Lue keskustelun säännöt.
Mistä nykyaikana kannattaa etsiä puolisoa?
Tinderissä saan keskimäärin yhden tykkäyksen vuodessa, vaikka profiilini on hyvin laadittu ja edustaa erinomaisesti liikunnallisia ja kulttuurillisia elämäntapojani. Bumbleen tai Hingeen en saanut luotua profiilia, koska tunnistautuminen ei onnistunut. Suomi24 Treffeissä profiiliani katsotaan parikymmentä kertaa viikossa, mutta kukaan ei koskaan ota yhteyttä, eikä paikkakunnallani ole yhtäkään aktiivista alle 30-vuotiaan naisen profiilia. Yli laudan seuranhakulangassa oleva ilmoitukseni ei ole vuoteen kerännyt yhtäkään yhteydenottoa. Facebookia en ole käyttänyt yli kymmeneen vuoteen, joten Facebook Dating ei myöskään ole tullut tutuksi.
Harrastuksissani on vain miehiä ja pariskuntia. Vaikka tutustun harrastuksissani joka kuukausi ainakin yhteen uuteen ihmiseen, en koskaan opi tuntemaan heitä niin läheisesti, että he kutsuisivat minua mukaan muihin aktiviteetteihinsa. Töissäni toistuu sama kuvio, paitsi että vietän toisinaan vapaa-aikaani työkavereideni kanssa. Heidän kauttaan en kuitenkaan pääse tutustumaan uusiin ihmisiin, sillä heillä tai heidän puolisoillaan ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole muita kavereita. Harrastusten ja työpaikan vaihtaminen eivät ole vaikuttaneet asiaan, sillä yksilöliikunta ja turvallisuusala eivät selvästikään vedä puoleensa nuoria naisia.
En ole uskonnollinen, mutta minusta alkaa tuntua siltä niin kuin olisin kirottu, sillä olen ollut jumissa puolison etsimisen kanssa jo niin pitkän ajan. Se väsyttää ja turhauttaa, kun olen näennäisen voimaton tekemään asialle mitään.
Kommentit (425)
Vanhain kodeissa on enemmän naisia kuin miehiä. Mene sinne lukemaan heille kirjoja. Vähän ajan päästä molemmat huudatte hoosiannaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata etsiä mistään! Onni ei tule etsien,vaan eläen!
Ylilaudan seuranhaku? Tän on pakko olla vitsi..
Aiheesta on ollut varsin samanlaisia keskusteluita useita lähtötilanteen hieman vaihdellessa. Tässä kerroit jo aloituksessa ne aaiat joiden vuoksi tilanteesi ei muutu. Yhteenvetona:
Mieti mikä on sinulle tärkeää. Tee itsellesi luettelo asioiden tärkeysjärjestyksestä. Kuinka ylhäällä tuossa luettelossa on seuran löytäminen?
Mitä olet valmis uhraamaan saadaksesi seuraa? Jos haussasi onnistut ja teillä olisi yhteiselämää ja ehkä lapsiakin niin uhraisit joka tapauksessa suuren osan vapaa-ajastasi ja hyvin todennäköisesti lopettaisit käytännössä kaikki runsaasti aikaa vaativat harrasteet, joissa tuo nainen ei ole mukana.
Jos seuran löytäminen on ap:lle tärkeämpää kuin esimerkiksi jonkun yksilölajin saavutukset niin luopukoon yksilölajin harrastamisesta ja käyttäköön sen aika tavoitteensa edistämiseen eli sosiaalisia kontakteja luoviin aktiviteetteihin. Jos taas toisinpäin niin hän juuri menetti oikeuden valittaa yksinäisyydestään, joka siis jatkuu itse tehtyjen valintojen ollessa parisuhteen esteenä.
Se että ryhtyy sosiaalisemmaksi ei tietenkään takaa parisuhdetta mutta mahdollistaa kumppanin löytämisen jollakin todennäköisyydellä. Se että omien valintojensa vuoksi ei elämässään kohtaa naisia käytännössä ollenkaan takaa yksinelon jatkumisen 100% varmuudella.
Vaihda siis harrastuksesi sellaisiksi että kohtaat siinä paljon naisia sosiaalisissa tilanteissa ja/tai lähde mukaan vapaaehtoistoimintaan. Paritanssit (lavatanssit) on tässä oman jo muutamaan kertaan palstalla toistamani mielipiteen ja kokemuksen perusteella erinomainen harrastusvaihtoehto. Kohtaamiset ja uusien tuttavuuksien mahdollisuudet alkavat jo tanssikurssilla ja samalla lisääntyy itsevarmuutesi uusiin ihmisiin tutustuttaessa.
