Terapia on niin parasta. Millaisia hyötyjä te olette siitä saaneet?
Alkuun olin vähän skeptinen mutta kyllä sisälläni oli monta vuotta ollut ajatus, että pakko olisi päästä terapiaan. Sitä ennen sitten olin tosi hukassa itseni kanssa ja tunteet olivat aivan sekaisin. Turrutin itseäni alkoholilla, työllä ja kaikella mahdollisella (no en huumeilla). Ihmissuhteet olivat hankalia ja valitsin huonoa seuraa. Sisäisesti oloni oli ahdas, itseinhoa ja synkkyyttä täynnä. En tiennyt yhtään kuka olen.
No, pääsin sitten terapiaan. En ole käynyt kuin puolisen vuotta ja alussa meinasin jättää kesken koska ajattelin, että ihan ajanhukkaa. Kuitenkin lopulta terapeuttini on ollut vahva tuki kaikessa. Se on kuin tukipylväs, jonka kautta energiaa on vapautunut tärkeisiin asioihin ja sisäiseen työskentelyyn. Koen, että terapiasuhde on vilpitön ja tulen todella kohdatuksi. Monet vaikeat asiat olen saanut niputettua erilaiseen, selkeämpään perspektiiviin.
Voin suositella, olen tosi kiitollinen. Kyllä on tärkeää saada tulla omana itsenään ja tunteineen kohdatuksi.
Kommentit (75)
En ole saanut hyötyä. Meidän miesten ongelmat ei poistu juttelemalla ja juoruilemalla.
Terapia on loppujen lopuksi vaan keskustelua, eikä se ratkaise elämän syvimpiä ongelmia. Toki jotain pientä hyötyä voi saada, kun saa vähän ulkopuolisenkin näkemystä, eikä pyörittele ajatuksia vain omassa päässään. Joku terapiatakuu on mielestäni aika turha. Kyllä ihmisten ongelmiin pitää pystyä puuttumaan muilla keinoin. Hyvä elämä lähtee liikkeelle ihan tavallisista asioista. Perheestä, työstä ja mielekkäistä vapaa-ajan askareista. Askareiden ei tarvitse olla mitenkään erikoisia, esimerkiksi mummini saa suurta iloa neulomisesta.
En saanut mitään apua joten lopetin Edelleen 10 V myöhemmin olen aivan yhtä ruma, tissitön ja yksinäinen enkä ole edelleenkään saanut miestä. N36
Vierailija kirjoitti:
Oletko töihin menemistä miettinyt koskaan? Sillä saa myös sisältöä elämään. Antaisit vähän joskus takaisin tälle yhteiskunnalle, tiedäthän.
Eri vastaa, tavallaan totta että työ voi tuoda sisältöä elämään. Hyvässä lykyssä sillä voi olla parantava vaikutus, jos löytyy hyvä työpaikka, tuntee itsensä hyvin ja työ on tarpeeksi mielekästä.
Yleensä terapiassa käytävät asiat ovat kuitenkin sen verran monisyisiä, että eivät poistu pelkästään töissä käymällä. Joskus ne vievät jopa työkyvyn.
Sen vuoksi terapiassa käydään jotta ihmiset pääsisivät elämässään eteenpäin.
Terapiasta ei ollut hyötyä, mutta stoalaisesta filosofiasta ja skandinaavisesta pakanuudesta on ollut.
Vierailija kirjoitti:
En saanut mitään apua joten lopetin Edelleen 10 V myöhemmin olen aivan yhtä ruma, tissitön ja yksinäinen enkä ole edelleenkään saanut miestä. N36
Joillain tissittömillä ja rumilla naisilla on miehet. Oletko varma, että ne ovat syy miehettömyyteesi?
Varokaa vapaamuurareita uskontojen sekoitus lahkoja. Ne laittaa ihmisiä terapeuteille. Vihaamalla kirotaan jopa omat lapset. Syyttämällä. Normi elämään kuuluvat asia hoidetaan auttamalla toisia eikä kirota. Noituudessa kirotaan.
Vierailija kirjoitti:
Terapia on loppujen lopuksi vaan keskustelua, eikä se ratkaise elämän syvimpiä ongelmia. Toki jotain pientä hyötyä voi saada, kun saa vähän ulkopuolisenkin näkemystä, eikä pyörittele ajatuksia vain omassa päässään. Joku terapiatakuu on mielestäni aika turha. Kyllä ihmisten ongelmiin pitää pystyä puuttumaan muilla keinoin. Hyvä elämä lähtee liikkeelle ihan tavallisista asioista. Perheestä, työstä ja mielekkäistä vapaa-ajan askareista. Askareiden ei tarvitse olla mitenkään erikoisia, esimerkiksi mummini saa suurta iloa neulomisesta.
