Lue keskustelun säännöt.
Yle: Useita vauvoja kuollut suunniteltujen kotisynnytysten yhteydessä Suomessa
06.02.2025 |
Jopa tuhansia euroja maksavat kotisynnytykset herättävät huolta terveydenhuollon ammattilaisissa. Nyt Valvira tutkii useita vaaratilanteita ja kuolemantapauksia.
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä ettei vuosina 2013 - 2023 ole kuollut yhtään kotisynnytettyä vauvaa, mutta vuonna 2024 sitten useita 🤔 Jotain mätäähän tuossa täytyy olla.
Onko kotisynnytykset lisääntyneet 2024?
Ehkä. Nouse trendi.
147 kpl 2023
114 kpl 2022
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja vauva olisimme kuolleet kotisynnytyksessä. Sairaalassa saimme hyvät kipulääkkeet ja kiireestä huolimatta hoidettiin hyvin.
Ymmärrän silti heitä, joita sairaala jännittää nyt kun hallitus on tehnyt idioottivalintojaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei jutussa vihjata mihinkään suuntaan, vaan kerrotaan faktatietoa. Lukijat tuntuu tänne löytävän jos jonkinlaista tulkintaa.
Vainoharhaisuutta. Mörköjä joka sängyn alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi myös selvittää, mikä synnytyssairaaloissa on pielessä, kun synnyttäjä ei halua synnyttää siellä. Niistä syistä on keskusteltu tälläkin palstalla moneen kertaan.
Ja myös asenteet. Jos joku kertoo pelkäävänsä synnytystä, niin hyvin todennäköisesti saa silmien pyörittelyjä ja tarinointia, miten ennenvanhaankin synnytettiin ihan vaan peltotöiden ohessa ja palattiin heti töihin.
Eli pientä ristiriitaa ehkä havaittavissa.
Luulisi naisten aina pelänneen synnytystä mutta kun ennen ei voinut tilata sektiota, ei ollut selkäydinpuudutusta, ei ees ilokaasua, luonnonlaki on sellainen että se lapsi syntyy , pelkösi tai ei. Sektioita tietenkin oli.
Ehkä en aikoin
No mua kyllä sitten taas ärsytti raskaana ollessa se, että mua kohdeltiin, kuin olisin sairas. Mitään en olis saanut tehdä enkä varsinkaan liikkua. Pahalla katsottiin, kun kävin salilla ja kävelyllä. Näköjään löytyy molempia ääripäitä.
Hallitus ei päätä synnytysosastojen resursoinnista. Se on paikallispolitiikkaa, budjetin saa käyttää mihin haluaa. Hyvinvointialueet iyse priorisoivat esim. vanhusten syöpähoitoja synnytysten kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotisynnyttäjät todennäköisesti pahoinpitelevät vauvaa myöhemmin?
Tutkimusjakson aikana suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella syntyneistä 1420 lapsesta 25 syntyi kuolleena ja 24 kuoli alle seitsemän vuorokauden iässä. Varhainen kuolleisuus oli viisinkertainen sairaalassa syntyneisiin lapsiin verrattuna ja pysyi samanlaisena koko tutkimusjakson ajan. Syntymän jälkeen kuolleista lapsista yli 40 %:n kuolinsyynä oli pahoinpitely. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella tapahtuvien synnytysten taustalla näyttää olevan myös sosiaalisia ongelmia, syrjäytyneisyyttä, päihteiden väärinkäyttöä ja mielenterveysongelmia, joihin odottaja tarvitsisi moniammatillisen verkoston ja terveydenhuollon palveluiden tukea.
Näistä sairaalan ulkopuolella syntyneistä on osa päihdeäitien tms. lapsia. Nämä äidit eivät välttämättä hakeudu terveydenhuoltoon ollenkaan raskauden aikana. Näistä lapsista todennäköisesti kyse noissa pahoinpitelytapauksissa, ei niinkään näiden hihhuleiden.
Vierailija kirjoitti:
Mun ei niin kauhean läheinen hihhuli luokkakaveri (toki lapseton) muinoin meuhkasi myös näistä ihaninta ja luonnollisista kotisynnytyksistä. Mun olisi ihan ehdottomasti esim. pitänyt synnyttää esikoiseni kotona. No en synnyttänyt. Ja hyvä niin, eipä olisi minua eikä esikoistaan. Just ja just selvittiin molemmat elossa ja terveinä, kiitos terveydenhuollon.
