Kuinka pitkällä säteellä olisit valmis ottamaan työpaikan vastaan?
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
eikö työ pidä ottaa sieltä mistä saa?
Jos työ on syy romuttaa koko muu elämä, onko syytä enää edes elää? Järjetön ajatus.
Vierailija kirjoitti:
EU, Sveitsi, Norja ja Britannia.
T. Reipas
Norja ja Islanti ei.
HSL ABC-alue, ei ole autoa. Mieluiten metroreitin varrelta.
Muutamia kilometrejä, jotta voin kävellä tai pyöräillä. Julkisia ei kulje.
Tai etätyö kauempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö työ pidä ottaa sieltä mistä saa?
Jos työ on syy romuttaa koko muu elämä, onko syytä enää edes elää? Järjetön ajatus.
On aika huteralla pohjalla jos muuttaminen romuttaa koko elämän.
Mitään tiettyä kilometrimäärää ei voi sanoa. Siihen vaikuttaa
- millainen työmatka on (moottoritietä, pientä maantietä, jotain kylätietä, kaupunkiliikennettä)
- mitkä ovat etätyömahdollisuudet ja jos sellaisia on, kuinka usein on käytävä toimistolla
Säännöllisesti voisin varmaan ajaa sellaista alle tunnin työmatkaa, mielellään max puoli tuntia. Jos voisin tehdä etänä ja käydä toimistolla harvemmin, myös yli tunnin työmatkat voisin hyväksyä. Ja tämä siis oletuksella, että kuljen omalla autolla enkä joukkoliikenteellä. (tälläkin hetkellä mun työmatka joukkoliikennettä käyttäen olisi yli tunnin, mutta autolla reilun vartin)
Yli 100 km, kunhan sinne pääsee junalla eikä päätepysäkiltä tarvitse matkustaa mihinkään kaupungin laitamille. Mutta ei tuollakaan ole mitään merkitystä, kun työllistyminen on silti mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö työ pidä ottaa sieltä mistä saa?
Jos työ on syy romuttaa koko muu elämä, onko syytä enää edes elää? Järjetön ajatus.
On aika huteralla pohjalla jos muuttaminen romuttaa koko elämän.
Oletko joku neljän seinän sisälle omaan yksinäisyyteensä hautautunut mörrimöykky? Normaalilla ihmisellä kun työ on vain keino rahoittaa elämänsä, se, mikä on oikeasti tärkeää, tapahtuu ihan muualla. Kuten perhe, harrastukset, ystävät ja mikä kenellekin on tärkeää. Elämän perusta nimenomaan pitää olla huteralla pohjalla, jos kaiken voi jättää taakseen pelkän työpaikan takia. Kamala ajatus, mutta onneksi työtä on riittänyt muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö työ pidä ottaa sieltä mistä saa?
Jos työ on syy romuttaa koko muu elämä, onko syytä enää edes elää? Järjetön ajatus.
On aika huteralla pohjalla jos muuttaminen romuttaa koko elämän.
Oletko joku neljän seinän sisälle omaan yksinäisyyteensä hautautunut mörrimöykky? Normaalilla ihmisellä kun työ on vain keino rahoittaa elämänsä, se, mikä on oikeasti tärkeää, tapahtuu ihan muualla. Kuten perhe, harrastukset, ystävät ja mikä kenellekin on tärkeää. Elämän perusta nimenomaan pitää olla huteralla pohjalla, jos kaiken voi jättää taakseen pelkän työpaikan takia. Kamala ajatus, mutta onneksi työtä on riittänyt muutenkin.
En, mutta sen perheen voi ottaa mukaansa, harvaa harrastusta voi harrastaa vain yhdessä paikassa Suomessa ja ystävät on yhä ystäviä vaikka ei asuisikaan heidän naapurissa.
Koko Suomi käy lukuunottamatta Lapin, Kainuun ja Pohjois-Karjalan maakuntia. Mieluummin olen työtön kuin muutan noille alueille. Lapista on jo kokemusta.
Vakituisen ja hyvän työpaikan takia olisin valmis muuttamaan melkein minne tahansa.
Nyt on nelisen kilsaa yhteen suuntaan, joka on liian pitkä työmatka auraamattomilla talvikeleillä ilman autoa ja joukkoliikennettä.
Jos taas olisi varaa muuttaa, niin siinä tapauksessa km-määrä on rajoittamaton, olisin valmis muuttamaan minne asti tahansa.
Nykyään työantajat päättävät työnhakijan puolesta sopivan etäisyyden työpaikasta.
Pidempimatkalainen jätetään rekrytoimatta, jos rekrytoija itse ei ole tottunut pidempään työmatkaan. Ei uskota, että matka on hakijalle ok.
Pyörällä 10 km. Bussilla 50 km. Jos oma auto 120 km.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö työ pidä ottaa sieltä mistä saa?
Jos työ on syy romuttaa koko muu elämä, onko syytä enää edes elää? Järjetön ajatus.
On aika huteralla pohjalla jos muuttaminen romuttaa koko elämän.
Oletko joku neljän seinän sisälle omaan yksinäisyyteensä hautautunut mörrimöykky? Normaalilla ihmisellä kun työ on vain keino rahoittaa elämänsä, se, mikä on oikeasti tärkeää, tapahtuu ihan muualla. Kuten perhe, harrastukset, ystävät ja mikä kenellekin on tärkeää. Elämän perusta nimenomaan pitää olla huteralla pohjalla, jos kaiken voi jättää taakseen pelkän työpaikan takia. Kamala ajatus, mutta onneksi työtä on riittänyt muutenkin.
En, mutta sen perheen voi ottaa mukaansa, harvaa harrastusta voi harrastaa vain yhdessä paikassa Suomessa ja ystävät on yhä ystäviä vaikka ei asuisikaan heidän naapurissa
Eli puoliso jättää työpaikkansa ja lapset lopettaa opiskelun?
Aika monella muuttoon vaikuttaa myös muu perhe. Mitä juntteja täällä on, jos luulette, että yksi perheessä voisi päättää koko muun perheen puolesta, missä asutaan? Että kaikki jättävät mielellään omat totutut kuviot ja ystävät, jos yksi perheessä saa työn niin kaukaa, että kaikki tuttu pitää jättää taakse?
Eli puoliso jättää työpaikkansa ja lapset lopettaa opiskelun?
Jos ongelmanratkaisukykysi on tätä luokkaa en ihmettele että olet työtön.
Hain osa-aikaista kesätyötä 150 km päästä. Tuskinpa saan.