Omat elämät parisuhteessa
Voisitko seurustella jonkun kanssa siten että molemmilla olisi oma elämä ja asunto eikä aikomuksena olisi muuttaa yhteen tai jakaa kaikkea, vaan nauttia vain toisen seurasta sovitusti ja kyläillä toisen luona sovitusti?
Ei olisi paineita sovittaa yhteen omia lapsia tai vanhempia kumppanin kanssa, sillä he eivät varsinaisesti kuuluisi toistensa elämään. Molemmilla olisi siis oma erillinen elämänsä suhteen ulkopuolella.
Silti voisitte reissata yhdessä, harrastaa, kyläillä, viettää aikaa toistemme kanssa, eikä ttarvetta millekään salailulle tai piilottelulle olisi, mutta selkeät rajat ja yksityisyys säilyisivät.
Miten on, nappaisiko? Vai olisiko tämä ns deal breaker?
Kommentit (46)
Kerrottakoon että olen ollut sinkkuna pitkään, sillä kukaan mies ei ole suostunut tähän. Ensimmäiset 2 kk menee ok, mutta sitten pitää alkaa suunnittelemasn yhteenmuuttoa, joten olen vetäytynyt suhteesta.
ikää on jo yli 40 -vuotta, eivätkä omat lapset ole enää pieniä. Pikkulapsiarkea en missään nimessä haluaisi enää kokea.
Näillä vaatimuksilla olen siis ollut sinkkuna pitkään.
ap
Kun rakastuu, haluaa muuttaa yhteen jaolla toisen kanssa koko ajan.
Miehet häviää tuossa kuviossa aina, joten naisena varmaan vaikea löytää kumppania joka suostuisi tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Miehet häviää tuossa kuviossa aina, joten naisena varmaan vaikea löytää kumppania joka suostuisi tuohon.
Mitenniin häviää?!
Mitä siinä on miehen siis tarkoitus voittaa?
Olen tuollaisessa suhteessa ja hyvin on toiminut toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehet häviää tuossa kuviossa aina, joten naisena varmaan vaikea löytää kumppania joka suostuisi tuohon.
Eka ne miehet hävisi jos muutettiin yhteen, sitten avioliiton saati lasten myötä ja nyt tämäkin on jo suhdemuoto missä mies häviää aina. Kai niiden miesten on sitten parempi elää ilman parisuhteita. Ei kun ainiin, ei sekään nyt oikein tunnu toimivan.
Jo 5 vuotta on meillä toiminut kyseinen järjestely ja näillä mennään myös jatkossakin. Sovittiin jo aika suhteen alussa ettei muuteta yhteen. Molemmilla ennestään pitkät liitot takana päin. Ihanaa saada joskus nukkua ihan yksin isossa omassa sängyssä ja katsella telkkarista ihan mitä hömppä pömppä leffaa tykkää. Yhdessä vietetty aika tuntuu ihan erilaiselta kun silloin jos asuttaisiin yhdessä 24/7.
Koska olen aina asunut yksin ja lopen kyllästynyt tähän, haluaisin kyllä muuttaa yhteen. Ihan on omaa rahaa, joten miehen rajojen perässä en ole. Tilastotodennäköisyykdillä olisin varakkaampi kuin mies.
En voisi. Haluan sitoutumisen, yhteisen kodin ja naimisiin jollain aikavälillä.
N36
En suostuisi, vaikuttaa vaikealta.
Nuoret (alle 35) eivät varmaan suostu useinkaan tuohon mutta yli 35 - vuotiaissa luulisi löytyvän tuon mallin kannattajia?
Vierailija kirjoitti:
Miehet häviää tuossa kuviossa aina, joten naisena varmaan vaikea löytää kumppania joka suostuisi tuohon.
Eli haluat kotitalouskoneen ja ruuanlaittajan, ilmaisen piian itsellesi, ettet kokisi "häviäväsi"?
Näin olen toiminut kaikissa suhteissa, joita minulla on ollut. Ikää 40+ ja koskaan en ole asunut miehen kanssa, eikä kyllä kiinnosta jatkossakaan saman katon alla asua. Jossakin vaiheessa miehille yleensä on tullut tarve edetä ns. normaalin kaavan mukaan tai monet ovat ruvenneet mustasukkaiseksi ja epäilleet mun pyörittävän muitakin miehiä, kun haluan elää omaakin elämää, niin ei sitten ole toiminut enää pitempään ne suhteet, kun kävi liian raskaaksi olla epäiltynä jatkuvasti. Kai sitä pitäis sitten olla miehen valvovan silmän alla 24/7, että suhde vois toimia. Mutta tuo aloittajan kuvailema malli olis just paras mulle.
Ei miehillä saa olla omaa elämää parisuhteessa!!! Miehen pitää elää naisen palvelua varten jos haluaa parisuhteen. Naisilla tosin pitää olla omaakin elämää parisuhteen ulkopuolella että saa riittävästi huomiota muilta varsinkin muilta miehiltä mutta miehellä ei saa olla elämää parisuhteen ulkopuolella kun naiselle tulee siittå riittämättömyyden tunne jos joutuu kilpailemaan muiden kanssa miehen huomiosta, miehen palvelusta ja miehen rahoista
Mulle sopisi erillään askminen, mutta koko muun elämän erillään pitäminen ei. Etsin kuitenkin elämänkumppania ja naimisiinkin haluaisin mennä, jos oikea ihminen sattuu kohdalle.
Olen 50+ ja eronnut hiljattain, nyt on ns. tapailusuhde menossa n 4kk, päivittäin viestejä ja tapaamisia kerran viikkoon. Mutta tunnen, että tämä ei minulle riitä, haluan enemmän, joten ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet häviää tuossa kuviossa aina, joten naisena varmaan vaikea löytää kumppania joka suostuisi tuohon.
Mitenniin häviää?!
Mitä siinä on miehen siis tarkoitus voittaa?
Varmaan vakipimperon ja ilmaisen siivoojan.
Mulla on jo tuollainen shde. Emme myöskään näe, emmekä puhu. Menee loistavasti!
Mulla oli tuollainen suhde 10vuotta. Luulin että rakastin ja kaikki oli niinkuin piti. Sitten mies alkoikin puhua yhteenmuutosta ja kauhistuin. Tajusin, että en halua sitoutua, koska en todella rakasta. Suhde oli mukavuutta ja helppoutta, mutta ei aitoa. Kun ymmärsin tämän, jätin hänet heti.
Jos seurustelen, se tulee olemaan noin. Avoliittoa ei enää ikinä. Omat kodit, omat rahat. Olen just eronnut enkä halua mitään taloydellista riippuvuutta enää.
N48