Saako ujosta ja hiljaisesta ikinä räväkkää ja puheliasta?
Taitaa olla iso vika minussa. En ole ikinä huutanut, enkä kiroilekkaan käytännössä ikinä. Jostain isommasta onnistumisesta joku huutaisi kurkku suorana, mutta minä varmaan vain vähän hymyilisin.
Liian rauhallinen olen.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on surkea omanarvontunto, ei temperamentisi.
100%
Mä olen ujo. Osaan onneks kiroilla ja riehua.
Terapia auttaa.
Jotain väistelet ja piilottelet Voiko olla jotain häpeää?.
Olet just hyvä omana ittenäs.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ujo. Osaan onneks kiroilla ja riehua.
Terapia auttaa.
Jotain väistelet ja piilottelet Voiko olla jotain häpeää?.
Olet just hyvä omana ittenäs.
Olet just hyvä omana itsenäsi. 🤣🤣🤣 Et sitten keksinyt muuta. Sama kuin naiselta saa pakit ja vastaus alkaa olet tosi mukava mutta....
Ei saa. Temperamentti on synnynnäinen.
Jotkut on tosin ujompia ja jotkut muuten vaan varautuneita alkuun. Sellaisista voi tietysti tulla puheliaita sitten kun tutustuu paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa hiljaisuudessa on? Itse en jaksa äänekkäitä ihmisiä. Ujo en tosin ole.
Hiljaiset eivät saa niin helposti parisuhdetta tai seksiseuraa. Hiljainen jää jalkoihin kun jaetaan palkankorotuksia. Hiljainen koetaan helposti höynäytettäväksi. Hiljainen on se outolintu työpaikalla.
Ihan mielenkiinnosta, miksi hiljainen koetaan helposti höynäytettäväksi? Oma kokemukseni on, että hiljainen ei luota muihin ihmisiin.
Koska hiljaisia pidetään usein tyhminä. Etenkin naisia. Paitsi, jos on sellainen itsevarman ja ehkä vähän röyhkeänkin oloinen mies. Sellaista pidetään monesti älykkäänä.
Kuinka vanha olet? Ikä tuo yleensä varmuutta tai harrastus/työ jossa ollaan ihmisten puheilla.
Eikä sitä tarvitse koskaan huutajaksi tai kiroilijaksi ryhtyä. Jos koet olevasi usein porukassa, jossa on paljon äänekkäitä ja nopeasti puhuvia ihmisiä etkä saa suunvuoroa, ei se välttämättä ole paras porukka sinulle.
Itse puhun paljon oikeassa seurassa. Räväkkään seuraan taivun vain alkoholin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Voisi ennemmin miettiä, miten räväköistä ja puheliasta saisi vähän hiljaisempia. Miksi aina rauhallista, hiljaisempaa ihmistä halutaan "korjata"? Olisi hirveää jos kaikki olisivat sellaisi melskaajia ja nauraisivat kovaa remakkaa naurua.
Maailmassa pitää olla tilaa myös meille hiljaisemmille! Koko ajan ei ole tarpeen höpistä jotain aivan turhaa ja kailottaa vaikka bussissa niin että raikuu.
Enpä ole hirveesti kuullut, että hiljaisesta yritettäisiin tehdä suupalttia. Meillä ainakin vaan ne hiljaiset pyydetään mukaan kahville, syömään yms. ja niiden kanssa jutellaan ja ollaan kiinnostuneita, mutta en mä ainakaan pakota ketään tekemään tai sanomaan, mitä ei halua. Haluan vaan, ettei tunne olevansa ulkopuolinen, mutta saa olla jos haluaa. Minut on aikoinaan jätetty niin usein ulkopuolisesksi ja selkäni takana on supistu ja minulle naurettu, että en halua muiden kokevan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa hiljaisuudessa on? Itse en jaksa äänekkäitä ihmisiä. Ujo en tosin ole.
Hiljaiset eivät saa niin helposti parisuhdetta tai seksiseuraa. Hiljainen jää jalkoihin kun jaetaan palkankorotuksia. Hiljainen koetaan helposti höynäytettäväksi. Hiljainen on se outolintu työpaikalla.
Tyhjät tynnyrit ne eniten kolisevat. Olen työyhteisössäni arvostettu ja saan kyllä suuni auki. Suomessa äänekkäät ne outolintuja. Tosin en näe mitään syytä leimata toisia "outolinnuiksi". Ei olla enää yläasteella.
Ei vaan työpaikalla. Siellä hiljaiset saavat olla rauhassa, mutta ei heitä noteerata juuri ollenkaan.
Sitähän ne hiljaiset itse toivoo. Kaikki ei tarv
Hiljaiset eivät ole kaikki samanlaisia, osa voi olla hyvinkin sosiaalisia.
