INTROVERTTI mitä työtä teet?

Patologi, ihan kiva työ. Potilaat ei kauheasti juttele.

Psykiatrinen sairaanhoitaja. Rakastan työtäni mutta en voi suositella, kuormitun työstäni myös todella paljon enemmän kuin ekstrovertti ihminen kuormittuisi.

Puutarhuri. Suosittelen, paitsi yleensä kausityötä. Vakipaikkoja vähän. 

Maatalouslomittaja. Suosittelen mikäli itsenäinen työskentely sujuu ja päätöksentekokykyä on. Meistä on pulaa. Varsinkin nuoria halutaan alalle kun nykyiset lomittajat keikkuu keski-iän ja eläkeiän välissä.

Teen asfalttihommia. Onhan se tietysti pitkälti ryhmätyötä, mutta olen jyränkuljettajana ja siinä hommassa saa olla usein ihan itsekseen muun porukan takana. Ja ei siinä koneiden metelissä kuulosuojaimet korvissa muutenkaan paljoa keskustella. Suosittelen, ei tämä työ tietenkään kaikille sovi, mutta työkauden aikana tienaa varsin hyvin ja pääsin näihin hommiin ilman mitään tämän alan kokemusta. Minulla ei ollut edes ajokorttia, lapiomiehenä yleensä aloitetaan ja se on parasta työtä mitä olen tehnyt.

Sairaanhoitaja. Pidän työstäni ja koen sen sopivan minulle.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku sosiaalinen työminä ketkä teette työtä jossa pitää olla sosiaalinen? Mä olin jo puolessa vuodessa palanut loppuun kun aikoinaan lähdin tekemään työtä, jossa oltiin ihmisten kanssa tekemisissä (avustaja). Nimenomaan se sosiaalinen puoli imi minusta ihan kaiken energian, eikä riittänyt illat lataamaan akkuja🤔

Kyllähän se sosiaalinen puoli itsestä on töissä esillä, pakko olla, meillä ei voi olla tuppisuu. Raskastahan se on, kun jokapuolella piippaa, viisi kollegaa räpättää keskenään, kaksi puhuu puhelua ja koitat kirjata. Potilaiden kanssa on mukava jutella työn lomassa.

-sh

Sairaanhoitaja puhelinpalvelussa. Viihdyn.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku sosiaalinen työminä ketkä teette työtä jossa pitää olla sosiaalinen? Mä olin jo puolessa vuodessa palanut loppuun kun aikoinaan lähdin tekemään työtä, jossa oltiin ihmisten kanssa tekemisissä (avustaja). Nimenomaan se sosiaalinen puoli imi minusta ihan kaiken energian, eikä riittänyt illat lataamaan akkuja🤔

Teen osa-aikatyötä. Muuten en jaksaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku sosiaalinen työminä ketkä teette työtä jossa pitää olla sosiaalinen? Mä olin jo puolessa vuodessa palanut loppuun kun aikoinaan lähdin tekemään työtä, jossa oltiin ihmisten kanssa tekemisissä (avustaja). Nimenomaan se sosiaalinen puoli imi minusta ihan kaiken energian, eikä riittänyt illat lataamaan akkuja🤔

Kyllähän se sosiaalinen puoli itsestä on töissä esillä, pakko olla, meillä ei voi olla tuppisuu. Raskastahan se on, kun jokapuolella piippaa, viisi kollegaa räpättää keskenään, kaksi puhuu puhelua ja koitat kirjata. Potilaiden kanssa on mukava jutella työn lomassa.

-sh

Vaikea kuvitella, että oikeasti introvertti tekee sosiaalista työtä. Sama kuin eläimille allerginen tekisi eläinlääkärin työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku sosiaalinen työminä ketkä teette työtä jossa pitää olla sosiaalinen? Mä olin jo puolessa vuodessa palanut loppuun kun aikoinaan lähdin tekemään työtä, jossa oltiin ihmisten kanssa tekemisissä (avustaja). Nimenomaan se sosiaalinen puoli imi minusta ihan kaiken energian, eikä riittänyt illat lataamaan akkuja🤔

Kyllähän se sosiaalinen puoli itsestä on töissä esillä, pakko olla, meillä ei voi olla tuppisuu. Raskastahan se on, kun jokapuolella piippaa, viisi kollegaa räpättää keskenään, kaksi puhuu puhelua ja koitat kirjata. Potilaiden kanssa on mukava jutella työn lomassa.

-sh

Vaikea kuvitella, että oikeasti introvertti tekee sosiaalista työtä. Sama kuin eläimille allerginen tekisi eläinlääkärin työtä.

Mikä on oikeasti introvertti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku sosiaalinen työminä ketkä teette työtä jossa pitää olla sosiaalinen? Mä olin jo puolessa vuodessa palanut loppuun kun aikoinaan lähdin tekemään työtä, jossa oltiin ihmisten kanssa tekemisissä (avustaja). Nimenomaan se sosiaalinen puoli imi minusta ihan kaiken energian, eikä riittänyt illat lataamaan akkuja🤔

Kyllähän se sosiaalinen puoli itsestä on töissä esillä, pakko olla, meillä ei voi olla tuppisuu. Raskastahan se on, kun jokapuolella piippaa, viisi kollegaa räpättää keskenään, kaksi puhuu puhelua ja koitat kirjata. Potilaiden kanssa on mukava jutella työn lomassa.