Kyllä siinä voi saada pientä hyötyäkin suurempaa, kun paranee vaikka rais kauksen aiheuttamasta PTSD:tä tai työkyvyn viemästä masennuksesta tai oppii pois olemasta kynnysmatto väkivaltaisissa suhteissa tai saa omanarvontunnon, oppii asettamaan rajat ja puolustamaan niitä.
Terapia on auttanut jäsentämään asioita, näkemään selkeämmin omia haasteellisia kohtia, työstämään käsittelemättömiä tunteita.
Terapia on auttanut ymmärtämään itseä ja toisia paremmin ja opettanut menetelmiä käsitellä haastaviakin tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Käytössä terapia on kuin hyvä ihmissuhde, missä sä saat korkea olevasi tärkeä ja sun kokemuksilla ja mielipiteillä on merkitystä.
Niin. Jonka ostat rahalla. Onhan tämä vähän karua, että tullakseen kohdatuksi ihmisenä ja hyväksytyksi sellaisena kuin on, tunteineen ja kaikkineen, pitää maksaa vähintään 100€/tunti. Tavallaan tuo on henkistä prostituutiota.
Sitten joillain ihmisillä on läheisiä, jotka eivät ole koskaan talloneet, runnoneet ja väheksyneet heitä terapiakuntoon ja saavat hyväksynnän ilmaiseksi perheeltä ja yhteiskunnalta.
Minulle terapia on ollut hyödyllistä. Terapeuttini on psykiatri pohjakoulutukseltaan. Olen kokenut stressaavia asioita elämässäni ja paljon asioita, jotka ovat vaikuttaneet elämääni, mutta eivät ole suoranaisesti sattuneet minulle (esim lapset/ex-mies jne). Minulla on siis ollut paljon painolastia, mistä en ole voinut puhua ja kun olen saanut puhuttua niitä salassapidettäviä mutta itseäni painavia asioita niin se on keventänyt omaa oloani ja olen avautunut. Aiemmin olin todella ahdistunut ja pelkäsin monia tilanteita. Myös useat kaverini käyvät psykoterapiassa, tuntuu olevan aika tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytössä terapia on kuin hyvä ihmissuhde, missä sä saat korkea olevasi tärkeä ja sun kokemuksilla ja mielipiteillä on merkitystä.
Niin. Jonka ostat rahalla. Onhan tämä vähän karua, että tullakseen kohdatuksi ihmisenä ja hyväksytyksi sellaisena kuin on, tunteineen ja kaikkineen, pitää maksaa vähintään 100€/tunti. Tavallaan tuo on henkistä prostituutiota.
Sitten joillain ihmisillä on läheisiä, jotka eivät ole koskaan talloneet, runnoneet ja väheksyneet heitä terapiakuntoon ja saavat hyväksynnän ilmaiseksi perheeltä ja yhteiskunnalta.
Olen miettinyt tuota, kun osa miehistä on ilmeisen kyvyttömiä terapiasuhteeseen, mutta saattavat mennä prostituoidun luo ja haluta pääosin puhua murheistaan ja olla lähellä.
Sinällään näen kyllä paljonkin eroa siinä ostetaanko ja myydäänkö seksiä vai hierontaa, osteopatiaa, keskusteluterapiaa tms kehoa tai mieltä koskettavaa palvelua.
onko totta että ratkausukeskeiset terapeutit saa paperit helpommin kun muut suuntaukset vai miksi aina juuri niitä vähätellään?
"No. Minä pidin itseäni tasapainoisuuden perikuvana ja niin pitivät kaikki tuntemani ihmiset myös. Oli ihan hirveän "helppoa" olla tasapainossa, koska oli lapsesta astio oppinut dissosioimaan ne vaikeammat tunteet pois.
Jos sinä et koskaan koe suuttumusta, pettymystä, kateutta, mustasukkaisuutta, ärtymystä tms niin et ole tasapainossa, koska toinen vaakakuppi on tyhjä. Sama tietysti koskee sitä, jos ei koskaan koe iloa, rakkautta, onnea, innostusta tms. Tai ettei tunne noista mitään, ei ole tasapainossa vaan tyhjä."
Minusta on erikoinen lähtökohta, että jokaisellä pitäisi olla jokin trauma lapsuudessa, joka ohjaa koko elämään. Jos sanoo, ettei sellaista ole, vastataan, ettei siitä vain tiedä! Jokaisella on omanlainen menneisyys ja kukin kantaa kokemukset mukanaan eri tavalla. Miksi on väärin sanoa, että tuntee eläneensä hyvin ja itsensä kanssa on hyvä olla?