Miksi niin moni jää rahan takia suhteeseen missä ei enää rakasta?
Toinen voi rakastaa mutta toinen ei. Läheisyys loppu täysin, seksi loppu täysin, molemminpuolista rakkautta ei ole.
Mutta kun se talo, mökki, talous, se on niin tärkeää. Kulissi ja ulkoinen habitus.
Miksi? Sitten valitetaan siitä puolisosta "mutta ei voi lähteä kun ei olisi oikein varaa sitten mihinkään"
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realistinen rakkaus, ehkä meidän olisi jo aika päästää keskiaikainen ritari ratsastamaan kohti auringonlaskua ja päivittää käsitys rakkaudesta vastaamaan todellisuutta? Rakkaus ei ole silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
Näinhän se on. Intohimoinen kausi on ominaista lisääntymisiän kaarelle. Oikeastihan sillä ei ole mitään tekemistä ns rakkauden kanssa, vaan hormonien. Tätä monen on vaikea hyväksyä. Rakkaus itsessään on täysin subjektiivinen käsite. Minulle se tarkoittaa lojaalisuutta, taloudellista vakautta ja siedettävää arkea jota rakennetaan yhdessä. Ihmisyys on ihan kaikilla niin varjoista, että olisi hyvä palata realitee
Kakkosen toteutumattomia toiveita ja haaveita?
Vierailija kirjoitti:
Realistinen rakkaus, ehkä meidän olisi jo aika päästää keskiaikainen ritari ratsastamaan kohti auringonlaskua ja päivittää käsitys rakkaudesta vastaamaan todellisuutta? Rakkaus ei ole silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
Mielestäni jotkut ovat sekoittaneet kaksi eri asiaa. On olemassa rakastuminen ja rakkaus.
Rakastumiseen sisältyy vahvasti ajatus kumppanin pyyteettömästä ihailusta ja ihannoinnista. Näemme rakkautemme kohteen vaaleanpunaisten silmälasien läpi, täydellisenä olentona. Täydellisyys murenee ajanmyötä. Toisen muuttuessa tutummaksi tunteet laimenevat. Likaiset sukat lattialla tai toisen tapa jättää keittiön kaapin ovet auki sammuttavat tehokkaasti kaikki täydellisyyden tunteet. Siitä alkaa epäilys, eikö hän olekaan se oikea, kun arki onkin, no arkea.
Rakastuminen muuttuu jossain vaiheessa juurikin realistiseksi, eli todenmukaiseksi rakastamiseksi. Silloin mitataan kyky ymmärtää ihmissuhteiden perimmäinen tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
naiset näkevät miehessä vain rahan ja kullin
Minä näen vain sen rahan 🤗
Jos se kumppani ei vaihtamalla parane, alkuhuuma kun tuppaa aina menemään ohitse.
Vierailija kirjoitti:
Jos se kumppani ei vaihtamalla parane, alkuhuuma kun tuppaa aina menemään ohitse.
Ja saattaapi seuraava olla vielä köyhempikin. Kyllä vtuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realistinen rakkaus, ehkä meidän olisi jo aika päästää keskiaikainen ritari ratsastamaan kohti auringonlaskua ja päivittää käsitys rakkaudesta vastaamaan todellisuutta? Rakkaus ei ole silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
Näinhän se on. Intohimoinen kausi on ominaista lisääntymisiän kaarelle. Oikeastihan sillä ei ole mitään tekemistä ns rakkauden kanssa, vaan hormonien. Tätä monen on vaikea hyväksyä. Rakkaus itsessään on täysin subjektiivinen käsite. Minulle se tarkoittaa lojaalisuutta, taloudellista vakautta ja siedettävää arkea jota rakennetaan yhdessä. Ihmisyys on ihan kaikilla niin varjoista, että olisi hyvä palata realitee
Elämä ylipäätään ei ole suurimmalle osalle maailmassa houkuttelevaa. Meille ns hyvinvointiyhteiskunnassa se on siedettävää, ja sen vuoksi meillä on ylipäätään varaa kelailla tällaisia turhanpäiväisyyksiä. Se loppuu meidänkin kohdalla siihen, kun muistamattomina kiljumme paskavaipoissa hoitokodin nurkassa. Siihen saakka tosiaan oli siedettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realistinen rakkaus, ehkä meidän olisi jo aika päästää keskiaikainen ritari ratsastamaan kohti auringonlaskua ja päivittää käsitys rakkaudesta vastaamaan todellisuutta? Rakkaus ei ole silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
Mielestäni jotkut ovat sekoittaneet kaksi eri asiaa. On olemassa rakastuminen ja rakkaus.
