Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan enää odottaisit kosintaa?
05.02.2025 |
Olen ollut ns. toisella kierroksella ja nyt 5 vuotta yhdessä avopuolisoni kanssa. Molemmilla lapsia aiemmista suhteista, hänen jo aikuisia ja minun ala-asteikäisiä. Maksan kaikki lasteni kulut heidän isänsä kanssa ja olen tarkka tästä, mm. asumisessa maksoin enemmän että lasteni huoneet ovat "minun" kuluni. Olen tarkka taloudenpitäjä ja hoidan aina oman osani.
Omistamme yhdessä asunto-osakkeemme kalliilla alueella (minä omistan 70%, hän 30%), ikää meillä reilut 40v. Kuulumme korkeimpaan tulodesiiliin molemmat, jos sillä on mitään merkitystä.
Olen alusta saakka sanonut hänelle, että haluan suhteemme johtavan avioliittoon. Hän on sanonut samaa ja olevansa sen verran perinteinen että haluaa itse kosia, eikä esim. sopia että päivänä x mennään naimisiin vaikka maistraatissa. Olen odotellut tätä kosintaa nyt sellaiset 3 vuotta. Nyt vuodenvaihteessa kerroin selvästi, että haluan avioiiton tuoman turvan mm. lesken asumisoikeutena kotiimme jos hänelle kävisi huonosti, en halua surun lisäksi taloudellisia ongelmia kun pitäisi laittaa asunto myyntiin tai lunastaa se perillisiltään pikavauhtia ettei mene minun ja lasteni ihana koti alta. Sama hänelle, voisin kuvitella ettei haluaisi menettää kotiaan pikavauhtia. Lapsiaan varten hänellä on henkivakuutus, joka kyllä kuittaisi perintöveron. Minulla sama. Ja avioehto olisi pakollinen, molemmat pitäisivät omaisuutensa ja kaikki perintö menee omille lapsille.
Minulla oli kesällä vakavia terveyshuolia, jotka korostivat sitä, että nämä tilanteet voivat muuttua äkistikin ja silloin on myöhäistä toimia reaktiivisesti - pitäisi suunnitella etukäteen. Totesin vuoden vaihteessa hänelle selvästi, että jos suhteemme ei ole muuttumassa avioliitoksi, on edessä ero, sillä en halua olla loppuelämääni vain avopuoliso ja halusin tietää onko tämä hänelle selvä ja ok. Hän kuittasi, että haluaa olla kanssani koska rakastaa minua ja asia on selvä, ei miettimistä tai epäröintiä. Keskustelu jäi tähän. Rakastan häntä ja haluaisin olla hänen kanssaan kuolemaan asti.
Mutta.
Kuinka pitkään tässä nyt sitten odottelisi kosintaa? Oloni on todella typerä. Minä, vahva ja itsenäinen keski-ikäinen nainen odotan kosintaa. Jos hän oikeasti haluaisi kanssani naimisiin, eikö se kosinta olisi jo tullut?
Kauanko sinä enää odottaisit?
Kommentit (48)
😂😂😂tyhjää odotat. Vanhat ihmiset, varmaan huntu ja kaikki hääleikit pitäs olla😂😂😂😂oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että puolet vastaajista ei lue aloitustani: mies on sanonut haluavansa itse kosia.
Mitä sitten? Jos ei kosintaa kuulu, mikset voi ottaa asiaa puheeksi? Asioista voi keskustella.
Otettu nyt tammikuussa esiin. Odottelen nyt sitä kosintaa kun mies sanoi haluavansa myös kanssani avioon. Eri asia kuinka kauan sitä enää 5 vuoden jälkeen odotan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että puolet vastaajista ei lue aloitustani: mies on sanonut haluavansa itse kosia.
Mitä sitten? Jos ei kosintaa kuulu, mikset voi ottaa asiaa puheeksi? Asioista voi keskustella.
Otettu nyt tammikuussa esiin. Odottelen nyt sitä kosintaa kun mies sanoi haluavansa myös kanssani avioon. Eri asia kuinka kauan sitä enää 5 vuoden jälkeen odotan.
Älä odottele. Sano että nyt pitää päättää mennäänkö naimisiin vai ei. Jos mennään, aletaan varaamaan maistraattia, jos ei, niin pillit pussiin. Miksi sä odotat kun kerran olet nähnyt ettei mies tee aloitetta?
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂tyhjää odotat. Vanhat ihmiset, varmaan huntu ja kaikki hääleikit pitäs olla😂😂😂😂oikeasti?
Luetko useinkin asioita ymmärtämättä sisältöä, vai oliko tämä poikkeus?
