Kuinka kauan enää odottaisit kosintaa?
Olen ollut ns. toisella kierroksella ja nyt 5 vuotta yhdessä avopuolisoni kanssa. Molemmilla lapsia aiemmista suhteista, hänen jo aikuisia ja minun ala-asteikäisiä. Maksan kaikki lasteni kulut heidän isänsä kanssa ja olen tarkka tästä, mm. asumisessa maksoin enemmän että lasteni huoneet ovat "minun" kuluni. Olen tarkka taloudenpitäjä ja hoidan aina oman osani.
Omistamme yhdessä asunto-osakkeemme kalliilla alueella (minä omistan 70%, hän 30%), ikää meillä reilut 40v. Kuulumme korkeimpaan tulodesiiliin molemmat, jos sillä on mitään merkitystä.
Olen alusta saakka sanonut hänelle, että haluan suhteemme johtavan avioliittoon. Hän on sanonut samaa ja olevansa sen verran perinteinen että haluaa itse kosia, eikä esim. sopia että päivänä x mennään naimisiin vaikka maistraatissa. Olen odotellut tätä kosintaa nyt sellaiset 3 vuotta. Nyt vuodenvaihteessa kerroin selvästi, että haluan avioiiton tuoman turvan mm. lesken asumisoikeutena kotiimme jos hänelle kävisi huonosti, en halua surun lisäksi taloudellisia ongelmia kun pitäisi laittaa asunto myyntiin tai lunastaa se perillisiltään pikavauhtia ettei mene minun ja lasteni ihana koti alta. Sama hänelle, voisin kuvitella ettei haluaisi menettää kotiaan pikavauhtia. Lapsiaan varten hänellä on henkivakuutus, joka kyllä kuittaisi perintöveron. Minulla sama. Ja avioehto olisi pakollinen, molemmat pitäisivät omaisuutensa ja kaikki perintö menee omille lapsille.
Minulla oli kesällä vakavia terveyshuolia, jotka korostivat sitä, että nämä tilanteet voivat muuttua äkistikin ja silloin on myöhäistä toimia reaktiivisesti - pitäisi suunnitella etukäteen. Totesin vuoden vaihteessa hänelle selvästi, että jos suhteemme ei ole muuttumassa avioliitoksi, on edessä ero, sillä en halua olla loppuelämääni vain avopuoliso ja halusin tietää onko tämä hänelle selvä ja ok. Hän kuittasi, että haluaa olla kanssani koska rakastaa minua ja asia on selvä, ei miettimistä tai epäröintiä. Keskustelu jäi tähän. Rakastan häntä ja haluaisin olla hänen kanssaan kuolemaan asti.
Mutta.
Kuinka pitkään tässä nyt sitten odottelisi kosintaa? Oloni on todella typerä. Minä, vahva ja itsenäinen keski-ikäinen nainen odotan kosintaa. Jos hän oikeasti haluaisi kanssani naimisiin, eikö se kosinta olisi jo tullut?
Kauanko sinä enää odottaisit?
Kommentit (48)
Eihän se ole kiveen hakattu että juuri miehen pitää kosia. Voithan sinäkin kosia.
Eli, olet muuttanut jo saman katon alle yhdessä lapsiesi kanssa, omistatte asunnon yhdessä jne, mutta kaikki puretaan jos et saa kosintaa ja häitä?
Miehenä olin passiivinen naimisiinmenon kanssa, koska en voinut kuvitella itseäni leikkimään hääleikkejä. Maistraatissa mentiin naimisiin ilman yhtään sukulaista ja todistajat virastosta.
Vierailija kirjoitti:
Eli, olet muuttanut jo saman katon alle yhdessä lapsiesi kanssa, omistatte asunnon yhdessä jne, mutta kaikki puretaan jos et saa kosintaa ja häitä?
Kyllä. Ja syynä juuri nämä taloudellisen turvan seikat, jotka listasin. Mitään yltiöromantiikkaa ja kymppitonnien timanttisormusta en halua.
Häitäkään en halua, maistraatti kahden todistajan kanssa riittäisi.
Hän on itse sanonut, että haluaa olla sdäe kosiva osapuoli ja ajattelin, että ok. Mitään ei ole tapahtunut ja tässä ajassa pitäisi jo tietää haluaako juuri minut myös virallisesti, vai jotain muuta.
Miksi pitäisi mennä avioliittoon, kun ei ole yhteisiä lapsia?
Voitte hoitaa kunnon henkivakuutuksella sen riskin, jos puoliso kuolee. Siitä vaan pariturvaa ostamaan! Verotus on kovempi avopuolisolle.
Kaikki avioliitot päättyy. Joko eroon tai kuolemaan.
Älä vonkaa miestä väkisin naimisiin!
Mitäpä jos kosisit itse? Järjestätä jonkin kivan tilanteen, jossa pyydät häntä aviomieheksesi.