Mietin että suhtautuuko nämä kohtu-uskovaiset muihinkin elimiinsä samalla lailla? Saako sappikivet leikata tai umpisuolen? Entä jos sairastuu vaikka munasarjasyöpään, voiko sen leikata? Eikö kaikki ole luonnollista ja pyhää, äiti Maa tai joku muu ne on kehon sisälle laittanut ja siellä niiden on myös oltava.
Suurimpia hihhuleita ovat ne, jotka eivät ole koskaan itse synnyttäneet. Silloin on helppo ladella viisauksia ja syyllistää muita, kun ei tajua sitä todellisuutta, millaista on kun keho vie ja itse vikiset.
Synnytys on ensimmäinen hetki elämässäni, millon tajusin, miten vähän ihmisellä loppujen lopuksi on elämäänsä valtaa. Veitsenterällä oikeasti kävelemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatukseni kotisynnytyksestä (toki järki mukana, eli ei-riskisynnyttäjä, kätilö läsnä, lyhyen ajomatkan päässä yo-sairaalasta jne.) on muuttunut täysin synnytettyäni Naistenklinikalla viime vuonna. Aiemmin vastustin kotisynnytyksiä jyrkästi ja ajattelin sen olevan hihhuleiden hommaa.
Nyt ymmärrän täysin, miksi sairaalasynnytys pelottaa - eihän sinne oteta sisään kuin vauvan ulosrepimistä varten. Avatumisvaiheen saat olla kivuissasi ja peloissasi yksin kotona kun et tiedä, syntyykö lapsi taksiin vai onko jo hapenpuutetta. Sitten kun lopulta suostuvat ottamaan sisälle sairaalaan vuorokausia supistuksissa valvottuasi saat sellaiset tropit että vauva täytyy repiä imukupilla selälläsi maatessasi, tai leikata ulos koska et enää pysty ponnistamaan. Mielummin seuraava kotona...
Jos ensimmäinen lapsesi syntyi imukupilla, en suosittele kotisynnytystä.
Oma lapseni olisi kuollut tai vähintään vammautunut, jos ei olisi syntynyt sairaalassa. Normaalisti sujunut raskaus ja hyvin alkuun lähtenyt synnytys, jossa alkoi yllättäen tulla sydänäänten laskuja. Lapseni syntyi elottomana ja paikalle hälytetty lääkäri sai hänet parissa minuutissa elvytettyä. Elämäni pisimmät minuutit. Nyt hän on tavallinen, riehakas taapero.
Suunnitellut kotisynnytykset ovat typerää kohtalolla leikkimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä ettei vuosina 2013 - 2023 ole kuollut yhtään kotisynnytettyä vauvaa, mutta vuonna 2024 sitten useita 🤔 Jotain mätäähän tuossa täytyy olla.
Tämähän ei ole totta. Jospa lukisit uutisen uudelleen, kyllä kuoli.
Yhtään sellaista tapausta ei ole tuolla aikavälillä tilastoitu, jossa lapsi olisi syntynyt suunnitellussa kotisynnytyksessä elävänä mutta kuollut seuraavien kuuden vuorokauden kuluessa.
Lue itse uudestaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti jutussa ei kerrota sitä, että HUSin alueella entistä useampi lapsi syntyy ei-suunnitellusti kotona tai autossa, koska sairaala ei ota synnyttäjää vastaan.
Tuossa YLEn jutussa ei suostuttu kertomaan synnyttäjien taustaa. Jo se selittäisi esim. sen, miksi paikalla ei välttämättä ole tuhansia euroja maksavaa kätilöä.
Jutun tarkoitus on demonisoida kotisynnytys, koska sairaalassa hapenpuutteen takia vakavasti vammautunut lapsi on luonnollinen seuraus synnytyksestä, jotain, mihin naisen tulee varautua. Sektion saa vasta sitten, kun on liian myöhäistä.
Ylen juttu vihjaa vahvasti siihen suuntaan että näissä epäillään sikiön/lapsen kuolemaa tahalliseksi, ukaltamatta sitä suoraan sanoa kun todistaminen hankalaa.
Mutta eihän tuossa lasten etu toteudu, minkä pitäisi aina olla ensisijaista.
