Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viisarikello, kyykky, puhelimessa puhuminen ..mitä on tapahtunut?
29.01.2025 |
Minulla oli aikoinaan vaikeuksia matematiikassa, mutta sain tukiopetusta aina, kun joku oli vaikeaa. Opetus oli tasokasta! Asioita selitettiin ja neuvottiin päättäväisesti niin, että jokainen ne oppi.
Viisarikellon oppiminen oli myös haastavaa itselle. Sain siihenkin tukiopetusta ja jopas jotakin!! Opin senkin, koska koulussa oikeasti opetettiin.
Vanhempani eivät minua läksyissä neuvoneet. Miksi syytetään vanhempia siitä, että nykynuoriso ei osaa viisarikelloa? Ei ne kaikki vanhemmat ennenkään opettaneet vaan koulu.
Olisi aiheellista alkaa tutkia mikä nykyään on peruskouluissa vikana, kun lapset ei opi perusasioita siellä.
Kyykkyyn pääsemisen vaikeus on myös mielenkiintoinen ilmiö. Milloin tämä alkoi?
Valitettavasti uskon, että näitä asioita tulee vielä lisää.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen jokaisessa kodissa oli seinällä viisarikello. Kun koulussa opetettiin, myös lisäksi kotona pystyi katsomaan viisarikellosta aikaa ihan itse. Lapsi sai treeniä.
Ennen viisarikello oli myös ranteessa. Nykyisin ei ole. Digitaalinen kello on kännykässä.
Äiti tai iskä soittaa lapsen puhelimeen tai laittaa hälytyksen, kun lapsen pitää tulla esim. kotiin. Ennen aika sovittiin etukäteen, että kotiin pitää tulla puoli kuudelta. Sitten aikaa piti itse seurata rannekellosta, että muistaa mennä ajoissa kotiin.
Ennen treeniä tuli kotonakin.
Terv. ope
P.S. Ennen lapset jaksoivat kuunnella ja keskittyä pidemmän ajan kuin nykylapset.
Eivät jaksaneet.
En muista että kukaan olisi karannut käytävään kesken tunnin. Nykyisin se on arkea.
Kyllä ne muutamat häiriköt karkasi jo aikoinaan ja konttasivat ja tekivät ties mitä typerää mitä suurinosa ei tehnyt.
Yläasteella on myös aina se muka niin hauska juttu joillain, että lähdetään ikkunasta ulos. Onhan näitä ollut ja tulee olemaan.
Arkea se oli silloin ennenkin, mutta kyllä ne kellon osasivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan ennen oppilailla oli arkitaitoja jotka opittiin kotona. Koulussa pystyttiin keskittymään akateemisiin sisältöihin. Nyt pikku lumihiutaleet eivät osaa tehdä solmua, katsoa kelloa, täysi yllätys että pitäisi tehdä jotain joka ei ole hauskaa, shokki kun jokin asia kielletään (kuten vaikka toisten lyöminen), toisia ei osata huomioida, ei tajuta että koko maailma ei toimi jokaisen yksilön halujen ja aikataulujen mukaan. Kodeissa oli puuhasteltu, liikuttu, leivottu (jolloin opitaan mittoja yms.) Yrtä niitä nyt sitten opettaa. T.Ope
Ihan turha syyttää koteja taas kerran.
Kyllä siellä kotona leivotaan, ulkoillaan, askarrellaan ja pelataan ihan niinkuin ennenkin.
Luuletko tosiaan, että kukaan ei enää tee lastensa kanssa yhtään mitään?
Liian usein kaikki laitetaan huonojen kotiolojen ja vanhempien syyksi vaikka on päivänselvää, että opetuksen taso on laskenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan ennen oppilailla oli arkitaitoja jotka opittiin kotona. Koulussa pystyttiin keskittymään akateemisiin sisältöihin. Nyt pikku lumihiutaleet eivät osaa tehdä solmua, katsoa kelloa, täysi yllätys että pitäisi tehdä jotain joka ei ole hauskaa, shokki kun jokin asia kielletään (kuten vaikka toisten lyöminen), toisia ei osata huomioida, ei tajuta että koko maailma ei toimi jokaisen yksilön halujen ja aikataulujen mukaan. Kodeissa oli puuhasteltu, liikuttu, leivottu (jolloin opitaan mittoja yms.) Yrtä niitä nyt sitten opettaa. T.Ope
Ihan turha syyttää koteja taas kerran.
