En käsitä mitä ylpeydenaihetta on imetyksen onnistumisessa! Valaiskaa nyt vähän.

Kolmannen lapsen kohdalla olin tosi helpottunut kun laskin, että päivisin en imetä kuin 5 tuntia ja yöllä vain 5 kertaa. Painoa oli vauvalla kolmekuisena 5900g Aika vähän kun ottaa huomioon, että syntyi 4500g painoisena. Ihan älytöntä lapsen/lasten ja äidin kiusaamistahan se on, että uhraa koko elämänsä imettämiseen niin että kotityöt ja muut perheen lapset jää hoitamatta.

Sellaista, joka kuvittelee, että toisten ylpeydenaiheet ovat häneltä jotenkin pois tai tekevät hänen arvonsa jotenkin vähäisemääksi. Se nakertaa olematonta itsetuntoa.

ainakin itse juotan maidon pitäen vauvaa sylissäni tai olemalla hänen kanssaan kyljellään sängyllä.



t.äiti25

Ja edelleen, miten se vähentää teidän korvikkeella ruokittujen lasten tai teidän äitien arvoa, jos joku tuntee ylpeyttä omasta onnistuneesta imetyksestä. Eiköhän jokainen ymmärrä sen, että on tilanteita, joissa imetys ei onnistu. Omien kokemusteni perusteella on paljon myös sellaisia, joissa on kyse vain ja ainoastaan siitä, että äiti ei viitsi imettää ja siitähän tilastotkin kertovat. Eihän imetys voi kuitenkaan suurimmalle osalle olla niin vaikeata, että se pitäisi lopettaa puoleen vuoteen mennessä. Jos siihen saakka on onnistunut, tuskin se siinä vaiheessa enää muuttuu aivan mahdottomaksi?

Olet ihan oikeassa - mutta älä turhaan provosoidu. Täällä jotkut ilkeilevät ihan tahallaan. Tai vaikka eivät tekisi sitä tahallaan, niin vähintäänkin alentuneessa ruumiin ja sielun voimassa (=hormonihuuruissa).

Sen kyllä ymmärrän oikeinkin hyvin, että jos imetys onnistuu suurten vaikeksien jälkeen, on aiheestakin ylpeä. Onhan se upeaa! Mulla ei ole ollut (normaaleja juttuja lukuunottamatta) varsinaisia imetysongelmia koskaan, siksi ehkä koen olevani ennemminkin kiitollinen ja onnellinen kuin ylpeä :)

pystynyt kortisonilla hillitsemään psorin leviämistä rinnoissani ja nänni peittyi rupeen. Kolmas lapsi ei lainkaan suostunut syömään vasemmasta rinnasta, joten olin sen yhden rinnan varassa.



Syitä on monenlaisia ja suurin osa ei kelpaa. Niin se vaan on.

3 kk:n ikäisenä. Tilanne oli tosi vakava ja vauvan henki oli vaarassa. Silti erään tutun suurin huolenaihe oli imetyksen jatkuminen. Itse olin sitä mieltä, että vauva saa juoda vaikka keltaista jaffaa kunhan säilyy hengissä! Onneksi kaikki meni hyvin ja silloinen vauva on reipas leikki-ikäinen. Myös eräälle kaksosten äitiä terrorisoitiin kovasti täysimetyksen kanssa vaikka se oli aivan ylivoimaista. Onneksi ystäväni tajusi olla kuuntelematta moista höpötystä vaan antoi myös pulloruokaa vauvoille ja säilytti järkensä...

Vai mitä tuolla haluat sanoa? Siis aloituksen aiheeseen liittyen?

Siis tuonko takia eivät imetyksessä onnistuneet saa olla tyytyväisiä imetykseensä?

Jos et huomannut niin keskustelu yleensä elää.

Vierailija:

Vai mitä tuolla haluat sanoa? Siis aloituksen aiheeseen liittyen?

Niin kauan kuin imetin se sujui ihan tyylipuhtaasti.

35

yläpuolelle antamalla sen käsityksen, että vain imettämällä pystyy huolehtimaan lapsestaan kokonaisvaltaisesti, niin siinä kohtaa mulla kyllä nousee karvat pystyyn vihasta!!



T.äiti25

t. äiti25

en ole äidin omistautumisen kokonaisvaltaisuudesta kirjoittanut, mutta tavallaan ymmärrän häntä. Kun luet kirjoituksen ilman sarvia ja hampaita, ja mietit vähän, ymmärrät itsekin. Ei ole tarkoitus vähätellä pulloruokintaa tai sitä harjoittavien äitiyttä vaan tässä korostaa sitä koko elämän läpäisevää omistautumista, joka on onnistuneen imetyksen ehto.



