Antaisitko miehesi luovuttaa spermaa veljellensä?

kuviteltu tilanne..

Mutta voisi olla tottakin.. Siis jos mieheni veli todettaisiin hedelmättömäksi ja haluaisivat biologisia lapsia.. Vaihtoehtona ehdottaisivat (pariskunta) että miehesi luovuttaisi spermaa heille.. ja se sitten olisi heidän lapsensa..

Antaisitko luvan? Miksi joo tai miksi ei?

Saisivat kyllä varmasti tuntemattomankin luovuttajan spermaa. Olisi erittäin vaikeaa elää tietäen että sukulaisperheen lapsessa on puolet mieheni geenejä. Enkä tiedä osaisiko miehenikään suhtautua lapseen pelkästään veljen lapsena..

Siis toki asiasta pitää keskustella, mutta jos mies todella haluaa auttaa veljeään eikä vaimo tätä hyväksy, niin mun mielestä se on vaimon ongelma.



Eli siis antaisin. =)

mutta en näe mitään syytä kieltää moista jalomielisyyttä

Miehen isä on tuloksettomasti yrittänyt saada nuorikkonsa raskaaksi ja he olisivat halunneet keinohedelmöityksen mieheni siittiöillä. Mieheni ei suostunut järjestelyyn. Minulta asiaa ei edes kysytty eikä minulla olisi siihen ollutkaan mitään mielipidettä.

Koska meillä sattuu olemaan 3 tyttöä ja jos tämä keinosiitetty olisikin sitten poika.. Olisihan se jalomielistä jne, mutta mietin vain että miten mieheni siihen suhtautuisi.. ? äh, ehkä voisin antaakin. Keskusteltava ainakin olisi - ja paljon.

Tosin mielestäni asia ei minun päätöspiiriini edes kuulu, olisi miehen ja veljensä välinen asia. Aika jalo tekohon tuo olisi, ja ymmärtäisin kyllä että tahtoisi nimenomaan veljen luovuttajaksi.



En muuten käsitä tätä "meillä on kolme tyttöä, jos tämä keinosiitetty olisikin poika"??????!!! Mitä helvettiä. EIkö teidän tyttärenne ole teille arvokkaita?? Siis yhtä arvokkaita kuin poikakin? Mitä väliä on lapsen sukupuolella, jos itse on saanut kolme kertaa tulla vanhemmaksi. Huh mitä ajatusmaailmaa....

Uskon, että mieheni saattaisi jopa suostua.

Tulen erittäin hyvin toimeen hänen veljensä ja vaimonsa kanssa.

Musta olisi hyvä juttu, jos voitaisiin auttaa.

kohteliasta olisi toki kysyä minulta.

enkä luultavasti suostuisi...ei pystyisi varmaan olla ajattelematta että hänessä on puolet mieheni geenejä ja että lapsi olisi tavallaan puoleksi oma...vaikkei oisikaan.

Eli ei tarttis mun miettiä asiaa. Ja tiedän tämän varmasti, kun ollaan tuollaisesta luovuttamisesta keskusteltu kerran ja mielipiteet olivat ihan samat molemmilla. Minä en pystyisi luovuttamaan sisarelleni, eikä mies veljelleen....

Mutta jos ei, niin ihan olisi miehen oma asia päättää. Loukkaantuisin kuitenkin, jos ei minun mielipidettäni kysyisi.

Sehän olisi kaikin puolin hauskaa ja mielenkiitnoista. Ja lapsi pysyisi kuitenkin todennäköisesti lähipiirissä.

Vierailija #15 arveli nimettömänä:

Taitaapa Suomessa laki kieltää tuollaisen..

minä en niistä geeneistä niin perusta. Lapsesta kasvaa paljon muuta kuin geeninsä, eikä hän missään tapauksessa olisi "mieheni puolikas", vaan ihan oma ihmisensä.



Toisekseen minä kyllä ottaisin huomioon, että tuollaista ehdottava veli on jo itsekseen käynyt aikamoisen sisäisen taistelun. En väheksyisi sitä.



Ja olisihan se lapsi miehen veljen perheessä koko ajan meidän näkyvillä ja hoidettavissa. Me siis tietäisimme, jos hän joutuisi syytä tai toisesta ongelmiin ja voisimme auttaa. Se minusta on näissä luovutuksissa pelottavin puoli, että jos se syntyvä lapsi jossain maailmalla joutuu ongemiin, niin me olemme hänet ainkaan saaneet, mutta emme pysty auttamaan. Tätä me tietysti pystyisimme.

Miehen isä on tuloksettomasti yrittänyt saada nuorikkonsa raskaaksi ja he olisivat halunneet keinohedelmöityksen mieheni siittiöillä. Mieheni ei suostunut järjestelyyn. Minulta asiaa ei edes kysytty eikä minulla olisi siihen ollutkaan mitään mielipidettä.

Että olla nyt osallisena oman velipuolen alkuunpanolle... Ei kiitos.

Mutta veljelle, jos sellainen olisi, sais ilman muuta antaa siittöitään, jos itse haluaisi. Minusta siittiö ei vielä ole mikään lapsi, joka voisi olla minun, sinun tai hänen. Samoin ajattelen munasolusta. Sekin on vain munasolu. En ajattele, että siinä on minun perimäni, josta pitäisi olla huolissaan tai mustasukkainen.

..mutta itse antaisin kakistelematta munasolun siskolleni, mikäli hän sen tarpeessa olisi. En näkisi siinä mitään kummallista.

Joillekin voisin suostuakin. Toiset ovat niin vastuuntunnottomia, että en suostuisi. Luonto olisi varmaan heidän kohdallaan nähnyt lapsettomuuden hyväksi vaihtoehdoksi. Ja tottakai tuollainen on yhteinen asia. Meillä ainankin kaikki tikkaria suurmmat asiat on yhteisiä. Puolin jos toisin. En minäkään luovuttaisi munasolua kysymättä mieheltä.

mutta olisin iloinen mikäli mieheni "kysyisi" minun mielipidettäni. Todellakin antaisin luvan.

Minä olisin ylpeä miehestäni, että hän haluaa tehdä jotain noin jaloa! Varmasti kannustaisin siihen! Ei se olisi millään lailla meidän perheemme onnestamme pois!