Hämmästyttää, että aikuiset ihmiset eivät ymmärrä avioliiton ja avoliiton eroja.

Mikä tahansa liitto kelpaa. Tärkeää on tehdä sopimus, mahdollista eroa silmällä pitäen, niin että kumpikin pitää oman omaisuutensa ja varallisuutensa, ja vain ne. Näin metoon ja feminismin aikana, ilman sopimusta, mies voi menettää puolet omaisuudestaan ja varallisuudestaan petolliselle naiselle.

Siis ymmärrän hyvin, että joissain tilanteissa avoliitto voi olla parempi. Esim jos on molemmilla jo lapsia ja paljon omaa omaisuutta, eikä haluta siksi yhdistää talouksia. Vaikkapa isälläni ja puolisollaan on tämä tilanne.

Mutta ainakin omassa tuttavapiirissä on paljon niitä avoliitossa eläviä, joille se ei ole mikään järjellä harkittu päätös. Saattaa olla jopa yhteinen tili, paljon yhteistä omaisuutta (tai pahimmillaan se klassinen, että omaisuus on miehen nimissä ja nainen maksanut ruuat ja lastenvaatteet ym juoksevat kulut). Mutta ei mennä naimisiin kun halutaan vaan olla romanttisesti susipari, tai kun sitten pitäisi järjestää ne hääjuhlat ja se maksaa. 

Kaikki eivät halua naimisiin juuri lesken taloudellisen suojan ja asumisoikeuden vuoksi. Esim. Useammalla kierroksella olevat, jotka haluavat jättää omaisuutensa kokonaisuudessaan lapsilleen. 

Tervetuloa 2020-luvulle! On se varmasti hirveää kun kaikki eivät halua kulkea yhteiskunnan normien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät halua naimisiin juuri lesken taloudellisen suojan ja asumisoikeuden vuoksi. Esim. Useammalla kierroksella olevat, jotka haluavat jättää omaisuutensa kokonaisuudessaan lapsilleen. 

Niinpä. Siksi avoliitossa ei pidä olla samoja juridisia oikeuksia kuin avioliitossa. Kaikki kun ei niitä halua.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa 2020-luvulle! On se varmasti hirveää kun kaikki eivät halua kulkea yhteiskunnan normien mukaan.

Ei tässä ole kyse mistään normeista vaan järjenkäytöstä. Ei ole pakko kulkea normien mukaan, mutta turha itkeä jälkeenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän surullista oli kun vuosikymmeniä yhdessä asuneen toinen puolisko menehtyi ja pari asui menehtyneen omistamassa asunnossa. Ei mitään papereita mistään ja tämä eloonjäänyt sai lähteä "kotoaan" kun edesmenneen avopuolisonsa sisarukset myivät osakkeen. 

Eli lapset eivät siis perineet, vaan perintö meni sisaruksille? Ei taida voida mennä näin.

Näin se menee jos kuolleella ei ole ollut lapsia tai lastenlapsia (rintaperillisiä) Silloin perivät kuolleen vanhemmat, jos he kuolleet niin sisarukset ja jos he jo kuolleet niin sisarusten lapset, jopa elossa olevat tädit tai sedät/enot. Serkut eivät enää peri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en juuri halua niitä avioliiton helponnuksia ja velvollisuuksia kuten, että kumppani perii leijonanosan. Helpompi näin, että pidetään taloudet ja velvollisuudet henkilökohtaisina sekä nautitaan vain toistemme seurasta ilman avioehtoja sun muita.

Aviopuolison kuollessa leski voi ihan sanoa perunkirjoituksessa, että hän ei ota tasinkoa vastaan. Näin leski pitää oman omaisuutensa ja kuolleen perintö jaetaan.

Aivan! Ja näin pyyteettömästi toimiikin jokainen leski vainajan kuoltua :D. Etenkin uusperheissä.

Kuinkakohan moni Suomessa on suhteessa, missä ei omaa rahaa laisinkaan tai alle esim. vain 600€ työttömyystuki? Kyllähän tuosta henkilö omat kulut maksaa, mutta ei muuta, eikä edes asumiskuluihin voi osallistua. Pitäisikö tuolloin tuolin laittaaa yhteiseen kassaan ja olla sen varassa että toinen kyllä kantaa ruokaa kotiin eli omassa päätäntävallassa käyttörahaa lähes 0? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän surullista oli kun vuosikymmeniä yhdessä asuneen toinen puolisko menehtyi ja pari asui menehtyneen omistamassa asunnossa. Ei mitään papereita mistään ja tämä eloonjäänyt sai lähteä "kotoaan" kun edesmenneen avopuolisonsa sisarukset myivät osakkeen. 

Eli lapset eivät siis perineet, vaan perintö meni sisaruksille? Ei taida voida mennä näin.

