Saako ujosta ja hiljaisesta ikinä räväkkää ja puheliasta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi, ihmiset ovat erilaisia. 

Sanasta räväkkä tulee mieleen Fingerporin Rivo-Riitta tai jokin karmivat kapakkaruusu, jonka mustaksi värjättyjä hiuksia koristaa tekokukka. 

Ehkä siksi, että räväköiden tai muuten vain puheliaiden seurasta yleisesti pidetään. Heitä kuunnellaan, heitä seurataan, heidän kanssaan keksitään tekemistä ja heidän kanssaan viihdytään.

kuka nyt haluaa olla räväkkä? sellainen tekopirteä, halpa rääväsuu, vähän yksinkertainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ujosta ja hiljaisesta todennäköisesti sellaista räväkkää kovaäänistä ihmistä tule, mutta voi oppia sanomaan rohkeammin mielipiteitään ja ylipäätään puheliaammaksi. Minäkin olin nuorena kovin ujo, nykyään en niinkään, vaan juttelen sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa. Joskus se ujous nostaa päätään edelleen, mutta toisaalta joissain tilanteissa olen hyvinkin puhelias. Taitaa olla aika yleistäkin, että iän ja kokemuksen myötä ujo ja hiljainen saa rohkeutta ja itsevarmuutta. 

Onhan se noin, että itsevarmuutta on tullut ja tavallaan ei välitä edes niin paljon muiden mielipiteistä kuin aiemmin. Silti edelleen myönnän, että jos joku toteaa minun olevan hiljainen, vaikka olen kuvitellut olevani ihan jutussa mukana ja "normaali", niin kyllä se edelleen harmittaa.

Mitä se haittaa että olet hiljainen? Minua vähän aikaa sitten työkaveri kuvasi rauhalliseksi ja lempeäksi, mikä alkuun vähän ärsytti kun aina olen se kiltti, mutta sitten tajusin että se oli oikeastaan aika kivasti sanottu. Meidän työympäristö on aika levoton ja siellä on monta sellaista äänekästä tyyppiä jotka oikein lietsoo sitä stressiä jatkuvalla ääneen päivittelyllä ja hätäilyllä, joten kyllä tarvitaan meitä rauhallisempia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi, ihmiset ovat erilaisia. 

Sanasta räväkkä tulee mieleen Fingerporin Rivo-Riitta tai jokin karmivat kapakkaruusu, jonka mustaksi värjättyjä hiuksia koristaa tekokukka. 

Ehkä siksi, että räväköiden tai muuten vain puheliaiden seurasta yleisesti pidetään. Heitä kuunnellaan, heitä seurataan, heidän kanssaan keksitään tekemistä ja heidän kanssaan viihdytään.

Jännä kun itse taas viihdyn hiljaisempien kanssa. Räväkät vie kaikki energiat siitäkin huolimatta vaikka olisi ihan hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ujosta ja hiljaisesta todennäköisesti sellaista räväkkää kovaäänistä ihmistä tule, mutta voi oppia sanomaan rohkeammin mielipiteitään ja ylipäätään puheliaammaksi. Minäkin olin nuorena kovin ujo, nykyään en niinkään, vaan juttelen sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa. Joskus se ujous nostaa päätään edelleen, mutta toisaalta joissain tilanteissa olen hyvinkin puhelias. Taitaa olla aika yleistäkin, että iän ja kokemuksen myötä ujo ja hiljainen saa rohkeutta ja itsevarmuutta. 

Onhan se noin, että itsevarmuutta on tullut ja tavallaan ei välitä edes niin paljon muiden mielipiteistä kuin aiemmin. Silti edelleen myönnän, että jos joku toteaa minun olevan hiljainen, vaikka olen kuvitellut olevani ihan jutussa mukana ja "normaali", niin kyllä se edelleen harmittaa.

Tää tunne. Kuvittelet että oot tasavertainen muiden kanssa kunnes joku heittää että ootkin jotain ihan muuta.  

Ketä edes kiinnostaa sen jälkeen olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka pitää sua mitättömänä ja porukkaan kuulumattomana? 

En mäkään halua olla tunnelmaa pilaamassa tai häiritsemässä muita hiljaisuudellani, jos se on niin iso ongelma. 

Jos se ujous ja hiljaisuus on vain itsevarmuuden puutetta, niin silloin siitä voi päästä irti. Mutta jos kyse on ihmisen perusolemuksesta niin eihän se sillä muutu.

Älä edes haaveile olevasi puhelias ja räväkkä. Eteenkin tuo viimeisinnon negatiivinen piirre. Räväkkä persoona mielletään yleensä vähän typeräksi, sivistymättömäksibtotuuden torveksi jolla ei ole käytöstapija vaan toitottaa kaikki asiat julki suodattamattomana.

Minä olen ollut koko ikäni hiljainen ja rauhallinen ja nyt 40-vuotiaana toivoisin, että saisin olla sellainen kuin olen. En tästä muuksi muutu ja miksi pitäisi. Minua on kuvattu sosiaalisesti taitavaksi, olen työelämässä edennyt sen verran kuin haluan enkä ole mikään mykkä, vaikka sellaista usein oletetaan. Ystäviäkin on.