Sanoit että keskustelitte asiasta vuodenvaihteessa. Siinä tapauksessa antaisin hänelle aikaa vuoden loppuun. Voihan se olla että jos olette just keskustelleet asiasta, on hän alkanut jo suunnitella kosintaa? Se saattaa tulla siis tulevana kesänä, teidän vuosipäivänä, jouluna ym. tai sitten vaan eräänä päivänä kun sitä vähiten osaat odottaa. Eli anna hänelle aikaa ja luota jos kerran olette jo asiasta sopineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutte ylimpään tulodesiiliin, mutta kuolemaa seuraava asuntojärjestely aiheuttaisi vaikeita taloudellisia haasteita?
Sinulleko ei yhtäkkinen 200 000e pakkolaina jo olemassa olevan 150 000e päälle tuntuisi kovalta, vaikka ansiotulot on käteen noin 60 000e vuodessa (tuloerotus on kova..)?
Miksi pitää asua niin kalliisti, jos tulevaisuus on tosi epävarmaa?
Ei kukaan pakota ottamaan 200 000e lainaa.
On sanonut mitä on sanonut, mutta eikait hänkään niin idiootti ole, että haluaa, että kuolemansa jälkeen hänen omat lapsensa saavat odotella alati rapistuvaa perintöään jopa 50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä odotin kolme kuukautta. Puoli vuotta tapaamisesta oli jo vihitty. Kyllä sen tietää haluaako naimisiin vai. Vetkuttelu on sama kuin en halua -viesti.
Oikeaa kosimishetkeä ei tule. Ei ole hetkeä, on koko ajan se tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että puolet vastaajista ei lue aloitustani: mies on sanonut haluavansa itse kosia.
Mitä sitten? Jos ei kosintaa kuulu, mikset voi ottaa asiaa puheeksi? Asioista voi keskustella.
Otettu nyt tammikuussa esiin. Odottelen nyt sitä kosintaa kun mies sanoi haluavansa myös kanssani avioon. Eri asia kuinka kauan sitä enää 5 vuoden jälkeen odotan.
Älä odottele. Sano että nyt pitää päättää mennäänkö naimisiin vai ei. Jos mennään, aletaan varaamaan maistraattia, jos ei, niin pillit pussiin. Miksi sä odotat kun kerran olet nähnyt ettei mies tee aloitetta?
Mies ei tee aloitetta? Nyt on helmikuu ja asiasta keskusteltu vuoden vaihteessa. Relaa vähän! Tuliko mieleen että jos asiasta on just keskusteltu, että mies on alkanut jo suunnittelemaan kosintaa? Eikö hänelle anneta rauhaa tehdä kosinnasta täydellinen ja onnistunut? Nyt pilaat itse kosinnan tuolla kiirehtimiellä ja turhalla paniikilla. Relaa ja anna miehelle aikaa tehdä se kosinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä odotin kolme kuukautta. Puoli vuotta tapaamisesta oli jo vihitty. Kyllä sen tietää haluaako naimisiin vai. Vetkuttelu on sama kuin en halua -viesti.
Oikeaa kosimishetkeä ei tule. Ei ole hetkeä, on koko ajan se tunne.
Siinä kohtaa, kun olisin jo muuttanut yhteen ja luonut uusperheen, niin en lähtisi taas repimään lasten kotia rikki ihan vaan tuon takia.
Jos miehen pieni osuus asunnosta on arvoltaan 200 000e, niin vaihtaisin huomattavasti halvempaan asuntoon, josta lunastushinta kohtuullisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂tyhjää odotat. Vanhat ihmiset, varmaan huntu ja kaikki hääleikit pitäs olla😂😂😂😂oikeasti?
Luetko useinkin asioita ymmärtämättä sisältöä, vai oliko tämä poikkeus?
Kyllä ne talousasiat voi hoitaa, ilman miehen kosintaa, ihan seliseliä nyt prinsessamorsiolta. Ok. Ehkä en ymmärrä ja kosinta tulee vaikkapa siinä 8 vuoden kohdalla, tsemppiä vaan odotteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sanonut mitä on sanonut, mutta eikait hänkään niin idiootti ole, että haluaa, että kuolemansa jälkeen hänen omat lapsensa saavat odotella alati rapistuvaa perintöään jopa 50v
Asunto menisi kyllä kuolemantapauksessa myyntiin kun tilanne olisi tasaantunut (lapseni isompia) ja uudehkosta osakkeesta halutulla alueella saisi luultavimmin omat pois jamlisääkin. En vaan halua pakkomyyntiä pikana, tai huonoilla ehdoilla neuvoteltua pakkolainaa nykyisen lisäksi. Ei liene vaikeaa ymmärtää..
