Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epäonnistunut IVF ja vaivun epätoivoon. Voiko tämä tästä enää paremmaksi muuttua?
31.01.2025 |
Sairastan endometrioosia ja minut operoitu ja kehotettu kirurgin toimesta hankkimaan lapsia nopeasti. Yritimme ensin lasta luomusti ja kevyemmin hoidoin yhteensä reilun vuoden verran. Sitten pääsimme heti koeputkihedelmöityshoitoon vaikean kiputilanteen vuoksi. No, hoito on nyt ohi. Tuoresiirto ei johtanut raskauteen. Yksikään alkio ei ollut pakastuskelpoinen. Yli tuhat euroa meni julkisellakin tähän prosessiin ja en päässyt edes viralliseen testipäivään asti kun kuukautiset alkoivat. En tiedä miten jatkaa tästä. Koin hoidot fyysisesti rankkoina, koska suuret pistettävät hormonimäärät pahentavat endometrioosia ja vaihdevuosioireet tulivat minulle hyvin voimakkaina aiheuttaen mm. kuukausien unettomuuden. Tuntuu, että kaikki unelmat valuvat nyt viemäristä alas. Mitä tehdä, mitä ajatella?
Kommentit (47)
Moni on saanut vuosien jälkeen. Pihla Penttinen sai 9 vuoden ja 16 000 euron jälkeen 44-vuotiaana lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä masentaako vai lahduttaaki tämä. Meillä 11. alkionsiirto (4. IVF, 2. PAS) toi vauvan. Eka kierros yksityisellä, julkisen (3) hoidot eivät riittäneet, vaikka melko samalla kaavalla tehtiin.
Sekä masentaa, että lohduttaa. Olen katkera siitä, että emme saaneet pakkaseen mitään.
Ap
Tiedän kaksi eri tapausta missä epäonnistuneiden ivf-hoitojen jälkeen raskauduttiin.
Oon pahoillani. Kannattaa varmaan tehdä myös plan B.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kaksi eri tapausta missä epäonnistuneiden ivf-hoitojen jälkeen raskauduttiin.
Luomusti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lohduttaa, lasten saaminen ei aina olekaan sitä mitä toivoi. Siis haave lapsiperhe-elämästä voi olla muuta kuin todellisuus.
Samalla tavalla kuin moni lapsettomaksi jäänyt on surullinen tilanteestaan, myös moni lapsia (toivotusti) saanut kokee, että elämä olisi ollut parempaa ilman.
Vierailija kirjoitti:
Jos lohduttaa, lasten saaminen ei aina olekaan sitä mitä toivoi. Siis haave lapsiperhe-elämästä voi olla muuta kuin todellisuus.
Samalla tavalla kuin moni lapsettomaksi jäänyt on surullinen tilanteestaan, myös moni lapsia (toivotusti) saanut kokee, että elämä olisi ollut parempaa ilman.
Olen itse tahattomasti lapseton kumppanin puutteen vuoksi ja sitä(kin) piti surra muutamia vuosia, että pääsi asiasta yli. Näissä hedelmöityshoidoissa vielä lisäksi näkee paljon vaivaa ja on toivo aktiivisesti elossa ja sitten pettymys kerta toisensa jälkeen eli se stressi ja suru tulee toisenlaisessa muodossa.
Lapsen saaminen ylipäätään on onnenkauppaa, kun ei voi tietää. Eikä voi tietää omia voimiaan tai lopulta edes kykyjään vanhemmaksi.
Omalla kohdalla helpotti lopullisesti se, kun sairastuin burn outiin ja aloin kyseenalaistaa omat geenini ja ylipäätään sopivuuteni hyväksi äidiksi. Mutta mistä sitäkään tietää, mitä olisi tapahtunut, jos olisi se puolisoa ja lapsi/a.
Ap:na alkaisin miettiä tosissaan, onko adoptio mikään vaihtoehto ja jos on, miettiä, missä vaiheessa etenee sen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sille ole oikein mitä tehdä. Ymmärrän täysin, että haluat ratkaista ongelman.
Haluat voida paremmin, haluat selvitä. Haluat katsoa eteenpäin ja jollain tapaa saada ratkaisun jossa ei sattuisi.