Mitä jos toimisitte niin kuin aikuiset ihmiset, ja yksinkertaisesti menisitte naimisiin, kun kerran olette asiasta samaa mieltä. Milloin tämä touhu meni tällaiseksi naurettavaksi pelleilyksi, että ollaan jotain ihme prinsessoita, jotka vienosta odottavat että urho käy polvilleen ja anoo kättä? *eye-roll*
Onko se romanttinen hetki tärkeämpi kuin se naimisiinmeno? Sovitte miten naimisiinmeno toimitetaan, kirkossa maistraatissa, takapihalla, paljon vieraita, vähän, vain lapset vai miten ja ei kun toimeksi. MItä sitä turhia vehtaamaan.
En odottelisi vaan sopisin päivän. Hänellä on ollut aikaa tehdä se kosinta halutessaan, eli luultavasti ei sitten halua?
0/5. En usko sanaakaan tästä sepustuksesta, sama nainen tarinoi samantyyppisillä lauseilla joka viikko.
Yhdyn edelliseen, olisin johdonmukainen ja jos naimisiinmenoa ei tule, eroaisin. Mitäpä sitä odottelemaan jos tiedät mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä avioliittoon, kun ei ole yhteisiä lapsia?
Voitte hoitaa kunnon henkivakuutuksella sen riskin, jos puoliso kuolee. Siitä vaan pariturvaa ostamaan! Verotus on kovempi avopuolisolle.
Kaikki avioliitot päättyy. Joko eroon tai kuolemaan.
Älä vonkaa miestä väkisin naimisiin!
Mikä järki on maksaa tuhansia euroja vakuutuksista, kun ihan simppeli maistaattikäynti turvaa sen asumisoikeuden kodissa, josta ja omistan suurimman osan? Avioliitto on laillinen sopimus joka selventää asioita ja turvaa puolisoita, sitä ei vakuutukset korvaa. En halua elää avoliitossa, jossa minulla ei ole esim. oikeutta jatkaa asumista omassa asunnossani ilman, että lunastan toisen osuiden, se on 200 000e lisää lainaa nykyisen päälle varovaisellakin arviolla.
Tuntuu, että puolet vastaajista ei lue aloitustani: mies on sanonut haluavansa itse kosia. Ihan sama vaikka vaan kysyisi aamiaispöydässä "mennäänkö naimisiin", ei tarvita krumeluureja saati romantiikkaa. mitään ei vaan ole tapahtunut.
AP.
Kuulutte ylimpään tulodesiiliin, mutta kuolemaa seuraava asuntojärjestely aiheuttaisi vaikeita taloudellisia haasteita?
Vierailija kirjoitti:
Yhdyn edelliseen, olisin johdonmukainen ja jos naimisiinmenoa ei tule, eroaisin. Mitäpä sitä odottelemaan jos tiedät mitä haluat.
Itse taas eroäitinä miettisin, että lapseni nähnyt jo yhden eron. Niin kyllä vähän isompi syy pitäisi olla, että lähtisin uuteen eroprosessiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä avioliittoon, kun ei ole yhteisiä lapsia?
Voitte hoitaa kunnon henkivakuutuksella sen riskin, jos puoliso kuolee. Siitä vaan pariturvaa ostamaan! Verotus on kovempi avopuolisolle.
Kaikki avioliitot päättyy. Joko eroon tai kuolemaan.
Älä vonkaa miestä väkisin naimisiin!
Tässäpä yksi esimerkki, miten voi käydä, kun avoliiton toinen osapuoli kuolee.
https://www.is.fi/viihde/art-2000010996300.html
Joo, moni asia on hoidettavissa erinäisin sopimuksin ja testamentein, mutta nopeampaa on piipahtaa siellä maistraatissa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että puolet vastaajista ei lue aloitustani: mies on sanonut haluavansa itse kosia.
Mitä sitten? Jos ei kosintaa kuulu, mikset voi ottaa asiaa puheeksi? Asioista voi keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Kuulutte ylimpään tulodesiiliin, mutta kuolemaa seuraava asuntojärjestely aiheuttaisi vaikeita taloudellisia haasteita?
Sinulleko ei yhtäkkinen 200 000e pakkolaina jo olemassa olevan 150 000e päälle tuntuisi kovalta, vaikka ansiotulot on käteen noin 60 000e vuodessa (tuloerotus on kova..)?
Jos mies haluaa kosia, niin mikset voi silti itse kosia?
Ystävänpäivä tulossa. Jospa hän panostaa romantiikkaan ja kosii.
En odottele tuollaisia asioita. Puhun suoraan kumppanille, ja odotan että hän puhuu suoraan minulle. En missään nimessä olisi suhteessa joissa tuollaisista asioista ei voida puhua asiallisesti.