Rakastumiseen sisältyy vahvasti ajatus kumppanin pyyteettömästä ihailusta ja ihannoinnista. Näemme rakkautemme kohteen vaaleanpunaisten silmälasien läpi, täydellisenä olentona. Täydellisyys murenee ajanmyötä. Toisen muuttuessa tutummaksi tunteet laimenevat. Likaiset sukat lattialla tai toisen tapa jättää keittiön kaapin ovet auki sammuttavat tehokkaasti kaikki täydell
Jaaha. Minusta jotkut sekoittaa tuon sinun kuvailemasi rakastamisen siihen, että pystyy vaivoin sietämään kumppaniaan, koska mökit ja maat. Ei täällä puhuta siitä että kumppani on niin rakas vaikka tunteet on laimenneet alusta, vaan sietämisestä. Siinä ei mitään rakkautta ole enää jäljellä.
Ihanan kyynistä realismia! Tästä minä pidän!
Ystävyyttä pidettiin 1800-luvulle asti ihmisen läheisimpänä henkilökohtaisena suhteena, ennen kuin avioliitto otti tämä roolin.
Romanttinen rakkaus kehitettiin varhaisella keskiajalla Euroopan hoveissa ja alettiin kirjoittamaan satuja sieltä hän saapuu, valkoisella hevosella ratsastaen, unelmien prinssi! Suuria tunteita ja kumppanin kanssa yhteen sulautumista. Ja näin elämme elämme loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realistinen rakkaus, ehkä meidän olisi jo aika päästää keskiaikainen ritari ratsastamaan kohti auringonlaskua ja päivittää käsitys rakkaudesta vastaamaan todellisuutta? Rakkaus ei ole silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
Näinhän se on. Intohimoinen kausi on ominaista lisääntymisiän kaarelle. Oikeastihan sillä ei ole mitään tekemistä ns rakkauden kanssa, vaan hormonien. Tätä monen on vaikea hyväksyä. Rakkaus itsessään on täysin subjektiivinen käsite. Minulle se tarkoittaa lojaalisuutta, taloudellista vakautta ja siedettävää arkea jota rakennetaan yhdessä. Ihmisyys on ihan kaikil
Elämä ylipäätään ei ole suurimmalle osalle maailmassa houkuttelevaa. Meille ns hyvinvointiyhteiskunnassa se on siedettävää, ja sen vuoksi meillä on ylipäätään varaa kelailla tällaisia turhanpäiväisyyksiä. Se loppuu meidänkin kohdalla siihen, kun muistamattomina kiljumme paskavaipoissa hoitokodin nurkassa. Siihen saakka tosiaan oli siedettävää.