-sh

Vaikea kuvitella, että oikeasti introvertti tekee sosiaalista työtä. Sama kuin eläimille allerginen tekisi eläinlääkärin työtä.

Kerrotko vielä perustelut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku sosiaalinen työminä ketkä teette työtä jossa pitää olla sosiaalinen? Mä olin jo puolessa vuodessa palanut loppuun kun aikoinaan lähdin tekemään työtä, jossa oltiin ihmisten kanssa tekemisissä (avustaja). Nimenomaan se sosiaalinen puoli imi minusta ihan kaiken energian, eikä riittänyt illat lataamaan akkuja🤔

Kyllähän se sosiaalinen puoli itsestä on töissä esillä, pakko olla, meillä ei voi olla tuppisuu. Raskastahan se on, kun jokapuolella piippaa, viisi kollegaa räpättää keskenään, kaksi puhuu puhelua ja koitat kirjata. Potilaiden kanssa on mukava jutella työn lomassa.

-sh

Vaikea kuvitella, että oikeasti introvertti tekee sosiaalista työtä. Sama kuin eläimille allerginen tekisi eläinlääkärin työtä.

Sekä oma kokemus (joka ei tietenkään absoluuttinen totuus ole!) että ihan yleinen määritelmä introvertille ihmiselle:  Carl Jungin mukaan introvertti kuluttaa psyykkistä energiaa kanssakäymisessä ihmisten kanssa ja latautuu olemalla yksin mietiskellen. Introvertit yleensä nauttivat aktiviteeteista, joita voi tehdä yksin omassa rauhassa, kuten lukemisesta, kirjoittamisesta, tietokoneista tai luonnossa liikkumisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö introverteilla olisi ystäviä. Heillä on yleensä vain muutamia todella hyviä ystäviä, joiden kanssa voi jakaa ideoita ja keskustella asioista todella syvällisesti. Introvertit menestyvät yleensä hyvin ammateissa, jotka vaativat paljon ajattelutyötä ja pohdiskelua, ja joissa on vähemmän tiimityöskentelyä, esim. tiedemiehinä, taiteilijoina, kirjailijoina ja insinööreinä.

Tämä myös hyvä juttu: https://www.tehylehti.fi/fi/hyvinvointi/introvertti-hoitoalalla-herkkyy…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku sosiaalinen työminä ketkä teette työtä jossa pitää olla sosiaalinen? Mä olin jo puolessa vuodessa palanut loppuun kun aikoinaan lähdin tekemään työtä, jossa oltiin ihmisten kanssa tekemisissä (avustaja). Nimenomaan se sosiaalinen puoli imi minusta ihan kaiken energian, eikä riittänyt illat lataamaan akkuja🤔

Kyllähän se sosiaalinen puoli itsestä on töissä esillä, pakko olla, meillä ei voi olla tuppisuu. Raskastahan se on, kun jokapuolella piippaa, viisi kollegaa räpättää keskenään, kaksi puhuu puhelua ja koitat kirjata. Potilaiden kanssa on mukava jutella työn lomassa.

-sh

Vaikea kuvitella, että oikeasti introvertti tekee sosiaalista työtä. Sama kuin eläimille allerg

Sekä oma kokemus (joka ei tietenkään absoluuttinen totuus ole!) että ihan yleinen määritelmä introvertille ihmiselle: Carl Jungin mukaan introvertti kuluttaa psyykkistä energiaa kanssakäymisessä ihmisten kanssa ja latautuu olemalla yksin mietiskellen. Introvertit yleensä nauttivat aktiviteeteista, joita voi tehdä yksin omassa rauhassa, kuten lukemisesta, kirjoittamisesta, tietokoneista tai luonnossa liikkumisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö introverteilla olisi ystäviä. Heillä on yleensä vain muutamia todella hyviä ystäviä, joiden kanssa voi jakaa ideoita ja keskustella asioista todella syvällisesti. Introvertit menestyvät yleensä hyvin ammateissa, jotka vaativat paljon ajattelutyötä ja pohdiskelua, ja joissa on vähemmän tiimityöskentelyä, esim. tiedemiehinä, taiteilijoina, kirjailijoina ja insinööreinä.

Viimeinen lause on varmasti totta, mutta tiedemiehiä, taiteilijoita ja kirjailijoita ei kuitenkaan voi olla määräänsä enempää. Lisäksi nuo ammatit eivät välttämättä elätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikänope ja tykkään työstäni todella paljon. Vapaa-ajalla en viitsi kovin moneen ihmiseen pitää yhteyttä. 

Monet vastannu opettaja ja ihmettelen suuresti. Opettajan työ on kokoajan puhetta( paitsi kokeiden aikana oppilaat on toivottovasti hiljaa.) Miten tuollainen sosiaalinen työ sopisi introvertille? 