Kännykkä on tanssikurssilla esillä vain siinä tapauksessa että saat kuvata opetustilannetta itsellesi kertaukseksi. Kun tulet paikalle niin kännykkä pois ovesta sisään astuessasi eikä sitä oteta esille ennen kuin olet lähdössä pois. Sama kännykkäkielto koskee tietenkin kaikkia muitakin sosiaalisia tilanteita.
Jos et kohtaa naisia harrasteissasi ja vapaa-ajan vietossasi niin todennäköisyys parisuhteen muodostumiselle on tasan nolla. Jos nenäsi on aina kännykässä niin mahdollisten live-kohtaamisten sijaan suljet itsesi omaan yksinäiseen somekuplaasi.
M60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentävää miten kukaan ei ole vielä kysynyt olennaisinta kysymystä! Ap kertoo etsivänsä alle 30-vuotiasta naista, mutta mikä on hänen oma ikänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi sieltä, minne se on oletettavasti mennyt. Pubiin, keilahallille, punttisalille, metsään lenkille, pyykkitupaan, autotalliin, naapurin äijälle. Tai onhan se voinut lähteä viemään roskapussia. Ne reissut saattaa kestää pidempään.
Roskakatos onkin erinomainen paikka lähestyä vieraita naisia. Etenkin pimeässä. Tältä foorumilta saa aivan fantastisia vinkkejä.
Joo tai jos vaikka siellä uimahallissa, niin varmasti heitetään pihalle. Ei todellakaan naista kiinnosta jos siellä ventovieras koittaa iskeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhain kodeissa on enemmän naisia kuin miehiä. Mene sinne lukemaan heille kirjoja. Vähän ajan päästä molemmat huudatte hoosiannaa.
Mitähän sä touhuat vapaa-ajalla että edes tuli mieleen tuo
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävää miten kukaan ei ole vielä kysynyt olennaisinta kysymystä! Ap kertoo etsivänsä alle 30-vuotiasta naista, mutta mikä on hänen oma ikänsä?
Tällä hetkellä olen 32-vuotias, mutta olen ollut samassa tilanteessa 18-vuotiaasta asti. Minulla on enemmän yhteistä hieman nuorempien kanssa, joita suurin osa kavereistanikin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tulee kun sitä harvemmin odottaa. Se rakastuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme kyllä löysin vaimoni Tinderistä. Itse olin reippaasti kolmekymppinen jo ja hän 18-vuotias kunnollinen kristitty neitsyt neitokainen, joka halusi jo perustaa perheen. Että sieltäkin löytyy kyllä moneen lähtöön ihmisiä. Mutta ymmärrän, ettei Tinder todellakaan toimi kaikille miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme kyllä löysin vaimoni Tinderistä. Itse olin reippaasti kolmekymppinen jo ja hän 18-vuotias kunnollinen kristitty neitsyt neitokainen, joka halusi jo perustaa perheen. Että sieltäkin löytyy kyllä moneen lähtöön ihmisiä. Mutta ymmärrän, ettei Tinder todellakaan toimi kaikille miehille.
Mahtoi tapahtua ennen vuotta 2020, kun Tinder vielä toimi.
M-1965 kirjoitti:
Aiheesta on ollut varsin samanlaisia keskusteluita useita lähtötilanteen hieman vaihdellessa. Tässä kerroit jo aloituksessa ne aaiat joiden vuoksi tilanteesi ei muutu. Yhteenvetona:
Mieti mikä on sinulle tärkeää. Tee itsellesi luettelo asioiden tärkeysjärjestyksestä. Kuinka ylhäällä tuossa luettelossa on seuran löytäminen?
Mitä olet valmis uhraamaan saadaksesi seuraa? Jos haussasi onnistut ja teillä olisi yhteiselämää ja ehkä lapsiakin niin uhraisit joka tapauksessa suuren osan vapaa-ajastasi ja hyvin todennäköisesti lopettaisit käytännössä kaikki runsaasti aikaa vaativat harrasteet, joissa tuo nainen ei ole mukana.
Jos seuran löytäminen on ap:lle tärkeämpää kuin esimerkiksi jonkun yksilölajin saavutukset niin luopukoon yksilölajin harrastamisesta ja käyttäköön sen aika tavoitteensa edistämiseen eli sosiaalisia kontakteja luoviin aktiviteetteihin. Jos taas toisinpäin niin hän juuri menetti oikeuden valittaa yks
Nämä ovat hyviä vinkkejä, jos olet yli neljäkymppinen. Lavatanssit eivät todellakaan vedä puoleensa nuoria naisia. Itsevarmuuden ja puhelimen käyttämättömyyden korostaminen ovat myös selviä merkkejä vanhemman sukupolven kosketuksen puutteesta nykyaikaan. Olen itsevarma enkä edes omista älypuhelinta, mutta nämä eivät riitä herättämään naisissa positiivisia tunteita; ennemminkin minua pidetään outona, kun en käytä WhatsAppia tai mitä näitä nyt on.