Ei kyllä vihjaa. Itse voisin taas spekuloida, että kun sikiö todetaan kuolleeksi raskauden loppuvaiheessa, se pitää joka tapauksessa synnyttää. Niin äiti valitsee silloin kotisynnytyksen, koska se on henkisesti helpompi äidille, joka joutuu synnyttämään kuolleen lapsen. Sille kohtiin kuolleella lapselle se synnytys ei enää ole riski oli se missä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotisynnytys on kyllä käsittämättömin, hirvein ja ajattelemattomin trendi, jota olen ikinä kuullut. Ihan silkkaa erikoisuuden tavoittelua ilman mitään ymmärrystä siitä, millainen riski synnytys voi olla vauvalle ja äidille. Pitäisi olla mielestäni laitonta.
Terveisin kolmen lapsen äiti - Yksikään raskauteni ei ollut riskiraskaus enkä minä riskisynnyttäjä ja silti jokaisen lapsen kohdalla vauva olisi todennäköisesti kuollut ilman sairaalan henkilökunnan osaamista ja apuvälineitä, yhdessä synnytyksessä myös minä itse.
Minulla kolme vauvaa, joita ei pidetty riskiraskauksina vaikka olin kahden viimeisen kohdalla yli 40vuotta. En ollut riskisynnyttäjä vaan normaaliterve, ja neuvolan seurannassa. En hetkeäkään harkinnut kotisynnytystä kuopustenkaan kohdalla, vaikka asuimme silloin yliopistollisen synnytyssairaalaan vieressä. MUTTA halusimme kätilön eli doulan, oman tukihenkilön miehen lisäksi synnytyssaliin.
Kaikki lapset ja minä olisimme jääneet henkiin myös kotisynnytyksessä. Mitään komplikaatioita ei tullut kotona eikä sairaalaan siirryttyä. Synnytykset alkoivat spontaanisti. Kaksi syntyi ammeeseen sairaalassa. Lääketieteellistä puuttumista synnytyksen kulkuun esim puudutuksia en halunnut. Joskus kaikki voi mennä myös näin hyvin ja suunnitellusti. Sain tavallaan parhaat palat kotisynnytyksestä ilman pelkoa tai hätää vauvan tilasta varsinaisen syntymän aikana.
Olen seurannut käynnistysten, epiduraalien ja sektioiden määrien jatkuvaa kasvua nykyään, ja ajattelen että jotain on oikeasti pielessä. Mutta ei synnyttäjissä (ikä, ylipaino, ideologiat...) vaan sairaaloissa, hoitotavoissa, vauvamyönteisyys-sertifikaattien alasajossa ja luottamuksessa että sairaalaan ehtii ja pääsee. Tämä johtaa näihin villeihin kotisynnytyksiin.
Tuon mä sitten tavallaan ymmärrän, että jos enenevissä määrin on näitä tilanteita, jossa äiti ei ole päässyt sairaalaan avunpiiriin, vaikka olisi halunnut. Pelko siitä, ettei saakaan apua hädän keskellä, voi selittää osan näistä varautumisista kotisynnytykseen.
En tiedä tosin, millaisia välineitä ja monitoreita kotisynnytyksiin on tarjolla, joilla synnytyksen etenemistä voisi seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ei niin kauhean läheinen hihhuli luokkakaveri (toki lapseton) muinoin meuhkasi myös näistä ihaninta ja luonnollisista kotisynnytyksistä. Mun olisi ihan ehdottomasti esim. pitänyt synnyttää esikoiseni kotona. No en synnyttänyt. Ja hyvä niin, eipä olisi minua eikä esikoistaan. Just ja just selvittiin molemmat elossa ja terveinä, kiitos terveydenhuollon.
Mietin että suhtautuuko nämä kohtu-uskovaiset muihinkin elimiinsä samalla lailla? Saako sappikivet leikata tai umpisuolen? Entä jos sairastuu vaikka munasarjasyöpään, voiko sen leikata? Eikö kaikki ole luonnollista ja pyhää, äiti Maa tai joku muu ne on kehon sisälle laittanut ja siellä niiden on myös oltava.
Ei ehkä ole verrannollisia asioita. Eikä kaikkineen tarvitse synnyttää kotona ja sama toisinpäin. Ei kaikkien tarvitse synnyttää sairaalaa. Suurin osa synnytyksestä.menee ihan hyvin, oli ne kotona tai sairaalassa.
Onko suomessa vaihtoehtoista yksityistä synnytys sairaalaa? Jokainen voi ajoissa alkaa säästämään synnytystä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatukseni kotisynnytyksestä (toki järki mukana, eli ei-riskisynnyttäjä, kätilö läsnä, lyhyen ajomatkan päässä yo-sairaalasta jne.) on muuttunut täysin synnytettyäni Naistenklinikalla viime vuonna. Aiemmin vastustin kotisynnytyksiä jyrkästi ja ajattelin sen olevan hihhuleiden hommaa.