Ajattele vaikka minun tilannettani: imetän vielä kaksivuotiastani -- hän on pahasti allerginen, eikä sopivaa korviketta ole löytynyt. Olen yhä noin 20 ruoka-aineen imetysdieetillä itse, syön siis marjoja, kalkkunaa, porsasta perunaa, tattaria, hirssiä, riisiä, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, kauraa, perunaa, bataattia, kurkkua, sipulia, kypsennettyä omenaa ja mangoa. Olen ollut kerran yön pois poikani luota. (poika siis imee yhä aamulla ja illalla, muuten juo mustikkamehua ja vettä). Kukaan muu ei ensimmäiseen vuoteen VOINUT hoitaa poikaani pitempiä aikoja -- minun oli IHAN PAKKO. Poika kun ei ole ollut pakkasmaidonkaan kaveri, juo kyllä samana päivänä pumpattua lasista. SE on sitä pitkän imetyksen kokonaisvaltaista omistautumista, jos pojalla olisi ollut sopiva korvike, olisimme takuuvarmasti jakaneet hoito- tai ruokintavastuuta isän ja lähipiirin kanssa toisin.



On ollut todella rankkaa ja on vieläkin. painan 48 kiloa entisen 55 sijasta. Väsyttää. Onneksi nykyään voi olla päivän pois kotoa ja jättää miehen ja pojan kaksin kun maitoa ei tarvita päivällä. Pumppaaminen oli minulle niin raskasta ja tehotonta, että olin mieluummin sidottuna kotiin kuin pumppasin -- vain poikkeustilanteissa suostuin pumpulle. Lisäksi kun poika tuli vuoden ikään lakkasin herumasta pumpulle, en siis saanut pumpattua juuri mitään, mutta heruin kyllä heti kun poika tuli rinnalle. Silti nautin imetyksestä ja vaikka on rankkaa, on poikani minulle niin tärkeä, etten osaa sitä tähän kirjoittaa :)



En ajattele olevani ketään parempi äiti, ja myönnän monta kertaa kadehtineeni vapaammin meneviä. Silti olen ylpeä itsestäni, olen sitoutunut jo kahdeksi vuodeksi rankkaan projektiin lipsumatta.



Ennen raskautta ja pojan syntymää tunsin samanlaista ylpeyttä sitoutumisesta maratonjuoksuun ja finlandiahiihtoon. Oli pakko jättää baarikeikat ja monet muutkin jutut väliin, kun oli tavoite ja sitoumus -- pakko mennä lenkille tai hiihtämään. Lopussa kiitos oli molemmilla kerroilla valtavan suuri :)

Minäkö en sitten omistautunut riittävästi, kun koin mielenterveyteni tärkeämmäksi kuin tissittelyn ja siirryin antamaan pelkästään korviketta???



T.äiti25

kutsutaan lasten kasvatukseksi. Jos siinä onnistuu, hyvä niin. Ei ehkä kuitenkaan kannata asialla terrorisoida esim. sairaan lapsen /kaksosten äitejä? Eli jos joku asia on itselle helppoa, se voi silti olla toiselle vaikea ja arka asia. Samoin voisin itse esim. kauhistella lapsia, jotka eivät vielä kaksivuotiaana muodosta lauseita kun oma kullannuppuni asiassa onnistui. Ei tulisi mieleenkään...

Se jos mikä vaatisi epäitsekkyyttä, uhrautumista ja ponnisteluja. Mennään sieltä missä aita on matalin ja korotetaan itsensä jalustalle imetyksen avulla. Hyvä äiti kuuntelee itseään ja lasta.

jos et imetä, olet vapaampi menemään. Omistautuminen ei ole pakollista eikä ympärivuorokautista. On vaihtoehto. Imettävälle ei aina ole. SIKSI omistautuminen on kokonaisvaltaisempaa, mutta ei välttämättä yhtään sen laadukkaampaa. Oikeastaan voisi ajatella, että lapsensa kokonaan hoitava, yösyötöt sylissä hoitava pulloruokkiva äiti omistutuu tiukemmin, vapaaehtoisesti, joka kerta uudelleen valiten.



nro 43

välttämättömyydestä hyveen. Lähes kuka tahansa äiti olisi varmaan tilanteessasi, joka kieltämättä on ollut varsin vaikea, yrittänyt parhaansa ja yltänyt samanlaiseen " suoritukseen" . Ei se sen kummempaa ole. Kaikilla ei vaan onneksi ole ollut yhtä äärimmäistä tilannetta imetyksen suhteen.