Näin se menee jos kuolleella ei ole ollut lapsia tai lastenlapsia (rintaperillisiä) Silloin perivät kuolleen vanhemmat, jos he kuolleet niin sisarukset ja jos he jo kuolleet niin sisarusten lapset, jopa elossa olevat tädit tai sedät/enot. Serkut eivät enää peri.

Mutta eikös tässä esimerkissä nimenomaan ollut lapsia? Tiedän kyllä perintöjärjestyksen, ja sen takia tuohon kommentoinkin. Ei avoliitto todellakaan syrjäytä lasten oikeuksia.

Mikäköhän on oletus niissä tilanteissa missä toinen ei saa mitään tukia? Oletus että toinen antaa rahaa muutama satasen tahaa omalle tilille, etyä edes on jotain lompakossa, ulos lähtee tai tarvitsee jotain vai olla sillä mielellä että: Älä huoli kyllähän se toinen kaiken tarpeellinen varmaan ostaa. Et sinä omaa rahaa tarvitse. Tuhlaisit sen vaan. Jehheh. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän surullista oli kun vuosikymmeniä yhdessä asuneen toinen puolisko menehtyi ja pari asui menehtyneen omistamassa asunnossa. Ei mitään papereita mistään ja tämä eloonjäänyt sai lähteä "kotoaan" kun edesmenneen avopuolisonsa sisarukset myivät osakkeen. 

Eli lapset eivät siis perineet, vaan perintö meni sisaruksille? Ei taida voida mennä näin.

Näin se menee jos kuolleella ei ole ollut lapsia tai lastenlapsia (rintaperillisiä) Silloin perivät kuolleen vanhemmat, jos he kuolleet niin sisarukset ja jos he jo kuolleet niin sisarusten lapset, jopa elossa olevat tädit tai sedät/enot. Serkut eivät enää peri.

Mutta eikös tässä esimerkissä nimenomaan ollut lapsia? Tiedän kyllä perintöjärjestyksen, ja sen takia tuohon komment

Jos katsot tuon alkuperäisen postauksen tässä mun lainaamassa ketjussa, niin hän ei viitannut tähän Hesarin lehtijuttuun, vaan johonkin ihan toiseen tietämäänsä tapaukseen (edesmenneen avopuolison sisaret myivät osakkeen).

Hesarin jutussa oli kuolleella rintaperillisiä ja avoleski ei joutunut lähtemän kotoaan. Eli ihan eri keissiin ja sukutilanteeseen tuo minun kommenttini.

Avoliittoa on tutkittu muissa Pohjoismaissa paljon, ja niissä eron todennäköisyys on paljon korkeampi kuin avioliitossa- vaikka olisikin yhteisiä lapsia. 

Ja useimmiten syy pitkän avoliiton taustalla on se, että MIES ei halua avioliittoon.

Avoliittoa siis kaupitellaan tasa-arvoisena ja modernina muotona, mutta erityisesti naiset: se on risky business. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse liittoa kun ei haali omaisuutta.

 

Sinä et pääsisi edes kumppanisi hautajaisiin mikäli kuolleen omaiset näin päättäisivät ellet ole naimisissa.

 

Sytyttäisin sitten kynttilän kotona.

Onneksi en ole sellainen ihminen ettei minua kutsuttaisi.

Kuolema  tuo monesti  rahan kiillon silmiin. Ja jopa sisarukset tappelevat keskenään pikku omaisuuksista .Ei kannata olla liian itsevarma, raha ratkaisee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän surullista oli kun vuosikymmeniä yhdessä asuneen toinen puolisko menehtyi ja pari asui menehtyneen omistamassa asunnossa. Ei mitään papereita mistään ja tämä eloonjäänyt sai lähteä "kotoaan" kun edesmenneen avopuolisonsa sisarukset myivät osakkeen. 

Eli lapset eivät siis perineet, vaan perintö meni sisaruksille? Ei taida voida mennä näin.

Tarkennus kun oleellinen unohtui että  lapsia ei ollut, ei yhteisiä eikä edellisisistä liitoista. Vain menehtyneen puolison sisarukset .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse liittoa kun ei haali omaisuutta.

Ihan kuule pelkän puhelinliittymän sulkeminen voi olla yks mayhem, jos ei ole kuolinpesän osakas.

Iso kysymys onkin, että miksi minun se pitäisi mennä sulkemaan, jos en ole kuolinpesän osakas. Tuohonkin tarvitaan lupa kaikilta kuolinpesän osakkailta, ei se onnistu puolisoltakaan puhelinsoitolla. Loppupelissä asioita hoidettaessa vain valtakirjoilla on merkitystä, ei kuolinpesän osakkuudella.

Minä en tuota nyt ymmärrä.  Äitini kuoli pari vuotta sitten.  Siskon mies soitti sinne ( en edes muista enää mikä liittymä hänellä oli) ja ilmoitti että tämä ihminen on kuollut ja liittymä pitää sulkea.  Se oli sillä selvä.  Yksi puhelinlasku vielä tuli sen jälkeen ja siihen loppui, se tuli kuolinpesän nimellä ja äitini osoitteeseen, tosin se meni suoramaksuna kuten melkein kaikki muutkin laskut, mutta paperilasku ilmoitusluonteisesti tuli normaalisti postissa.

