En käsitä mitä ylpeydenaihetta on imetyksen onnistumisessa! Valaiskaa nyt vähän.

Se oli rankkaa mutta kannattavaa puuhaa, sillä kotiutumisen jälkeen imetys onnistui loistavasti, mistä oli todella paljon hyötyä lapsellemme. Hän on sairastanut noin pieneksi keskoseksi hämmästyttävän vähän. Lisäksi moni muukin vauva hyötyi urakastani, sillä lapseni sairaala-aikana luovutin maitoa kymmeniä litroja muidenkin keskosvauvojen käyttöön. Eikö tästä kaikesta saisi olla ylpeä?

Ovikello soi vähän väliä kun kiukkuiset äidit kävi valittamassa : D Voi, että viimekesä oli hauska. Aina joku inisemässä oventakana, mutta minkäs teet kun on ruokittava vauva ja ei ovet pidättele uhmista 7 ja 6-vuotiasta. Lapset eli lihapiirakoilla kolme kuukautta kun imettämisen lomassa kannettiin koliikkista vauvaa 11 tuntia päivässä.

ratkaisustani silloinkin.





Sehän on maailman luonnollisin asia, kuten syöminen, nukkuminen tai kakkiminen. Ylpeilettekö te siitäkin, että onnistuitte saamaan eilen ruokaa kurkustanne alas?

[/quote]

kyllä, teen välttämättömyydestä hyveen. Tosin olen valinnut vuoden iästä -- lääkärimme mukaan lapsi selviäisi vedellä, reiluilla öljylisillä sekä kalkkivalmisteella, mutta huomattavasti parempi olisi, jos jaksaisin vielä imettää. Olen kuukausi kerrallaan päättänyt jaksaa vielä yhden. Nyt viedään varmaan toiseksi viimeistä -- yritämme maaliskuussa päästä iltasyötöstä ja huhtikuussa aamusyötöstäkin. Miksi olen valinnut näin? POika on niin onnellinen rinnalla, painokäyrä pysyy normaalina ja tiedän, että tässä tapauksessa teen todella konkreettisesti lapsen parhaaksi. Ja olen mielestäni ihan syystä ylpeä itsestäni. Enkä muuten leuhki -- vain muutama lähipiirin ihminen tietää, että yhä imetän. Olkaa te ylpeitä jostakin muusta, ei minun tyytyväisyyteni tähän imetykseen ole keneltään pois :)



Mukavaa sunnuntaita, 43

vaan yksikseni jonnekin, kun tiesin isän voivan hoitaa syötöt kätevästi pullosta. Se ei tee minusta huonoa äitiä, että olen kokoajan huolehtinut MYÖS omista tarpeistani. Pääasia, että vauva tulee ruokituksi, sama se mistä ruokkii!!!

että ihmistä, joka onnistuu imetyksessään tai imettää pitkään, pidetään melkeinpä automaattisesti imetyshörhönä tms. jonka elämään ei muuta mahdu kuin imetys.

Vierailija:

Se ei tee minusta huonoa äitiä, että olen kokoajan huolehtinut MYÖS omista tarpeistani. Pääasia, että vauva tulee ruokituksi, sama se mistä ruokkii!!!

Olen samaa mieltä siitä, ettei äitiyttä todellakaan pitäisi mitata vain imetyksellä. Mutta se on kyllä oikeasti surullista ja vauvojen kannalta todella sääli, että edellenkin löytyy äitejä, jotka eivät puhtaasti omaa itsekkyyttään (vai tietämättömyyttään/ymmärtämättömyyttään?) imetä. Aika uskomatonta, että joku ihan vakavissaan voi 2000-luvulla väittää, että on täysin yhdentekevää, mistä maito tule... huhhuh.

Ei, lapsi ei (onneksi) menehdy siihen, vaikka ei äidinmaitoa saisikaan. Ja kyllä, on tärkeää ylipäänsä huolehtia vauvan ravinnonsaannista. Mutta ehkä kannattaisi lukea edes vähän tutkimuksia, niin johan heti ymmärtäisi, miksi kannattaisi edes yrittää täysimettää ennemmin kuin altistaa lehmänmaidolle! Jos imetys ei onnistu silti, sitä varten onneksi on olemassa korvikkeita ja pulloja.

