Suurten ikäluokkien lapset, millaisia vanhempanne olivat teitä kohtaan kun olitte pieniä?

Aloittaja vahvisti tiedetyn asian, terapeutit nostavat asiakkaansa. Anhempoaan vastaan, ovat suurten ikäluokkien vihaajia heidän lapsinaan. 

Miks edes mennä terapiaan ja maksaa ittesä kipeeksi kun voi sanoa että suurten iläluokkie syytä että oon kahju.

Vierailija kirjoitti:

suuret ikäluokat oli sodan jälkeen, 70- ja 80- luvulla syntyneet eivät siihen enää kuuluneet.

Mutta meillä ainakin oli, 1970 ja -80 luvulla siis, hyvin vapaa kasvastus, kuri ei ollut kova eikä fyysisiä rangaistuksia ollut, teininä oli kyllä kotiintuloaika eikä alkoholia tai tupakointia sallittu (isoveli ei säännöistä välittänyt, minä yritin ainakin sen verran, että join ja tupakoin salaa). Koskaan ei sanottu, että meitä rakastetaan, toisaalta se oli itsestään selvää eikä sitä osannut edes kyseenalaoistaa. Vanhempien kanssa ei hirveästi oltu tai vietetty aikaa, kuten monet nykyään tekee, mutta jos tuli mitä tahansa ongelmia, niin saattoi luottaa, että vanhemmat auttoivat ja hoitivat pois pulasta, vaikka olisi sinne joutunut ihan omaa syytään. 

Niin tässä varmaan kysyttiinkin niitä, jotka oli suurten ikäluokkien kasvattamia? Omat vanhempani syntyivät sodan jälkeen 45 ja 47, kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Minä puolestani synnyin 1980-luvulla.

Kyllä minusta pidettiin huolta eikä ollut puutetta esimerkiksi ruoasta tai vaatteista, mutta jollain tasolla jäin melko yksin. Vaikeista asioista ei hirvesti puhuttu ja jouduin olemaan melko paljon omissa oloissani kun vanhemmilla oli esimerkiksi työkiireitä. Jouduin oppimaan asioiden tekemistä melko pienestä asti ja pärjäämään mahdollisimman paljon itse. Se hyvä puoli tässä kuitenkin on se, että minusta tuli melko omatoiminen, vaikka olen heikkolahjainen.

Tunteista tai niiden merkityksestä ei puhuttu, ei opetettu rajojen kunnioittamista (omien varsinkaan). Mitään ei oikeastaan opetettu, haukuttiin vaan tyhmäksi, kun en osannut. Kaikesta huolimatta olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta vanhempia kohtaan ei ole kovinkaan lämpimiä tunteita. Omien lasten kohdalla olen paikkaillut näitä virheitä ja on ollut käsittämätöntä huomata, kuinka fiksuja jo pienetkin voivat olla, kun heitä vaivautuu kasvattamaan .

Saisko tuon terapeutin nimen esille?

Tunteista ei puhuttu ja jätettiin yksin selviytymään monista vaikeista tilanteista, kuten kiusaamisesta. Rahan käsittelyä ei opetettu mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Tunteista ei puhuttu ja jätettiin yksin selviytymään monista vaikeista tilanteista, kuten kiusaamisesta. Rahan käsittelyä ei opetettu mitenkään. 

Mitä niistä tarvitsee puhua jos vanhemmat on paikalla varjelemassa ja hoitamassa hommaansa? Ei itsestäänselvyyksistä tarvitse puhua. Tollanen on tota nyky höpön-löpöä. Ei mitään uutta ole löytynyt alun jälkeen