Omakotitalojen kauppa hiljaisinta 30 vuoteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70 luvulla normi perhe (vaimo kotona ja mies töissä) makso omakotitalon 10 vuodessa , nyt kummatkin on töissä ja kauanko kestää?

70 luvun taloissa ei ollutkaan kaikkea sitä sitä hienoa tekniikkaa kuin nykyään. Ja kaikki inva määräykset ja pakolliset ilmastoinnit yms. nostavat hintoja.

No olivat isompia ja oli takkahuoneet ym.. kyllä hinnat pilaa nykyään kaiken kuka haluaa olla velkaa 30 vuotta? Sairasta mielestäni 

Ei hätää työnantajat antaa kohta 20e/kk palkankorotuksen, sit alkaa talokauppa käymään xd

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmea käynyt katsomassa tässä vuoden aikana. Pieni kunta 35km lähimmästä kaupungista.

Yksi oli 109ke ja maalämpö, sijaintikin hyvä. Mutta vaatisi kylppäreiden remppaa, kaikkien pintojen ja katon uusimista, 70-luvulta kaikki.

Toinen 99ke, sijainto ok ja isohko eikä ihan joka huono pakkorempan edessä. Mutta sähkölämmitys isossa talossa joka ei erityisen hyvin eristetty, valtavat ylläpitokustannukset. + joitakin huoneita jotka olisi pakko rempata.

Kolmas 129ke, sijainti hevonkuusessa, 7-8km soratietä keskustaan. Ja vielä öljylämmitys joka varmaan kielletään tai veroja nostetaan. Talo muuten kuitenkin ok kuntoinen 80-luvulta paitsi että kattoa jouduttu paikkailemaan.

teitä persaukisia katsojia on ollu aina, myit sitte ihan mitä vaan. Rakenna ite parempi nii ei tarvi täällä vinkua

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalossa joutuu tekemään töitä. Enemmän tilaa, enemmän siivoamista. Lisäksi pihatyöt kesällä ja talvella. Mahdolliset remontit. Toki apua saa jos on varaa maksaa.

Lisäksi perheet hajoaa nykyään helposti. Ei oteta riskiä että eron tullessa on talonkin kohtalo ratkaistava.

ei omakotiasuminen laiskoille ole ikinä soveltunut, sen suhteen kaikki on ennallaan

Vierailija kirjoitti:

Monet myyjät ei osaa hahmottaa miten kalliiksi tarvittavat rempat tulee. Kun pitää rempata kylppärit, lämmitysjärjestelmä, keittiö, ulkokatto, lattiat jne niin tulee jo kalliimmaksi kuin uusi talo. Sitten ihmetellään miksei mene kaupaksi.

Yksi tuttava osti okt:n hintaan 59k€, pelletti+takka+ILP lämmitys ja talo sen kuntoinen ettei heti pakko rempata mitään, vaikka toki pintoja kuluneena ja katto ei mikään parhaan kuntoinen. Toinen kylppäreistäkin oli jopa rempattu. Tuossa hinta kohdallaan kun sijaintikaan ei ollut kovin paha.

Ja senkin saa takaisin, kun vähän kaivelee.

Vierailija kirjoitti:

70 luvulla normi perhe (vaimo kotona ja mies töissä) makso omakotitalon 10 vuodessa , nyt kummatkin on töissä ja kauanko kestää?

30 vuotta + välissä kalliit remontit. 

Vierailija kirjoitti:

Ei voi ostaa kun niitä ei ole myynnissä. Ihmettelen mittä vanhusten taloille tapahtuu kun kuolevat tai joutuvat hoitokotiin, onko perilliset niin itsepäisiä että maksavat korkeita ylläpitokuluja mielummin kuin myyvät hieman halvemmalla?

Kuka haluaa käytännössä arvottoman talon? Jos rempat on jätetty tekemättä, niin on hulluutta investoida omakotitaloon. Kiviriippa siirtyy vielä seuraavien sukupolvien riesaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää työnantajat antaa kohta 20e/kk palkankorotuksen, sit alkaa talokauppa käymään xd

Liikaa, korkeintaan 20 snt/kk! 

T. Perskokkareet ja EK

Just huomenna raketoi hinnat. T. Kiinteistövälittäjä

Keskimäärin ihmisiä ei varmaan kiinnosta niin paljon okt asuminen mitä ennen. Yksi syy voi olla "uusavuttomuus", sellainen 'nikkarointi-perinne' on vaihtunut muuhun puuhasteluun.