Ja äidinmaitoahan voisi mieskin antaa vaikka hörppyyttämällä, jos äiti haluaa " huolehtia omista tarpeistaan" samantien vauvan syntymän jälkeenkin. Miksi ihmeessä siis juuri korviketta, jos siihen ei ole pakkoa?! En tajua, mutta onneksi mun ei tarvitsekaan. Se vain harmittaa, ettei asiallinenkaan tieto näköjään tavoita perheitä. Ehkä juuri turhautuminen ajaa " fanaattiseksi" ...

Ja kerron sen nyt ensimmäistä kertaa julkisesti :D Eli en todellakaan ole asialla ylpeillyt, ennemminkin se on ollut minusta luonnollista ja perheemme oma asia. Olen ollut kiitollinen, että se on onnistunut suuremmitta ongelmitta, koska kyllähän jokainen väkisinkin 2000-luvulla jo tietää pitkän imetyksen hyödyt lapselle.



Tuntuu omituiselta, että nämä asiat nähdään niin musta-valkoisesti: joko äiti ei osaa elää muille kuin vauvalleen ja imettää tai äiti ei välitä vauvastaan vaan antaa korviketta. Myönnän, että itseänikin hieman ihmetyttää, miksei pullolla anneta ennemmin omaa kuin lehmältä pumpattua maitoa, mikäli omaa maitoa riittää ja se vauvalle hyvin kelpaa... Mutta tällä nyt viittaan lähinnä siihen kirjoittajaan, joka mainosti punttisreissujaan korvikkeen mahdollistamiksi - äidinmaito on aina parempaa, ja sitäkin voi antaa pullosta.

Vaan mullapa ei noussu maito missään vaiheessa!! Haudoin tissejä lämpimässä, söin ja join hyvin, koitin saada levättyäkin jossain vaiheessa..vaan ei mitään. Yritin pumpata sähköpumpulla, joka oli neuvolasta lainassa, mutta 10ml sain tulemaan ja sekin suuren tuskan takana. Joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä antamaan pelkkää korviketta.



Ja miksi en sitten ottaisi iloa irti siitä, että isäkin voi osallistua lapsen syöttämiseen ja pääsen itse välillä menemään? Pitäisikö mun nyyhkiä täällä kotona, kun imetys ei onnistunut????? :O



Terveisin se punttiksella käyvä äiti

voin varmuudella luvata teille seuraavan asian:

jos annatte lapsillenne terveellistä, monipuolista, tuoretta ja kaikki vitamiinit sisältävää ravintoa ikävuosina 2-20, heistä tulee terveitä ja elinvoimaisia aikuisia! voitte ensimmäisen vuoden rauhassa antaa mitä maitoa vain, sillä ei ole merkitystä.



Minulle tulee tunne tästä, kuten muistakin vastaavista keskusteluista, että vauvaa käytetään välikappaleena oman henkilökohtaisen gloorian ja hyvänolon hankkimiseen, tyyliin että " olen uhrannut omat tarpeeni lapseni hyvinvoinnin alttarille. Pidän tätä aivan luonnollisena asiana, haluanhan lapseni parasta! eikä minulla ole mitään mitä maailmassa mieluummin tekisin, kuin olisin lapseni käytettävissä 24/7" , eikä siinä mitään huomautettavaa olekaan sillä kaikkihan lapselleen parasta haluavat, siitä ei tarvinne kiistellä.



Keskustelua käydään vain aivan pienten vauvojen tarpeista, oletteko tietoisia että lapsi on vauva muutaman kuukauden, jonka jälkeen vaativuustaso kasvaa ja hänestä tulee itsenäisempi olento.

Minulla kiinnostaisi todella kovasti tietää, miksi onnistuneesta, pitkästä imetyksestä ei saisi olla iloinen/kiitollinen/ylpeä, jokainen ihan oman tunneskaalansa mukaan? Sillä tosihan se on, että ei saisi, mistä muusta tämäkään ketju kertoo kuin siitä. Eihän se herranen aika sentään tarkoita, että kukaan imetyksillään kehuskelisi!



Itse pidän imetystä yksityisasiana, josta en juttele kenellekään, en myöskään imetä julkisesti, jos sen suinkin voin välttää. Tämä kaikki on tämän palstan ansiota. Ennen kuin näitä ketjuja olin lukenut minulla ei ollut aavistustakaan siitä, millaisia hirveitä aggressioita imettävä ja varsinkin pitkään imettävä äiti muissa äideissä voi aiheuttaa.

koulutettuihin äitehin, jotka tilastojenkin mukaan imettävät pitkään, paljon pidempään kuin matalasti koulutetut äidit.