Ihan miten vaan. Jokainen elää siten kun parhaalta tuntuu. Itselläni on ihan perus toimeentulo, ei ole suuria omaisuuksia, mutta sentään ihana kun ei tarvitse sietää nurkissaan ihmisiä joiden kanssa ei viihdy. Hyvällä tuurilla kuitenkin vielä 50 vuotta elämää jäljellä, niin parempi näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realistinen rakkaus, ehkä meidän olisi jo aika päästää keskiaikainen ritari ratsastamaan kohti auringonlaskua ja päivittää käsitys rakkaudesta vastaamaan todellisuutta? Rakkaus ei ole silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
Näinhän se on. Intohimoinen kausi on ominaista lisääntymisiän kaarelle. Oikeastihan sillä ei ole mitään tekemistä ns rakkauden kanssa, vaan hormonien. Tätä monen on vaikea hyväksyä. Rakkaus itsessään on täysin subjektiivinen käsite. Minulle se tarkoittaa lojaalisuutta, taloudellista vakautta ja siedettävää arkea jota rakennetaan yhdessä. Ihmisyys on ihan kaikil
Elämä ylipäätään ei ole suurimmalle osalle maailmassa houkuttelevaa. Meille ns hyvinvointiyhteiskunnassa se on siedettävää, ja sen vuoksi meillä on ylipäätään varaa kelailla tällaisia turhanpäiväisyyksiä. Se loppuu meidänkin kohdalla siihen, kun muistamattomina kiljumme paskavaipoissa hoitokodin nurkassa. Siihen saakka tosiaan oli siedettävää.
Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
naiset näkevät miehessä vain rahan ja kullin
Minä näen vain sen rahan 🤗
Minusta tärkeintä on se, mitä on korvien välissä.
Erossa jäät yksin. Edelleenkään ei kukaan sua rakasta mutta lisäksi olet köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realistinen rakkaus, ehkä meidän olisi jo aika päästää keskiaikainen ritari ratsastamaan kohti auringonlaskua ja päivittää käsitys rakkaudesta vastaamaan todellisuutta? Rakkaus ei ole silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
Näinhän se on. Intohimoinen kausi on ominaista lisääntymisiän kaarelle. Oikeastihan sillä ei ole mitään tekemistä ns rakkauden kanssa, vaan hormonien. Tätä monen on vaikea hyväksyä. Rakkaus itsessään on täysin subjektiivinen käsite. Minulle se tarkoittaa lojaalisuutta, taloudellista vakautta ja siedettävää arkea jota rakennetaan yhdessä. Ihmisyys on ihan kaikil
Kakkosen toteutumattomia toiveita ja haaveita?
En nyt näe mihin vastasit, mutta olen kakkonen. Ja miettinyt kovasti mihin olen sekaantunut. Olenko rikkomassa jonkun rakkaustarinaa. Tavallaan helpottaa lukea noita juttuja että yhdessä ollaan talojen ja autojen takia. Sellaisesta asetelmasta ei tunnu niin pahalta repiä jotakuta irti.
No juurikin sen rahan takia. Köyhyys ei houkuta.
Miesten taloudellinen ja henkinen hyväksikäyttö on niin sisäänrakennettu naisiin että miehellä ihmisenä ei ole mitään arvoa naisille
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyttä pidettiin 1800-luvulle asti ihmisen läheisimpänä henkilökohtaisena suhteena, ennen kuin avioliitto otti tämä roolin.
Romanttinen rakkaus kehitettiin varhaisella keskiajalla Euroopan hoveissa ja alettiin kirjoittamaan satuja sieltä hän saapuu, valkoisella hevosella ratsastaen, unelmien prinssi! Suuria tunteita ja kumppanin kanssa yhteen sulautumista. Ja näin elämme elämme loppuun asti.
Ja jotkut sen kokevat oikeastikkin.
Kuka tämmöistä ap:lle tarinoi? Oletko jonkun naimisissa olevan sivusuhde, jolle kerrotaan ties mitä tarinaa avioliiton tilasta?
Vierailija kirjoitti:
Erossa jäät yksin. Edelleenkään ei kukaan sua rakasta mutta lisäksi olet köyhä.
Mutta saat olla rauhassa. Se on kuulkaa kullan arvoista. Et joudu siivoamaan kenenkään jälkiä, kukaan ei kärtä mitä on ruoaksi, illalla kukaan ei tyhjennä pussejaan sinuun tai vaihtoehtoisesti mökötä jos ei saa tehdä sitä, puolet rasittavista sukulaisista poistuu myös vaikutuspiiristä,,, ai jehna tätä elämää. Nytkin koiran kanssa täällä kahvia juon, eikä kukaan häiritsemässä.
Siedettävä arki. Kuulostaapa houkuttelevalta.