Mutta tästä surusta ja tuskasta ei niin vain pääse. Sen kanssa eletään koko elämä. Se muuttaa sinua ja elämääsi, ihmissuhteitasi, kaikkea.
Jos hyvin toivottua lasta ei millään saa, kipu on luultavasti vuosien ja vuosikymmenien mittaista. Se muuttaa toki muotoaan ja aika pyöristää teräviä kulmia.
Mutta elämä on vain elettävä. Siedettävä. Ei siitä tule sellaista kuin halusi. Kaikki viha ja kateus, kaikki huonommuuden tunteet, pelko jättääkö toinen jne.
Itselläni lopulta mieskin jätti koska lapsi oli hänellekin suuri haave. Jätti vieläpä hitaaaaasti, koska muuten olimme onnellisia. Kumpikin kärsimme paljon.
Itselläni pahin tuska kesti sen kymmenen vuotta. Ei kuitenkaan ole ikinä loppunut. Minullakin johtuu sairaudesta, johon en ole voinut vaikuttaa.
Kaikkemme tehtiin, myös adoption eteen aikanaan ja aloitimme yrittämisen nuorena.
Olen todella lapsirakas, halusin aina suurperheen ja lapsettomuus on pahinta, mitä olen ikinä kokenut.
Olen vajaa viisikymppinen nyt ja vieläkin se asia on surullinen mutta rauhallinen arpi sydämessäni. Kuitenkin nyt toisten saadessa lapsenlapsia olen jälleen suruni äärellä.
Enää en itke, mutta kaipaan ja koen yhä epäoikeudenmukaisuuden kirpaisun.
Toivotan sydämestäni sinulle voimia. Elämä vain jatkuu, tämmöisenä, ja toivon että löydät merkitystä sille muista asioista. Sinä kasvat ihmisenä paljon tämän myötä.
Mutta älä odota tai vaadi itseltäsi tällaisten asioiden tapahtuvan pian. Näkymätön suru on vaikeampaa, koska niin monet eivät tätä ymmärrä.
Ei kannata siihen pysähtyä. Ymmärrys kasvaa itse kelläkin vasta asioiden omakohtaisuuden myötä. Ja hyvin monelle suomalaiselle lapset ylipäänsä tai ajatuskin lapsista ovat suuri rasite.
Ei asioiden tarvitse olla loppuelämän ongelma, riippuu toki temperamentista/luonteesta. Joillekin auttaa terapia. Asia lakkaa sattumasta jossain vaiheessa. Ehkä lääkityskin voi auttaa, jos sattuminen ei ota loppuakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä masentaako vai lahduttaaki tämä. Meillä 11. alkionsiirto (4. IVF, 2. PAS) toi vauvan. Eka kierros yksityisellä, julkisen (3) hoidot eivät riittäneet, vaikka melko samalla kaavalla tehtiin.
Sekä masentaa, että lohduttaa. Olen katkera siitä, että emme saaneet pakkaseen mitään.
Ap
Ihan luonnollista olla katkera ja mieli maassa. Sulle kävi tosi ikävästi ja se tuntuu pahalta. Tuo kertoo sinulle, että asia on tärkeä ja harmittaa, kun ei ponnistelut tuota tulosta. Tämä päivä on nyt tällainen. Joku toinen päivä on taas vuorossa parempi päivä.
Kiitos paljon kommenteista ja erityisesti vertaistuesta.
Poliklinikka ehdotti, että aloitettaisiin 2. IVF-kierroksen suunnittelu, mutta juuri nyt ajatus tuntuu niin kaukaiselta. Kaikki pitäisi aloittaa siis alusta. Siinä on niin monta vaihetta, tiedättekö. Koko elämä töissäkäynteineen määrittyy sen kautta ja vaikutusta on myös parisuhteeseen.