Vierailija:

voin varmuudella luvata teille seuraavan asian:

jos annatte lapsillenne terveellistä, monipuolista, tuoretta ja kaikki vitamiinit sisältävää ravintoa ikävuosina 2-20, heistä tulee terveitä ja elinvoimaisia aikuisia! voitte ensimmäisen vuoden rauhassa antaa mitä maitoa vain, sillä ei ole merkitystä.

Kun sinulla on nyt ihan väärää tietoa asiasta: sille ei ole lainkaan sama mitä maitoa lapsi saa, vaan rintaruokinnalla on kiistattomat etunsa.

Tämä kai sen korkeasti koulutettujen ja teidän erot imetyksen kestossa selittää, kun tietoa ei osata hakea tai sitä ei pystytä omaksumaan.

Vierailija:

Minulle tulee tunne tästä, kuten muistakin vastaavista keskusteluista, että vauvaa käytetään välikappaleena oman henkilökohtaisen gloorian ja hyvänolon hankkimiseen, tyyliin että " olen uhrannut omat tarpeeni lapseni hyvinvoinnin alttarille. Pidän tätä aivan luonnollisena asiana, haluanhan lapseni parasta! eikä minulla ole mitään mitä maailmassa mieluummin tekisin, kuin olisin lapseni käytettävissä 24/7" , eikä siinä mitään huomautettavaa olekaan sillä kaikkihan lapselleen parasta haluavat, siitä ei tarvinne kiistellä.

Keskustelua käydään vain aivan pienten vauvojen tarpeista, oletteko tietoisia että lapsi on vauva muutaman kuukauden, jonka jälkeen vaativuustaso kasvaa ja hänestä tulee itsenäisempi olento.

Tuota viimeistä kappalettakaan en ymmärtänyt: minulle kolmen lapsen äitinä on varsin selvää, että vauva-aika on ikävän lyhyt. Sen takia olenkin valmis sen aikaa omistautumaan vauvalle täysin rinnoin. ;)

Väität siis, että lastaan imettävä ei toimi vilpittömästi lapsensa etua ajatellen, kuten kaikki normaalit äidit, joihin tuossa lopussa viitattiin, vaan pelkästään uskottelee niin. Sen sijaan imettäjät saavat imettämisestä jotakin kieroutunutta tyydytystä omalle kunnianhimolleen ja käyttävät vauvaansa siis vain välineenä. Selvä homma.

Olipas tänne tullut paljon kirjoituksia. : O

En ihan ymmärrä sitä, että miksi heti jos imetetään pitkään, niin leimataan imetysfanaatikoksi. Nykyään joudun melkein vienosti hiljaa myöntämään, että imetän vielä, jos joku kysyy. Vaikka periaatteessa ihan turhaan, mitä se muille kuuluu imettääkö vai ei.

Ajattelin jo raskausaikana, että jos onnistun imettämään, niin hyvä, mutta jos en, niin ei voi mitään. Siksi olen ollut iloisesti yllättätynyt, että imetän edelleen, poika kohta siis vuoden.

Enkä ole kokenut, että imetys olisi sitonut minua " liikaa " . Olen voinut vallan hyvin voinut käydä omissa menoissani; kirjastossa, kahvilla, kaupungilla pyörimässä, kyläilemässä, imetysten välillä. Lapsellamme oli nimittäin jo vauvana tietty säännöllinen rytmi, milloin hän söi. Joten helppo oli käydä vaikka lapsen unien aikaan jossain ja isä hoiti sillä aikaa, ja sitten palata seuraavalle imetykselle. Vaikka ei se " sitovuus " minua haittaa. Miksi tehdä lapsia jos ei ole valmis siihen, että se pieni ihminen tarvii paljon äitiä ja isää. Minusta nykyään tuntuu siltä että vauvan pitäisi kauhean aikaisin " aikuistua " . Pitää jo ihan vauvana nukkua yksin omassa huoneessa jne. Enhän minä itsekkään tykkää nukkua yksin, miksi siis laittaisin oman lapseni nukkumaan yksin. Oman poikaseni. ?!