Toki ihmisiä on erilaisia(!) mutta uskallan väittää, että verrattuna vaikka 50-, 60-,tai 70-luvuilla syntyneisiin, aika harva nykyisistä 20-30 vuotiasta haaveilee siitä että rakentaa itse okt:n / osaa tai on kiinnostunut huoltotöistä (rännien putsaus, terassin lautojen käsittely jne.) / haaveilee omasta "perunamaasta" ja pihakukista jne.

Nykyään (KÄRJISTÄEN) mieluummin pelaillaan pleikkaa, käydään reppureissaamassa Aasiassa, tilataan ruokaa woltista jne. Eikä tuossa ole mitään pahaa...! Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana.

Mutta kohta monella on asuntoja liikaakin, juurikin isot ikäluokat jättävät paljon asuntoja tyhjilleen. Perikuntien voi olla vaikea hankkiutua noista eroon, varsinkin kun iso joukko tullee noin samoihin aikoihin myyntiin. Sama mökeissä, isoilla ikäluokilla isot mökkimäärät, mutta kuinka moni nuori haaveilee enää mökistä? Aika harva, toki poikkeuksia on, mutta voi noitakin jäädä perikuntien käsiin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi ostaa kun niitä ei ole myynnissä. Ihmettelen mittä vanhusten taloille tapahtuu kun kuolevat tai joutuvat hoitokotiin, onko perilliset niin itsepäisiä että maksavat korkeita ylläpitokuluja mielummin kuin myyvät hieman halvemmalla?

Kuka haluaa käytännössä arvottoman talon? Jos rempat on jätetty tekemättä, niin on hulluutta investoida omakotitaloon. Kiviriippa siirtyy vielä seuraavien sukupolvien riesaksi. 

Mistä päättelet että kaikissa taloissa on jätetty rempat tekemättä? Minun vanhempani ovat kyllä päivittäneet taloaan.

hulevesimaksu

kompostimaksu

kiinteistövero

nuohous

jätehuolto

lämmitys

vesi

jätevesi

jne jne

Etsin taloa Seinäjoen seudulta. Siellä kaupungissa siis työpaikka, mutta talon haluan ihan maalta mieluiten, toiveena kuitenkin kohtuullinen alle 20 km työmatka. Luulisi että helppo homma täällä pikkukylillä, mutta ei. Talo saisi olla vanhakin ja remontoitava, jos se huomioidaan hinnassa. Mutta kun niistä vanhoista ja remontoitavista pyydetään 150-200 tuhatta! Mikä saa laittamaan noin kovan hinnan, tunnearvo? Useista olen tehnyt tarjouksia, esim. 80-luvun tiilitalo 150 neliötä täysin alkuperäisessä kunnossa, 15 km keskustasta,  tarjosin 135 tuhatta mutta eivät ottaneet edes huomioon tarjoustani. Siellä ne samat talot roikkuu etuovella edelleen. 

vanhasta talosta 100 000 jossain peruskunnassa ,on liikaa hintaa, liian iso riski.

jos on hinnoitellut 50-70 000 euroa niin se on jo inhimillisempi hinta, koska tulee korjauskuluja. moni paikkakunta hinnoittelee itsensä pois kaupoista.

perähikiällä 5000 -10 000 hinnalla perikunnan mörskä menee kaupaksi ituhipeille. 100 000 hinnalla on ollut myynnissä jo 90 luvulta lähtien.syynä huono sijainti,palvelut loppu ja työpaikat,alueel asuu eläkeläisiä. oon seurannu pitkään asiaa.

joskus reipas ale hinta, niin perikunta saa myytyä.ei jää 20 vuodeksi roikkuun.totta että huonokuntonen on liian iso riski myyjälle.

Vierailija kirjoitti:

Etsin taloa Seinäjoen seudulta. Siellä kaupungissa siis työpaikka, mutta talon haluan ihan maalta mieluiten, toiveena kuitenkin kohtuullinen alle 20 km työmatka. Luulisi että helppo homma täällä pikkukylillä, mutta ei. Talo saisi olla vanhakin ja remontoitava, jos se huomioidaan hinnassa. Mutta kun niistä vanhoista ja remontoitavista pyydetään 150-200 tuhatta! Mikä saa laittamaan noin kovan hinnan, tunnearvo? Useista olen tehnyt tarjouksia, esim. 80-luvun tiilitalo 150 neliötä täysin alkuperäisessä kunnossa, 15 km keskustasta,  tarjosin 135 tuhatta mutta eivät ottaneet edes huomioon tarjoustani. Siellä ne samat talot roikkuu etuovella edelleen. 

Asukkaat haluaa niin paljon rahaa, että voivat ostaa palvelujen läheltä kolmion itselleen. Jospa hinnat laskee sitten kun talo on perikunnan? Vai onko niissä isot tontit ja  metsää samassa? Onko pyynnöt siksi niin isot?