Minulla ei ole enää toimivaa lääkitystä endometrioosiin ja raskauden piti olla viimeinen toivo sen suhteen, josko kivut helpottaisivat. Lääkärin mukaan ainoa hoitokeino muuten on kohdunpoisto.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi on ihan pakko saada biologinen lapsi? Jos vanhemmaksi haluat, niin adoptoi. Voit myös vanhemmuuden tarpeitasi tyydyttää alkamalla sijaisperheeksi sijoitetuille lapsille tai tukiperheeksi jonkun apua tarvitsevan perheen lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kaksi eri tapausta missä epäonnistuneiden ivf-hoitojen jälkeen raskauduttiin.
Luomusti?
Spontaanisti omasta kierrosta, kyllä eli ilman mitään lääkkeellistä tukea. Teoria molemmissa on että ivf-hoidot ovat stimuloineet aivolisäkettä kuitenkin sen verran että ovat edesauttaneet sitä raskautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia! Minulla myös paha endometrioosi, munajohtimet tukossa ym. Ensimmäinen IVF-hoito epäonnistui, lisäksi loput alkiot ei selvinneet sulatuksesta. Mutta toinen IVF-hoito onnistui :) Lisäksi pari vuotta myöhemmin yllätys luomuraskaus.
Kaksi lasta raskaiden vuosien jälkeen, jolloin epätoivo valtasi usein mielen. Kaikkea parasta sinulle, älä menetä vielä toivoa <3
Se on raastavaa niin kauan kun toivo elää. Fall apart, start again. Fall apart, start again. Fall apart, start again.
Joillakin helpottaa paahtaa täysillä niin kauan kuin pystyy, kääntää joka kiven ettei jää kaduttamaan. Joillakin helpottaa pitää taukoa hoidoista, levätä ja jatkaa. Joillakin auttaa että lopettaa, jolloin on edes yksi asia jonka voi itse päättää.
Mutta mitä jos seuraava kierros onnistuisi?
Oletteko ajatelleet sijaisädiksi/ sijaisperheeksi alkamista?
Suomessa on ihan liikaa lapsia, joiden perheolot eivät ole sellaisia kuin kuuluisi olla.
Voisitte rakastaa lasta, joka sitä tarvitsee. Ei lapsen tarvitse tulla itsestä ollakseen ihan yhtä ihana, rakastettava ja rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Moni on saanut vuosien jälkeen. Pihla Penttinen sai 9 vuoden ja 16 000 euron jälkeen 44-vuotiaana lapsen.
Tuo on vielä aika pieni rahamäärä, eli vain neljä ivf on tuossa tehty ja summat esim. 50000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lohduttaa, lasten saaminen ei aina olekaan sitä mitä toivoi. Siis haave lapsiperhe-elämästä voi olla muuta kuin todellisuus.
Samalla tavalla kuin moni lapsettomaksi jäänyt on surullinen tilanteestaan, myös moni lapsia (toivotusti) saanut kokee, että elämä olisi ollut parempaa ilman.
Olen itse tahattomasti lapseton kumppanin puutteen vuoksi ja sitä(kin) piti surra muutamia vuosia, että pääsi asiasta yli. Näissä hedelmöityshoidoissa vielä lisäksi näkee paljon vaivaa ja on toivo aktiivisesti elossa ja sitten pettymys kerta toisensa jälkeen eli se stressi ja suru tulee toisenlaisessa muodossa.
Lapsen saaminen ylipäätään on onnenkauppaa, kun ei voi tietää. Eikä voi tietää omia voimiaan tai lopulta edes kykyjään vanhemmaksi.
Omalla kohdalla helpotti lopullisesti se, kun sairastuin burn outiin ja aloin kyseenalaistaa omat geenini ja yli
Ei kannata adoptiota edes yrittää, vaan luovutettu munasolu, jos omilla ei onnistu. Aika varmasti onnistuu luovutetuilla munasoluilla, jos kohtu on tallella.
Löytyykö suvustasi sukulaisnaista, joka voisi luovuttaa sinulle munasolun? Mutta yksi kerta on vielä vähän ja kannattaa vaan jatkaa.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä masentaako vai lahduttaaki tämä. Meillä 11. alkionsiirto (4. IVF, 2. PAS) toi vauvan. Eka kierros yksityisellä, julkisen (3) hoidot eivät riittäneet, vaikka melko samalla kaavalla tehtiin.