Eiköhän ne sieltä digi- ja väestötietovirastosta ilmoita muutenkin asioista ao. tahoille kun ihminen kuolee.  Ei meidän tarvinnut Kelaankaan eikä pankille mitään ilmoittaa.  Kyllä niille tieto meni välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei edelleenkään tunnu ymmärtävän, että avioliitto on ennen muuta lainopillinen sopimus, eikä mikään romanttinen rakkaudenosoitus. Sitä kun voi olla ilman lainopillista sopimustakin.

Sitten tulee näitä ikäviä yllätyksiä, kun toinen kuolee, eikä asioita ole etukäteen mietitty. Toivoisin, että asiasta kirjoitettaisiin enemmän.

Ei tarvitse kuollakaan kun sairastuu vakavasti - joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan toinen osapuoli avoliitosta. Avokki ei saa mitään tietoja sairauksista koska laillisesti on "vieras" ihminen. Ei voi tehdä päätöksiä potilaan hoidoista jos potilas on itse siihen kyvytön jne. 

Tämä oli minulle uutta. Jokainen voi ilmoittaa sairaalaan lähiomaiseksi kenet haluaa, ei ole pakko olla aviopuoliso ja hoitotestamentissa voi määrätä kenet tahansa päättämään hoidos

Tässä ei tuo alkuperäinen kirjoittaja tiennyt todellista syytä siihen, miksi avokki ei tuossa tapauksessa saanut sairaalasta tietoja.  Kyse ei välttämättä ollut siitä, että hän ei ollut aviopuoliso, vaan ihan siitä, että vainaja ei ollut eläessään ilmoittanut häntä lähiomaiseksi.  

Kyllä avopuolison voi ihan hyvin merkitä potilastietoihin lähimmäksi omaiseksi, tehdäänhän niin ihan ystävien keskenkin.  Ei ole siis pakko olla edes sukulainen.  Kunhan on siis joku, jolle voidaan ilmoittaa potilasta koskevia tietoja.  

Mutta jos siellä potilastiedoissa ei ole merkitty ketään lähiomaiseksi, silloin sairaala kysyy viranomaiselta, onko sukulaisia jolle ilmoittaa.  Yleensä kaikilta on kyllä nykyään jo kysytty, kuka on se lähimmäinen, johon otetaan yhteyttä jos jotain sattuu.

Avopuoliso ei ole sukulainen, joten ei voi valittaa, jos ei tätä asiaa ole huolehdittu vainajan vielä eläessä.

Mikä on

a v o l i i t t o?

Asumisjärjestely,. Kämppäkaveruus. Maksujen ja laskujen järjestely.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa avo-leskelle tulla itku puseroon myöhemmin kun ukon kakarat toisesta liitosta heittävät hiuksista helevettiin "yhteisestä" talosta :D

Tämä ongelma on olematon kunhan ei koske kenenkään jämiin alun alkaenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärrän hyvin, että joissain tilanteissa avoliitto voi olla parempi. Esim jos on molemmilla jo lapsia ja paljon omaa omaisuutta, eikä haluta siksi yhdistää talouksia. Vaikkapa isälläni ja puolisollaan on tämä tilanne.

Mutta ainakin omassa tuttavapiirissä on paljon niitä avoliitossa eläviä, joille se ei ole mikään järjellä harkittu päätös. Saattaa olla jopa yhteinen tili, paljon yhteistä omaisuutta (tai pahimmillaan se klassinen, että omaisuus on miehen nimissä ja nainen maksanut ruuat ja lastenvaatteet ym juoksevat kulut). Mutta ei mennä naimisiin kun halutaan vaan olla romanttisesti susipari, tai kun sitten pitäisi järjestää ne hääjuhlat ja se maksaa. 

Tämäkin taitaa olla jo se asia, josta nykyihmisillä on ihan omituinen käsitys.  Että jos menee naimisiin, niin pitää järkätä ne häät.

Siihen ei ole minkään valtakunnan pakko.  Naimisiin voi mennä hyvin yksinkertaisesti, vaikka ruokatunnilla, niin kuin yhdet ystäväni.  Sormuskaan ei ole pakollinen, kun vaan ilmoittaa vihkijälle, että ei sormusta, niin ei lueta sitä kaavaa.  Minä menin naimisiin kihlasormuksellani.  Liitto on kestänyt jo 27 vuotta, vaikka minulla ei ole vihkisormusta.  Tai onko se nyt sitten vihkisormus, kun pappi sillä meidät vihki?

Meidän "häät" oli leivoskahvit kotona todistajien kanssa.  Ei maksanut sen enempää ne häät