Minä olin ujo ja hiljainen pikkutyttönä enkä uskaltanut katsetta ylös nostaa, kiusattu olin myös. Kunnes sitten tulin siihen ikään että menin lukioon. Siellä porukka oli yllätyksekseni samanmielistä kuin minä, meillä oli aivan ihana ja hauska luokka ja minä solahdin helposti sinne mukaan. Myös monista rinnakkaisluokkalaisista löysin sielunsiskoja ja -veljiä. Silloin aloin puhua kuin räpätäti, enkä ole näihin seuranneisiin neljäänkymmeneen vuoteen sitä lopettanut. Ei ole tilannetta, jossa en saisi suutani auki, joskus jopa liikaa. En nääs ole varustettu kovinkaan kärsivällisellä luonteella...
Olen kuitenkin ristiriitaisuuksia täynnä, sillä tämä muiden seurassa räpätäti kaipaa ennen kaikkea hiljaisuutta ja rauhaa. Olen ekstrovertti introvertti. Tällainen kokonaisuus on oikeasti mahdollinen, sillä minä olen sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Voisi ennemmin miettiä, miten räväköistä ja puheliasta saisi vähän hiljaisempia. Miksi aina rauhallista, hiljaisempaa ihmistä halutaan "korjata"? Olisi hirveää jos kaikki olisivat sellaisi melskaajia ja nauraisivat kovaa remakkaa naurua.
Maailmassa pitää olla tilaa myös meille hiljaisemmille! Koko ajan ei ole tarpeen höpistä jotain aivan turhaa ja kailottaa vaikka bussissa niin että raikuu.
Miksi kenenkään luonnetta pitäisi muuttaa? Eikö riitä, että on hyvät käytöstavat ja pystyy noudattamaan sääntöjä ja lakeja?
Ei ainakaan minusta saa. Tällainen olen ja jos ei kelpaa katsella, osta vaikka joku puhuva tekonukke, jota katsella.
Ei ainakaan minusta saa. Tällainen olen ja jos ei kelpaa katsella, osta vaikka joku puhuva tekonukke, jota katsella.
Toivoisin, mutta se on toivotonta. Olen hiljainen ja ujo. kaikki muutosyritykset ovat läpinäkyviä enkä vain osaa. V*tuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ujo. Osaan onneks kiroilla ja riehua.
Terapia auttaa.
Jotain väistelet ja piilottelet Voiko olla jotain häpeää?.
Olet just hyvä omana ittenäs.
Olet just hyvä omana itsenäsi. 🤣🤣🤣 Et sitten keksinyt muuta. Sama kuin naiselta saa pakit ja vastaus alkaa olet tosi mukava mutta....
Olet juuri täydellinen tuollaisena, mutta menepäs nyt siitä ja etsi joku muu.
Ei ujosta ja hiljaisesta todennäköisesti sellaista räväkkää kovaäänistä ihmistä tule, mutta voi oppia sanomaan rohkeammin mielipiteitään ja ylipäätään puheliaammaksi. Minäkin olin nuorena kovin ujo, nykyään en niinkään, vaan juttelen sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa. Joskus se ujous nostaa päätään edelleen, mutta toisaalta joissain tilanteissa olen hyvinkin puhelias. Taitaa olla aika yleistäkin, että iän ja kokemuksen myötä ujo ja hiljainen saa rohkeutta ja itsevarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita ujoja ja hiljaisia, jotka ryhtyvät esittämään räväkkää ja puheliasta. Käyttäytyvät siis oman luonteensa vastaisesti, välttääkseen syrjityksi tai kiusatuksi joutumisen.
Totta, jotkut kasvattaa sellaisen kovaäänisen "kuoren" tai roolin, peittääkseen ujouttaan. Se äänekkäältä vaikuttavakin voi siis todellisuudessa olla aika herkkä. Mikä toki voi sitten johtaa kaikenlaiseen draamaankin pahimmillaan, jos ei kestä loukatuksi tulemista ja on opetellut pitämään kovaa melua itsestään.
Tarviiko olla? Opettele rakastamaan itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ujosta ja hiljaisesta todennäköisesti sellaista räväkkää kovaäänistä ihmistä tule, mutta voi oppia sanomaan rohkeammin mielipiteitään ja ylipäätään puheliaammaksi. Minäkin olin nuorena kovin ujo, nykyään en niinkään, vaan juttelen sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa. Joskus se ujous nostaa päätään edelleen, mutta toisaalta joissain tilanteissa olen hyvinkin puhelias. Taitaa olla aika yleistäkin, että iän ja kokemuksen myötä ujo ja hiljainen saa rohkeutta ja itsevarmuutta.
Onhan se noin, että itsevarmuutta on tullut ja tavallaan ei välitä edes niin paljon muiden mielipiteistä kuin aiemmin. Silti edelleen myönnän, että jos joku toteaa minun olevan hiljainen, vaikka olen kuvitellut olevani ihan jutussa mukana ja "normaali", niin kyllä se edelleen harmittaa.
Miksi pitäisi, ihmiset ovat erilaisia.
Sanasta räväkkä tulee mieleen Fingerporin Rivo-Riitta tai jokin karmivat kapakkaruusu, jonka mustaksi värjättyjä hiuksia koristaa tekokukka.
Auttaa? Ööö?
🤔🤔🙄🙄
Ei takuulla auta.
Muita paljon parempia ON.