No sanot sille äijälle että kosii nyt ja heti kun on kerran luvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen merkitystä, että mies saa perinteisesti kosia, kun kuulostaa lähinnä talousdiililtä koko naimisiin meno? Vai haluaako hän myös perinteisesti "prinssihäät"? Lätkäisisin kalenterin aamiaispöytään ja sanoisin, että nyt sovitaan päivä, koska sinne maistraattiin mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä avioliittoon, kun ei ole yhteisiä lapsia?
Voitte hoitaa kunnon henkivakuutuksella sen riskin, jos puoliso kuolee. Siitä vaan pariturvaa ostamaan! Verotus on kovempi avopuolisolle.
Kaikki avioliitot päättyy. Joko eroon tai kuolemaan.
Älä vonkaa miestä väkisin naimisiin!
Tässäpä yksi esimerkki, miten voi käydä, kun avoliiton toinen osapuoli kuolee.
https://www.is.fi/viihde/art-2000010996300.html
Joo, moni asia on hoidettavissa erinäisin sopimuksin ja testamentein, mutta nopeampaa on piipahtaa siellä maistraatissa.
Uskon helposti että tämä on totta koska itse elän samassa tilanteessa. Jopa olosuhteet lähes identtiset. En itse ole koskaan ollut avioliitossa, en ole halunnut, joten jo se että minä haluan olla hänen vaimonsa, mutta hän tuntuu välttelevän asiaa, on riittävästi syytä erota minulle. Ensimmäisen kerran olen suhteessa jossa ajattelen että haluaisin itseäni lähes 10v vanhemmasta miehestäni huolehtia kun olemme vanhuksia ja kokea myös että hän ajattelee meidän olevan yhtä kuolemaan asti ja jos tuo tahtoni ei hänessä herätä vastakaikua niin en halua jatkaa yhdessä. Haluan löytää sen oman puolison, jotta kun täytän 70 on rinnallani toinen vanhus jonka kanssa katsoa toistemme perään ja jonka viereen hautaan voi minun uurnani laskea. Haluan myös lapselleni sen kokemuksen, että hänen erokokemuksensa ei enää toistu, eikä hän tule menettämään tuota itselleen rakkaaksi kasvanutta miestä elämästään. Rahasta ei ole kysymys, vaan turvasta. Näitä ihminen alkaa miettiä kun 50 alkaa olla mittarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutte ylimpään tulodesiiliin, mutta kuolemaa seuraava asuntojärjestely aiheuttaisi vaikeita taloudellisia haasteita?
Sinulleko ei yhtäkkinen 200 000e pakkolaina jo olemassa olevan 150 000e päälle tuntuisi kovalta, vaikka ansiotulot on käteen noin 60 000e vuodessa (tuloerotus on kova..)?
Miksi pitää asua niin kalliisti, jos tulevaisuus on tosi epävarmaa?
Ei kukaan pakota ottamaan 200 000e lainaa.
Siksi kai ihmiset laittavat hynttyyt yhteen että yhdessä ollaan vahvempia. Vai miksi te muut muutatte yhteen kumppaneidenne kanssa?
Miksi sen yhteisen sopimuksen olla yhdessä vahvempia kuin yksin tulisi päättyä toisen kuolemaan? Onko se jotenkin outoa jos haluaisi mahdollisuuksien mukaan auttaa sen kumppanin pärjäämistä arjessa myös oman kuolemansa jälkeen, jonka kanssa ne yhteiset puitteet elämälle on rakennettu?
Vierailija kirjoitti:
On sanonut mitä on sanonut, mutta eikait hänkään niin idiootti ole, että haluaa, että kuolemansa jälkeen hänen omat lapsensa saavat odotella alati rapistuvaa perintöään jopa 50v
No mun kohdallani miehellä ei ole edes perillisiä, joten rapistuvaa perintöä odottaisi valtio..
Seuraava tekosyy miksi ei voi avioitua kun on 10 vuotta eletty yhdessä ja väittää rakastavansa?
"En halua olla avopuoliso" ja sitten eroat miehestä, jota rakastat? Ja kaikki vain rahan takia. No en ihmettele, jos ukko ei halua mennä naimisiin, en minäkään jos joku jaanaisi vain rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sanonut mitä on sanonut, mutta eikait hänkään niin idiootti ole, että haluaa, että kuolemansa jälkeen hänen omat lapsensa saavat odotella alati rapistuvaa perintöään jopa 50v
Asunto menisi kyllä kuolemantapauksessa myyntiin kun tilanne olisi tasaantunut (lapseni isompia) ja uudehkosta osakkeesta halutulla alueella saisi luultavimmin omat pois jamlisääkin. En vaan halua pakkomyyntiä pikana, tai huonoilla ehdoilla neuvoteltua pakkolainaa nykyisen lisäksi. Ei liene vaikeaa ymmärtää..
mitä talolle tapahtuu jos eroatte nyt?
"Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering." - Master Yoda