Omat elämät parisuhteessa

Siis toihan olisi aivan täydellinen unelma, 5/5 :D N33

Mikä jottei? Ollaan kyllä naimisissa, mutta ensimmäinen vuosi häistä asuttiin vielä erillään, eri kaupungeissa. Nyt ollaan asuttu jo pitkään yhdessä mutta ihan itsenäisiä ollaan edelleen - omat makkarit, omat rahat ja tilit, omia kavereita ja omia reissuja & harrastuksia. Tavattiin "kypsässä iässä", kummallakaan ei ole lapsia. Nykyäänkin ollaan sillälailla epätyypillisessä suhteessa että mä olen kotirouvana ja puoliso on välillä kotona myös pitkiä aikoja ja välillä poissa viikkoja töiden takia. Reissataan paljon yhdessä ja viihdytään oikein hyvin yhdessä.

Mun sukulaismies muuten oli koko aikuisikänsä tuollaisessa erillään-suhteessa, joku 40v kai, yrittivät jossain vaiheessa asua yhdessä mutta ei toiminut ja palasivat omat kämpät-systeemiin. Toisella iso okt laitakaupungilla ja toisella keskustakämppä, toimiva kokonaisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet häviää tuossa kuviossa aina, joten naisena varmaan vaikea löytää kumppania joka suostuisi tuohon.

Mitenniin häviää?! 

Mitä siinä on miehen siis tarkoitus voittaa? 

No ei saa sitä kokoaikaista taloudenhoitajaa. 

Kyllä. Ei ole mitään muuta tapaa, johon enää suostuisin. 

En etsi parisuhdetta. Viimeisimmän eroni jälkeen sain tarpeekseni ja olen ollut kohta kaksi vuotta onnellisesti sinkkuna ilman mitään säätöä ja säpinää.

Jos jotaki  vielä elämässä tapahtuu, ainut tapa on aloituksen kaltainen suhde. Suuresti epäilen, että lähtisin edes tuollaiseen, mutten missään nimessä suostu saman katon alle enkä suostu päivittäin näkemään yhtään ketään, korkeintaan kerran-pari viikossa. 

Tuohan on se uusi normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet häviää tuossa kuviossa aina, joten naisena varmaan vaikea löytää kumppania joka suostuisi tuohon.

Eli haluat kotitalouskoneen ja ruuanlaittajan, ilmaisen piian itsellesi, ettet kokisi "häviäväsi"?

Tämän vuoksi naiset eivät halua muuttaa yhteen. Naisille riittää muutama tunti viikossa laatuaikaa miehen kanssa. Oma koti on siisti ja kaunis, yöt yksin levolliset sekä oma rauha kultaakin kalliimpaa.

Mies siivotkoot kotinsa itse, pyykätkööt pyykkinsä ja tiskatkoon riskinsä itse ja katselkoot pärinää ja räjähdyselokuvansa itsekseen. Mies puhiskoot ja ähiskööt levottomat yönsä kuorsaten ja koristen omassa vuoteessaan. 

Vanhaan aikaan moni mies ei edes pärjännyt yksin. Se nainen tarvittiin vähintään ruoanlaittajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei miehillä saa olla omaa elämää parisuhteessa!!! Miehen pitää elää naisen palvelua varten jos haluaa parisuhteen. Naisilla tosin pitää olla omaakin elämää parisuhteen ulkopuolella että saa riittävästi huomiota muilta varsinkin muilta miehiltä mutta miehellä ei saa olla elämää parisuhteen ulkopuolella kun naiselle tulee siittå riittämättömyyden tunne jos joutuu kilpailemaan muiden kanssa miehen huomiosta, miehen palvelusta ja miehen rahoista

Pikkupukki kakki kalliolle, kalliolle, huhei sen tuuli vei. Uliuli. Mitä on "miehen palvelut"? Mies odottaa passausta? 

Vierailija kirjoitti:

Vanhaan aikaan moni mies ei edes pärjännyt yksin. Se nainen tarvittiin vähintään ruoanlaittajaksi.

Kyllä se yksin pärjääminen näin nykypäivänäkin vaikuttaa monilla olevan kovin heikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet häviää tuossa kuviossa aina, joten naisena varmaan vaikea löytää kumppania joka suostuisi tuohon.

Mitenniin häviää?! 

Mitä siinä on miehen siis tarkoitus voittaa? 