Nyt ymmärrän täysin, miksi sairaalasynnytys pelottaa - eihän sinne oteta sisään kuin vauvan ulosrepimistä varten. Avatumisvaiheen saat olla kivuissasi ja peloissasi yksin kotona kun et tiedä, syntyykö lapsi taksiin vai onko jo hapenpuutetta. Sitten kun lopulta suostuvat ottamaan sisälle sairaalaan vuorokausia supistuksissa valvottuasi saat sellaiset tropit että vauva täytyy repiä imukupilla selälläsi maatessasi, tai leikata ulos koska et enää pysty ponnistamaan. Mielummin seuraava kotona...
Jos ensimmäinen lapsesi syntyi imukupilla, en suosittele kotisynnytystä.
Miksi olet tuota mieltä? Imukuppia tarvittiin liian myöhään annetun kivunlievityksen vuoksi, se vei tunnon kokonaan pois ponnistusvaiheesta
Lisäksi en saanut itse valita synnytysasentoa. Spiinat niin auki että kätilön mukaan lapsi olisi mahtunut vaikka poikittain ulos, joustava kudostyyppi, hyvä lihaskunto jne.
Vierailija kirjoitti:
Hallitus ei päätä synnytysosastojen resursoinnista. Se on paikallispolitiikkaa, budjetin saa käyttää mihin haluaa. Hyvinvointialueet iyse priorisoivat esim. vanhusten syöpähoitoja synnytysten kustannuksella.
No ei. Kyllä lapset on etusijalla joka kunnassa.
Ja työikäiset seuraavaksi. Mutta onko asenne siis se, ettei vanhuksia tarvitse hoitaa?
Ihan kuin KAIKKI kätilöt ja KAIKKI lääkärit olisivat tympeitä ja JOKA kerta olisi samanlainen synnytyskokemus. Itsellänikin oli ekassa synnytyksessä nyrpeä ja töykeä kätilö, mutta toisessa ja kolmannessa aivan ihanat. Eipä tullut mieleenkään, että olisin jäänyt kotiin synnyttämään siinä pelossa, että kätilöllä on naama nurinpäin. Aika mitätön asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi myös selvittää, mikä synnytyssairaaloissa on pielessä, kun synnyttäjä ei halua synnyttää siellä. Niistä syistä on keskusteltu tälläkin palstalla moneen kertaan.
Ja myös asenteet. Jos joku kertoo pelkäävänsä synnytystä, niin hyvin todennäköisesti saa silmien pyörittelyjä ja tarinointia, miten ennenvanhaankin synnytettiin ihan vaan peltotöiden ohessa ja palattiin heti töihin.
Eli pientä ristiriitaa ehkä havaittavissa.
Luulisi naisten aina pelänneen synnytystä mutta kun ennen ei voinut tilata sektiota, ei ollut selkäydinpuudutusta, ei ees ilokaasua, luonnonlaki on sellainen että se lapsi syntyy , pelkösi tai ei. 
No mua kyllä sitten taas ärsytti raskaana ollessa se, että mua kohdeltiin, kuin olisin sairas. Mitään en olis saanut tehdä enkä varsinkaan liikkua. Pahalla katsottiin, kun kävin salilla ja kävelyllä. Näköjään löytyy molempia ääripäitä.
Jaa kuka kohteli? Jos terveydenhuollosta (asetettu vuodelepoon), niin silloin on ollut jo syytäkin noudattaa sitä lepoa, eikä huhkia salilla ajatellen "raskaus ei ole sairaus".
Vierailija kirjoitti:
Onko kysymys muualta tulleiden naisten synnytyksestä......
Ei, ne muualta tulleet arvostaa kyllä mahdollisuutta laadukkaaseen ja ilmaiseen terveydenhuoltoon. Kehitysmaissa äitejä ja lapsia kuolee synnytyksiin paljon enemmän, kun ei tätä mahdollisuutta ole.
Nämä kotisynnyttäjät ja "villit raskaudet" on ihan kotimaisten hihhulien toimintaa. Niitten, joille synnytyksen riskit on joku kaukainen asia, kun ei Suomessa ole pahemmin kotisynnytetty sitten 60-luvun.
Onnea matkaan!