Jaa-a. Jos ap harrastaa nuorempien juttuja niin varmaan niistä nuorten jutuista sitten. Snapchatista, reiveistä ja jostain feministikerhoista. Mitä nuoret naiset edes tekevät?
Tennis-isukkien tyttäret tietysti pelaavat tennistä ja golffia kuten aina ennenkin. Eikä heihin ole perus duunareilla mtään asiaa, vaan heidät pimpataan saman sosiaaliluokan perijä-pleijeri-pojille.
Duunareilla ei välttämättä ole ihan hirveästi vara valikoida, vaan pitää ottaa se kenet saa. Itsellä soivat aina hälyttimet ja soivat punaliput kun mies puhuu "puolisosta" sen tarkempia määrityksiä tekemättä. On hyvin epätodennäköistä, että naista kiinnostaa samat jutut kuin itseä, tai että on muutenkaan samalla aaltopituudella. Se vaan ei ole miehille ja naisille luonteista, ellei heitä väen vängällä viritetä siihen.
Onko ap katsonut paljon pornoa ja hyväksyykö sen, että käytännön suhteesta ei tule mitään panojeejee-suhdetta, vaan kyseessä on ennemminkin järkiliitto? Mies hoitaa raha-asioita, nainen taloutta ja lapsia.
Ehkä sinun ap kannattaisi tutustua naisiin ennen, kuin alat fantasioimaan heistä itsellesi puolisoa. On aika iso mahdollisuus, ettet edes pidä naisista.
Vierailija kirjoitti:
Ihme kyllä löysin vaimoni Tinderistä. Itse olin reippaasti kolmekymppinen jo ja hän 18-vuotias kunnollinen kristitty neitsyt neitokainen, joka halusi jo perustaa perheen. Että sieltäkin löytyy kyllä moneen lähtöön ihmisiä. Mutta ymmärrän, ettei Tinder todellakaan toimi kaikille miehille.
18v peruskoulun päättänyt nainen, jolla ei ole muuta kuin fyysiset avunsa? Ihan kiva, teettekö 10 lasta vai mitä tapahtuu sitten, kun ne pari-kolme on laitettu kouluun? Nainenkin menee kouluun?
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Aiheesta on ollut varsin samanlaisia keskusteluita useita lähtötilanteen hieman vaihdellessa. Tässä kerroit jo aloituksessa ne aaiat joiden vuoksi tilanteesi ei muutu. Yhteenvetona:
Mieti mikä on sinulle tärkeää. Tee itsellesi luettelo asioiden tärkeysjärjestyksestä. Kuinka ylhäällä tuossa luettelossa on seuran löytäminen?
Mitä olet valmis uhraamaan saadaksesi seuraa? Jos haussasi onnistut ja teillä olisi yhteiselämää ja ehkä lapsiakin niin uhraisit joka tapauksessa suuren osan vapaa-ajastasi ja hyvin todennäköisesti lopettaisit käytännössä kaikki runsaasti aikaa vaativat harrasteet, joissa tuo nainen ei ole mukana.
Jos seuran löytäminen on ap:lle tärkeämpää kuin esimerkiksi jonkun yksilölajin saavutukset niin luopukoon yksilölajin harrastamisesta ja käyttäköön sen aika tavoitteensa edistämiseen eli sosiaalisia kontakteja luoviin aktiviteetteihin. Jos taas toisinpä
Olen käynyt treffeillä yhden tansseja harrastavan miehen kanssa ja koska naisväestö noissa tansseissa oli paljon vanhempaa, huomasi että miehen asenteetkin olivat jostain luupää-ajalta.
Se on sellainen homma, että sen oman kulttuuriviiteryhmän ulkopuolelle on todella vaikea pariutua. Jos oma veri vetää antiikin aikaisiin harrasteisiin, niin sitten voi olla että ne omat "mätsit" ovat myös niitä antiikin aikaisia.
Olemalla oma itsesi ja elämällä. Näin se monelle tapahtuu, ei vaan omalla kohdalla. Kai olen sitten niin tylsä persoona tjsp. Olen aina ollut se "ihan kiva" -tyyppi jossain seinustalla. Olen olemassa työpaikalla, koulussa jne. missä on pakko olla tekemisissä, siellä voi jutella yms. muttei ketään kiinnosta syvemmin tutustua tai vapaa-ajalla tehdä mitään.
Jos sä asut jossain suuressa kaupungissa ja saat Tinderissä vain yhden tykkäyksen vuodessa, niin ei sulla kyllä ole mitään mahdollisuuksia tosielämänkään puolella. Toi Tinder saldo kertoo jo sun tasosta kaiken riittävän.