Kyllä siellä kotona leivotaan, ulkoillaan, askarrellaan ja pelataan ihan niinkuin ennenkin.
Luuletko tosiaan, että kukaan ei enää tee lastensa kanssa yhtään mitään?Liian usein kaikki laitetaan huonojen kotiolojen ja vanhempien syyksi vaikka on päivänselvää, et
No, näin toimitaan meidän kodissa. Lasten kavereiden juttujen perusteella ollaan poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
1. Viisarikelloa ei tarvitse tuntea, kun lähes kaikilla on digitaaliset kellot
2. Kyykkyyn ei pääse, jos istuu kaiket päivät. Koskee niin aikuisia kuin lapsiakin.
3. Puhelimessa ei tarvitse puhua, kun on olemassa viestipalvelut.
-> maailma muuttuu siskosein, ei me 1980-luvun lapsetkaan opeteltu koulussa niiamaan kun opettaja tuli luokkaan, vaikka äitini ikäluokka vielä opetteli
Jos kakarana ei kyykkyyn pääse niin nelikymppisenä pääsee sitten eläkkeelle ja pyörätuoliin kun kunto ei enää kestä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Viisarikelloa ei tarvitse tuntea, kun lähes kaikilla on digitaaliset kellot
2. Kyykkyyn ei pääse, jos istuu kaiket päivät. Koskee niin aikuisia kuin lapsiakin.
3. Puhelimessa ei tarvitse puhua, kun on olemassa viestipalvelut.
-> maailma muuttuu siskosein, ei me 1980-luvun lapsetkaan opeteltu koulussa niiamaan kun opettaja tuli luokkaan, vaikka äitini ikäluokka vielä opetteli
Viestipalveluille on aikansa ja paikkansa, mutta puhelimessa puhuminen menee aina viestittelyn edelle. Puhuessa hoidat isotkin asian minuutissa kun viestitellessä siihen menee kymmenkunta minuuttia, ellei tunteja jos ei ole samaan aikaan "langan päässä".
Aika hidas kirjoittaja, jos esim. keskusteluun: "Nähdäänkö huomenna klo 15 Sokkarilla" "Joo, sopii" menee kymmenkunta minuuttia. Ethän sinä soittaessasikaan
Jos ja kun työpaikan hakeminen on ajankohtaista niin työnantaja ei arvosta noita pikaviestejä, sinne pitäisi soittaa tai vastata jos ne soittavat, ei ne halua lähetellä viestejä että voisitko tulla työhaastattelun silloin ja tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein osannut edes ajatella kellon lukemista taitona. Se tuli meille 70-luvun lapsille ihan itsestään, luontevasti, sehän on ihan palikkatesti. Vähän kuin ajattelisi kävelemistä taitona aikuisena. No joskushan se opeteltiin joo..
En edes muista, että kelloa olisi jotenkin pitäny vartavasten opetella tahi sitä olisi opetettu kotona tai koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein osannut edes ajatella kellon lukemista taitona. Se tuli meille 70-luvun lapsille ihan itsestään, luontevasti, sehän on ihan palikkatesti. Vähän kuin ajattelisi kävelemistä taitona aikuisena. No joskushan se opeteltiin joo..
En edes muista, että kelloa olisi jotenkin pitäny vartavasten opetella tahi sitä olisi opetettu kotona tai koulussa.
Koulukirjassa opetettiin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan ennen oppilailla oli arkitaitoja jotka opittiin kotona. Koulussa pystyttiin keskittymään akateemisiin sisältöihin. Nyt pikku lumihiutaleet eivät osaa tehdä solmua, katsoa kelloa, täysi yllätys että pitäisi tehdä jotain joka ei ole hauskaa, shokki kun jokin asia kielletään (kuten vaikka toisten lyöminen), toisia ei osata huomioida, ei tajuta että koko maailma ei toimi jokaisen yksilön halujen ja aikataulujen mukaan. Kodeissa on puuhasteltu, liikuttu, leivottu (jolloin opitaan mittoja yms.) Yrtä niitä nyt sitten opettaa. T.Ope
Mitä oikeasti luulet työhösi sisältyvän? Opeta aikuisia tai lukiolaisia, jos tahdot keskittyä "akateemisiin sisältöihin. "
Alue: Aihe vapaa
Totta. Tuolla "maailma muuttuu" -argumentilla voi itse asiassa perustella mitä tahansa. Siksi se ei pääse yhteiskunta-analyysissa edes alkuun.