Lapsen kaverisuhteet
Tyttöni, 10 v., paras (ja ainoa) ystävä on selvästi alkanut välttelemään tytärtäni. Yli kuukauteen hän ei ole tullut kysymään tyttöäni, ja aina kun tyttöni menee kysymään, tulee erilaisia selityksiä miksi hän ei voi olla.
Tyttäreni ei tunnu huomaavan tätä, vaan menee sitkeästi viikottain kysymään kaveria, vaikkei selvästi saa vastakaikua enää. Miten toimisitte tässä tilanteessa? Olen yrittänyt kannustaa muiden ystävien luo, mutta hän ei selvästi halua. En haluaisi suoraan sanoa, että eikö hän näe että ystävä ei halua olla, sillä pelkään tyttöni itsetunnon romuttamista. Samaan aikaan tuntuu viikosta toiseen pahalta katsoa, kun tyttäreni torjutaan, eikä häneen olla missään yhteydessä. :(
Kommentit (14)
Tyttäresi on vissiin vähän hidas tapaus :D
Se kaveri on löytänyt suositumpia kavereita, eikä kehtaa hengata sen "lapsellisen" tytön kanssa enää. Sano suoraan tyttärellesi, Siperia opettaa.
Ystävä ei halua olla? Mitä hän sitten haluaa? Istua, juosta, laulaa?
Vaikuttaa siltä, että jos on yhtään tullut äitiinsä, niin ei ihme, että kukaan ei halua olla. Nolla.
Ihmiset ovat ilkeitä.
Tässä ketjussa jo muutaman koulukiusaajan äiti on näyttänytkin miten niitä kiusaajia kasvatetaan.
Toivottavasti tyttäresi löytää uuden kaverin. Olisko joku uusi harrastus mahdollisuus uusiin kaveri suhteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Pitää oppia sietämään.
Vitut pidä. Seuranvaihto!
Veisin varmaan tyttöä uusiin harrasteisiin (tytön mielenkiinnon mukaan) ja toivoisin että löytää sieltä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäresi on vissiin vähän hidas tapaus :D
HALIIIIIII!!!!! 🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗
Jos ystävän perheessä on jotain salattavaa ?
Syitä voi olla monenlaisia. Ehkä on löytänyt enemmän oman tyyppistä seuraa tai sitten on jotain ristiriitaa tyttäresi kanssa.
Välttely on kaverilta joka tapauksessa hyvin ikävää, ja reilumpaa olisikin jutella asioista sen sijaan että kiertelee ja kaartelee. Tässä tietysti vanhemmilla on tärkeä rooli, koska lapset on lapsia. Tokihan voi olla että vanhemmat eivät oman lapsensa toiminnasta tiedä.
Meillä on neuvottu, että jos joku kaveri toistuvasti käyttäytyy ikävästi, siitä täytyy pystyä sanomaan ääneen, jotta asia olisi mahdollista selvittää. Tästä on ollut hyötyä. Kerran keskimmäinen viihtyi paljolti yhden lapsen kanssa, joka sitten kuitenkin koulussa teki kaikenlaisia tempauksia. Lapsi kysyi asiasta, mutta tämä toinen mm. esti hänet Whatsapp-sovelluksessa tai löi luuria korvaan. Lopulta oma lapseni sanoitti, että kun kerran sama touhu jatkuu eikä toinen suostu keskustelemaan, hän ottaa aikalisän tähän kaveruuteen. Tässä kaveri hoksasi oman toimintansa ja he saivat puhuttua, ja kaverin toiminta muuttui. Toivoisin samanlaista suoruutta myös, jos oma lapseni toimisi väärin toisia kohtaan.
Ehkä tuota voisi kysyä kaverin vanhemmiltakin, jotenkin rakentavasti?
Vanhempien tehtävä opettaa havannoimaan ja pohtimaan maailmaa, kaikilta se ei tule luonnostaan. Mikään ihme ettei lapsi tajua, kun selvästi sä et johda ja opeta. Tuskin ainoa asia missä jätät tyttösi oman onnensa nojaan kantapään kautta oppimaan.
Olen eri mieltä tuossa että täytyy selittä toiselle miten itseä saa kohdella. Jos joudut lähtökohtaisesti sleittämään ihmiseille miten sinua saa kohdella, ei sellaisten ihmisten kanssa kuulu olla.
Minkä takia täällä on niin ikäviä vastauksia asialliseen keskustelun aiheeseen?
Ap, onko tyttäresi kaveri samanikäinen kuin tyttäresi?
Meillä tytöllä on käynyt niin, että monivuotinen kaveri alkoi jäämään, kaveri on 3 vuotta vanhempi ja näinollen varmaan jutut ja leikit muuttui. Ensin jääminen tarkoitti sitä, että selvästi tyttäreni ei ollut ensisijainen kaveri tälle kaveritytölle, vaan he olivat yhdessä jos ei saanut ns parempaa kaveria. Tämä harmitti siltäosin, ettei tyttäreni itse oikein ymmärtänyt tätä, vaikka koitin hieman selittää. Nyt on kaveruus aikalailla jäänyt. Kenties joskus alkaa uudelleen, ehkä ei. Kaveri on siirtynyt myös yläasteelle toiseen kouluun.
Tyttöjen kaverisuhteet tuntuvat ylipäätään olevan monimutkaisia ja tiiviitä. Ollaan niin bestistä yhtenä päivänä, mutta ryppyjä rakkauteen tulee herkästi. On hyvä muistuttaa, että on hyvä olla useampikin kaveri, joiden kanssa olla. Olet varmasti kannustanut tytärtäsi myös muihin kaverisuhteisiin? Voisitteko järjestää vaikka elokuvaillan ja kutsua luokkakavereita kylään?
Voisiko harrastuksista ym löytyä kaveria? Viereiseltä luokalta? Mikä lieneekään sitten syy siihen, miksi on vain tämä yksi kaveri ollut.
Eikö kenelläkään ole ajatuksia? /AP