Seksiä joka päivä. Kaupassakäynti, siivous, pyykkäys ja muita palveluita. Ettei tarvii itse tehdä mitään.

t. Mies

Mulle sopii vain tuo järjestely. Mutta tiedän mustasukkaisia miehiä, jotka parin kuukauden jälkeen haluavat luokseen asumaan, siis lähes tuntemattoman. Pysyy tontilla, pysyy kontrollissa 

Nykyään miehet pärjäävät naisia paremmin yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään miehet pärjäävät naisia paremmin yksin. 

Ei siltä vaikuta.

Nykyään moni nainen aivan kädetön kotitöissä. Osa tottunut miehen passaamiseen. Ovatko juuri näitä prinsessoja, joilla kiire muuttaa yhteen?

Tuohan kuulostaa ihanteelliselta parisuhteelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet häviää tuossa kuviossa aina, joten naisena varmaan vaikea löytää kumppania joka suostuisi tuohon.

Mitenniin häviää?! 

Mitä siinä on miehen siis tarkoitus voittaa? 

Seksiä joka päivä. Kaupassakäynti, siivous, pyykkäys ja muita palveluita. Ettei tarvii itse tehdä mitään.

t. Mies

Plus tietty se, että töistä tullessa voi kaataa kaiken päivästä aiheutuneen stressin naisen niskaan, koska hänen tehtävänsä on olla "man's peace", sovinnollinen, pehmeä, rauhallinen hyvän olon tuoja, jonka rintojen väliin voi maailman murjoma mies painaa päänsä kyin äidin syliin.

Itse haaveilen juuri kuvatunkaltaisesta parisuhteesta. 

Terv. N26

Vierailija kirjoitti:

Koska olen aina asunut yksin ja lopen kyllästynyt tähän, haluaisin kyllä muuttaa yhteen. Ihan on omaa rahaa, joten miehen rajojen perässä en ole. Tilastotodennäköisyykdillä olisin varakkaampi kuin mies. 

Sama. Olen aina asunut yksin aikuisiässäni, siis kymmeniä vuosia. Olisi ihanaa kokea vielä aika, jolloin kotona asuisi joku muukin. Kun tulisi kotiin, voisi huikata tervehdyksen ja joku vastaisi. Voisi jutella kotona jonkun kanssa, ei vaan itsensä kanssa. Ihan itkettää ajatella kuinka ihania tuollaiset pienet asiat olisivat. Minulle sitä onnea ei ole elämä suonut. 

Ihanteellinen olisi itselleni, mutta harva mies siihen suostuu. Edellinen suhde kaatui siihen, kun mies alkoi painostamaan yhteenmuuttoon. Olen jutellut useiden ikäisteni (40+) sinkkumiesten kanssa ja jokainen heistä toivoo ns.perinteistä parisuhdetta. Itse en todellakaan halua enää asua kenenkään kanssa, sillä se on naiselle huono diili: olet ilmainen kodinkone, sairaanhoitaja ja aina saatavilla oleva kuuntelija puolison paasaukselle. Lisäksi saat toimia sängynlämmittäjänä ja olet jatkuvan vonkauksen kohteena. Bonuksena menetät yöunesi kuorsaavan puolison vieressä. Ei kiitos, been there done that. Terveisin sinkkuN

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen aina asunut yksin ja lopen kyllästynyt tähän, haluaisin kyllä muuttaa yhteen. Ihan on omaa rahaa, joten miehen rajojen perässä en ole. Tilastotodennäköisyykdillä olisin varakkaampi kuin mies. 

Sama. Olen aina asunut yksin aikuisiässäni, siis kymmeniä vuosia. Olisi ihanaa kokea vielä aika, jolloin kotona asuisi joku muukin. Kun tulisi kotiin, voisi huikata tervehdyksen ja joku vastaisi. Voisi jutella kotona jonkun kanssa, ei vaan itsensä kanssa. Ihan itkettää ajatella kuinka ihania tuollaiset pienet asiat olisivat. Minulle sitä onnea ei ole elämä suonut. 

Ei se tuollaista ole kauaa. Turhaan haikailet jotain mitä et ole edes menettänyt. Miehet eivät usein ole edes kiinnostuneita keskustelemaan järkeviä puolisoidensa kanssa. Pahimmillaan kotona asuu joku puolituttu nainen joka hoitaa hommat. Ja suhde on korkeintaan kädenlämpöinen.

Oma ex makasi töiden jälkeen sohvalla tvn huudossa puhelinta selaten koko illan. Yritin aikani virittää keskustelua (päivän uutisista ja politiikasta saimme keskustelua aikaiseksi, mutta ei mistään sen syvemmästä) ja keksiä yhteistä tekemistä (kauppareissujen ja satunnaisten kävelylenkkien lisäksi), mutta lopulta lähdin menemään. Elämäni on rikkaampaa yksin.