitä tein tuli sydämestä ja vilpittömästi halusin tekemisellä saada parasta aikaan.
Minulla on luovuutta, on kauneutta, on kykyä tarkastella asioita ja tunneälykkyyttä. Minulla on intohimoa ja päämääriä.
Ainoa mikä loppui oli niin sanotusti kipinä ja se on ollut kyllä kivuliasta mutta on minulla ne kortit vielä joihin nyt luotan. -ap
Jos sä olet vaan väsynyt? Rutistanut yli voimien liian pitkään ja nyt tuli stoppi. Tuli tuosta kipinän katoamisesta mieleen joku pätkä minkä vasta näin olikohan tiktokissa jossa joku luovan alan ihminen kertoi uupumuksestaan ja sanoi hyvin että keho on tosi viisas ja jos ei itse älyä lopettaa ajoissa niin keho itse ottaa sulta pois sen mikä ei tee sulle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin toipumaan jatkuvasti uusiutuvasta masennuksestani noin. 30-31.v. Sitä ennen ajattelin samoin kuin sinä, mutta elämä on sen jälkeen hymyillyt. Olen myös saanut suoritettua yhden korkeakoulututkinnon ja nyt opiskelen 41.v toista. Masennus valitettavasti palasi 40.v aikaan, mutta toisaalta se oli helpompi selättää, kun tiesin sen olevan mahdollista. Meni siis nopeasti ohikin, vaikka mielialani ei niin hyvä olekaan kuin nuo 10.v. Itselläni auttoi terapia, jota kävin reilusti yli sen 3.v sekä se, että aloin vain pakottamaan itseäni asioihin. Opiskelemaan ja urheilemaan. Tiedän, että se ei ole helppoa, mutta sanon tämän siksi, ettet luovuttaisi. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Minulla on traumatausta. Entä sinulla?
Hienoa. Kiitos.
Tied
Energiaa saat vaikka sipsipussista ja kuppi kahvia vievät väsymyksen tunteen pois. Lisäksi tuollainen negatiivisten mantrojen toistelu, kuinka olet sairas, väsynyt, ym. Tekevät sinusta sairaan ja väsyneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen saa aina seksiä ja parisuhteen
Jos ap tykkäät koirista ja on varaa pitää, ota koira kaveriksi. Sitä kun hoitaa hyvin, se rakastaa sinua vilpittömästi ja ehdoitta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää hyväksyä se tosiasia et elämässä on aika usein hyvin karu meininki. Mut hyviä yllätyksiäkin sattuu jos vaan pitää mielen hyvän puolella.
Itse olen 44. 29 on nuori. Elämä voi TODELLAKIN muuttua hyväksi/paremmaksi honey.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vellit itsesäälissä, ei muutu. Heti kun rupeat tekemään asioiden eteen jotain, muuttuu. Iällä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Jos jatkat tuota linjaa olet vielä 90-vuotiaana samassa tilanteessa.
On tässä yritetty. Meditaatiota, lääkkeitä, liikettä, terapiaa, itsemyötätuntoa, käsittelyä, päihteettömyyttä, sellaista. Kyllä tässä on itsetuhoisia ajatuksia ja toisaalta rukoilen myös että tästä pääsisi ylös. En tarvitsisi yhtään mitään muuta kuin energiaa, sitten alkaisin toimimaan. -ap
Jos kaikkia noita olet kokeillut, ja riittävän pitkäkestoisesti, eikä tunnu auttavan, niin herää epäily neuropsykiatrisesta häiriöstä masennuksen taustalla. Add piirteisyys ja/ tai autismikirjon piirteet voivat uuvuttaa ihan perusarjessa tosi paljon. Jos on haasteita toimi
Joo, näitä ei kannata suorilta sulkea pois. Jos tutustuu aiheeseen, voi yllättyä. Vaikkei olisikaan mitään näitä, niin voi silti hyötyä näiden selviytymisvinkeistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei, koska nainen on pilalla +25 v. iässä. Otat kissan ja komeroidut kämppääsi, sitten kuoletut sinne ja kissasi syö raatosi.
Toivottavasti kissasi syö sinut.
Vierailija kirjoitti:
Kun vellit itsesäälissä, ei muutu. Heti kun rupeat tekemään asioiden eteen jotain, muuttuu. Iällä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Jos jatkat tuota linjaa olet vielä 90-vuotiaana samassa tilanteessa.
Hienoa! Ratkaisit maailman masennusongelmat kertaheitolla! Miten kukaan ei ole tullutkaan noita aikaisemmin ajatelleeksi! Nobelin olisit ansainnut.
Sulla on kymmenkunta vuotta mahdollisuuksia jos olet järkevän näköinen. Sen jälkeen mahdollisuudet sukeltavat jyrkästi. Käytä nämä vuodet hyvin sillä jäljellä oleva pääoma on ulkonäössäsi hyvin pitkälti.