Kyllä, mutta se keskustelu ei ole rupattelua lähikahvilassa tai bileissä. Minä ohjaan luokassa tapahtuvaa keskustelua, aihe (eli siis oppiaineeni) on itseäni kiinnostava ja en ole siellä yksityishenkilönä vaan toteutan opettajan roolia. Ehkä siinä on jotain samaa kuin siinä, että osa esiintyvistä artisteista on yksityiselämässä hiljaisia ja ujoja, mutta eivät lavalla koska eivät siellä ole omana itsenään vaan esiintyjän rool

ujous ja introverttiys ei ole sama asia

Vierailija kirjoitti:

Maatalouslomittaja. Suosittelen mikäli itsenäinen työskentely sujuu ja päätöksentekokykyä on. Meistä on pulaa. Varsinkin nuoria halutaan alalle kun nykyiset lomittajat keikkuu keski-iän ja eläkeiän välissä.

Tämä taitaa olla aika fyysistä työtä? Vastuullista myös, toki mikä työ nyt ei olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku sosiaalinen työminä ketkä teette työtä jossa pitää olla sosiaalinen? Mä olin jo puolessa vuodessa palanut loppuun kun aikoinaan lähdin tekemään työtä, jossa oltiin ihmisten kanssa tekemisissä (avustaja). Nimenomaan se sosiaalinen puoli imi minusta ihan kaiken energian, eikä riittänyt illat lataamaan akkuja🤔

Kyllähän se sosiaalinen puoli itsestä on töissä esillä, pakko olla, meillä ei voi olla tuppisuu. Raskastahan se on, kun jokapuolella piippaa, viisi kollegaa räpättää keskenään, kaksi puhuu puhelua ja koitat kirjata. Potilaiden kanssa on mukava jutella työn lomassa.

-sh

Vaikea kuvitella, että oikeasti introvertti tekee sosiaalista työtä. Sama kuin eläimille allerginen tekisi eläinlääkärin työtä.

Introvertti ihminen voi aivan mainiosti viihtyä ihmisten seurassa, hän vain ei välttämättä ole ensimmäisenä tai edes toisena äänessä. Myös sosiaalisissa kuvioissa tarvitaan heitä, jotka eivät pelkästään puhu, vaan keskittyvät kuuntelemaan ja pohtimaan kuulemaansa. Heidän tehtävänään on vetää johtopäätöksiä ja laatia niiden pohjalta suunnitelmia. Jos ajatellaan vaikkapa omaa papin työtäni, siinä vaaditaan ihmisten kanssa olemisen lisäksi kykyä viettää aikaa itsekseen saarnoja ja muita puheita laatien, kuunnella ihmisten murheita ja antaa näiden puhua sekä tietyllä tavalla etäistää itsensä tunnetasolla niin, ettei surun keskellä elävän lesken tarvitse kantaa huolta vielä kuuntelijansa hyvinvoinnista. Tämä ei tarkoita tunteettomuutta tai sitä ettei toisen ihmisen kohtalolla olisi merkitystä, siihen ei vain heittäydytä itse vellomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku sosiaalinen työminä ketkä teette työtä jossa pitää olla sosiaalinen? Mä olin jo puolessa vuodessa palanut loppuun kun aikoinaan lähdin tekemään työtä, jossa oltiin ihmisten kanssa tekemisissä (avustaja). Nimenomaan se sosiaalinen puoli imi minusta ihan kaiken energian, eikä riittänyt illat lataamaan akkuja🤔

Kyllähän se sosiaalinen puoli itsestä on töissä esillä, pakko olla, meillä ei voi olla tuppisuu. Raskastahan se on, kun jokapuolella piippaa, viisi kollegaa räpättää keskenään, kaksi puhuu puhelua ja koitat kirjata. Potilaiden kanssa on mukava jutella työn lomassa.

-sh

Vaikea kuvitella, että oikeasti introvertti tekee sosiaalista työtä. Sama kuin eläimille allerginen tekisi eläinlääkärin työtä.

Introvertti ihminen voi aivan mainiosti viihtyä ihmisten seurassa, hän vain ei välttämättä ole ensimmäisenä tai edes toisena äänessä. Myös sosiaalisissa kuvioissa tarvitaan heitä, jotka eivät pelkästään puhu, vaan keskittyvät kuuntelemaan ja pohtimaan kuulemaansa. Heidän tehtävänään on vetää johtopäätöksiä ja laatia niiden pohjalta suunnitelmia. Jos ajatellaan vaikkapa omaa papin työtäni, siinä vaaditaan ihmisten kanssa olemisen lisäksi kykyä viettää aikaa itsekseen saarnoja ja muita puheita laatien, kuunnella ihmisten murheita ja antaa näiden puhua sekä tietyllä tavalla etäistää itsensä tunnetasolla niin, ettei surun keskellä elävän lesken tarvitse kantaa huolta vielä kuuntelijansa hyvinvoinnista. Tämä ei tarkoita tunteettomuutta tai sitä ettei toisen ihmisen kohtalolla olisi merkitystä, siihen ei vain heittäydytä itse vellomaan.

Introvertti voi olla myös hyvin puhelias. Hän vain tarvitsee paljon palautumisaikaa sosiaalisista tilanteista.