Ja nykyään tietysti kun imetys ei ole niin kokonaisvaltaista, niin voi käydä missä vaan. Hän syö kuitenkin viisi ateriaa päivässä ja juo vettä mukista. Kiinteät aloitettiin neljän kuukauden iässä, vaikka maito olisi riittänyt hyvin, mutta koimme, että se oli lapsen parhaaksi aloittaa soseet, koska hän oli niin kiinnnostunut ruuasta ja kaipasi jo muutakin ruokaa. Ruoka onkin maistunut alusta asti ja aina todella hyvin.

Mutta siinäkin oli joillakin sanomista, kun aloitimme soseet neljän kk: n iässä. Mutta kyllä minä mielummin ajattelen lapsen etua, kuin sitä, että kiillottaisin joidenkin silmissä ns. sädekehääni, että väen vängällä imettisin täys 6 kk, vaikka lapsi selvästi on kiinnostunut ruuasta.

No, joo meni vähän sivuraiteille.

Tosin edelleenkään en mene iltaisin minnekkään, että poitsu saa iltamaitonsa, mutta voisin kyllä mennä, jos haluaisin , saisi isänsä hänet nukkumaan ilman imetystä. Mutta ei se minua haittaa, en kaipaa iltamenoja sen kummemmin ja alkoholia en käytä lainkaan. Mikäli sikäli se tähän edes liittyy.

Vierailija:

Tämä teksti pisti kyllä vihaiseksi, sori vain. Itse en pystynyt imettämään kuin kaksi viikkoa (silloinkin sain pojan keskittymään tissittelyyn vain pari kertaa päivässä, muuten sai Nannia ja saa edelleen, kiinteiden lisäksi tietty). Maitoa ei missään vaiheessa tullut niin paljon kuin poika olis halunnut. Aloin ahdistua imetyksestä, otin siitä valtavasti paineita, vanhat paniikkihäiriön tuntemukset " kolkuttelivat jo ovella" . Joten oliko ehkä parhainta, että pistin OMAN MIELENTERVEYTENI edelle ja lopetin imetyksen??? Aivan varmsti poikani vaistosi tissillä ollessaan tuntemukseni, ikävä kyllä.

Itse katson olevani ainakin 110 prosenttisesti sitoutunut lapseeni ja huolehdin hänestä niin hyvin kuin ikinä voin. On älyttömän loukkaavaa tuoda imetys esiin tuolla tavalla - ikäänkuin imettävä äiti olisi parempi ja enemmän sitoutunut lapseensa kuin sellainen, joka ei syystä tai toisesta imetä!!!!!!

Miettisitte vähän miten asianne ilmaisette. Se on ihan kiva asia, jos joillain on imetys onnistunut ja sitä on voinut jatkaa pitkään jne. mutta älkää silti nostako itteäni meidän " pullottelevien" yläpuolelle ja kuvitelko, että teidän lapsistanne tulee pelkän imetyksen takia jotenkin parempia tai onnellisempia!!!!

T.äiti25

Onko se kolme kuukautta tosiaan niin hirveä aika, että koko perhe on sen jälkeen pilalla? Lapsen suolisto sen sijaan voi olla tosi kovilla, kun vauvalle tuupataan korviketta.

Normaali äiti pystyy kyllä tuon homman järjestämään, ihan niiden isompienkin lasten kanssa.

Vierailija:

Kolmannen lapsen kohdalla olin tosi helpottunut kun laskin, että päivisin en imetä kuin 5 tuntia ja yöllä vain 5 kertaa. Painoa oli vauvalla kolmekuisena 5900g Aika vähän kun ottaa huomioon, että syntyi 4500g painoisena. Ihan älytöntä lapsen/lasten ja äidin kiusaamistahan se on, että uhraa koko elämänsä imettämiseen niin että kotityöt ja muut perheen lapset jää hoitamatta.

Vierailija:

Sehän on maailman luonnollisin asia, kuten syöminen, nukkuminen tai kakkiminen. Ylpeilettekö te siitäkin, että onnistuitte saamaan eilen ruokaa kurkustanne alas?

Imetys on maailman luonnollisin asia, mutta ei kovinkaan usein helppo ja vaivaton itsestäänselvyys. Joka niin kuvittelee, pettyy katkerasti ensimmäisen rintaraivarin tai sammaksen tullessa. Se on yleensä alussa vaikeaa, joskus ikävää ja kipeääkin, vaatii usein ponnisteluja, ja jos jaksaa ponnistella ja tuloksena on onnistunut imetys ja hyvinvoiva lapsi, totta hemmetissä siitä saa olla ylpeä.