Hesarin juttu työuupumuksesta: nukkuvatko työntekijät säännölliset ja riittävät yöunet?
Mitä työnantaja voi tehdä, jos uupumus johtuu yksityiselämän asioista tai elämäntavoista?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ala jonkun byrokraatin mieliksi heräämään samaan aikaan viikonloppuisin. Voi v nyt oikeesti taas.
Ehkä nukun välillä masennukseen, pääasia että nukun. Kokemusta valvomisestakin paljon. Se se vasta toimintakykyä rampauttaakin.
Koko viikon jälkeen jos saan nukkua lauantaina noin puolille päivin, olen ihan eri ihminen kuin jos pitäisi nousta klo 6.30.
Ensimmäisen lomaviikon kesällä nukuin aina klo 11 asti. Tunsin olevani elossa ja keksin erilaisia ruokia perheelle, hermo ei ollut tiukalla sotkusta ja nautin elämästäni.
Siihen verrattuna arki on nyt todella huonoa.
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000010125832.html
Miksi viikonloppuna pitäisi herätä samaan aikaan kuin arkena?
PÄIVÄRYTMIVÄSYMYS tarkoittaa sitä, että unirytmi vaihtelee arjen ja vapaapäivien välillä huomattavasti.
Arkena unta tulee useimmiten liian vähän, ja se johtaa univajeeseen.Vapaapäivinä, esimerkiksi viikonloppuisin, kasaantunutta univelkaa yritetään kuitata pois. Nukkumisaikataulu voi olla aivan toinen kuin työpäivinä.Vaikka univelkaa saisikin levättyä pois, jatkuva rytmin vaihtelu ei tee hyvää terveydelle. Ajan kuluessa se voi lisätä esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien, masennusoireiden sekä metabolisen oireyhtymän riskiä.
Sinä et voi nukkua univelkaa pois. Se on ihan tutkittu juttu. Paras asia on säännöllinen unirytmi, jolloin nukutaan saman verran samaan aikaan.
"Sinä et voi nukkua univelkaa pois. Se on ihan tutkittu juttu. Paras asia on säännöllinen unirytmi, jolloin nukutaan saman verran samaan aikaan."
Minä olen ollut siinä uskossa, että varastoon ei voi nukkua, mutta toki univelkaa voi lyhentää.
Paras olisi säännöllinen rytmi. Useat ihmiset, kuten minä, elämme kuitenkin yhteiskunnan mukana meille väärässä rytmissä.
Tämä on ihan tutkittua juttua. Nimi on viivästynyt unirytmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähänse ongelma on. Yksityiselämässä tehdään vaikka mitä ja sitten uupumus kaadetaan työnantajan syliin. Kun yhtään seuraa kolmekymppisten elämää niin tajuaa, että ei työ aiheuta ongelmia, yksityiselämä aiheuttaa. On uuvuttavia harrastuksia, juhlimista, matkustamista, monella opinnot vielä loppusuoralla tai toinen tutkinto meneillään jne., työtä pidetään vain keinona saada rahaa tähän kaikkeen ja sairausloma ahdistuksen takia on usein keino saada enemmän aikaa reiveille ja matkailulle.
Totta kai ihminen uupuu, kun ei koskaan lepää! Mutta kun ei voi, on sitä elämää elettävänä.
Mitä muuta työn pitäisi olla kuin keino saada rahaa muuhun elämään? Ei duunariammateissa käydä töissä rakkaudesta lajiin, vaan rahasta. Asiantuntija-ammatit ovat ne, joissa.maksetaan siitä, että on naimisissa työnsä kanssa.
Ja aika monet asiantuntijat ovat naimisissa työn kanssa, mutta palkkaa ei silti tule riittävästi kompensoimaan sitä työn raskautta.
Asiantuntijatkin haluaa muuta elämää kuin työ ja myös heille työ on lähinnä keino saada rahaa muuhun elämiseen. Kukaan ei elä tehdäkseen työtä.
Monesti huonot yöunet johtuvat työstressistä.
Ei kukaan elä missään kuplassa, missä asiat eivät vaikuttaisi toisiinsa. Töissä ja/tai kotona voi olla stressiä aiheuttavia asioita, jotka vaikuttavat sinun hyvinvointiisi.
Töissä en ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi ja osa tehtävistä jää huitaisten tehdyiksi. Työ stressaa ja se tulee uniinkin mukaan. Ei ole kiva herätä aamuyöllä työhuoliin. Aiemmissa työpaikoissa tuota ei ollut kuin ajoittain, tässä nykyisessä koko ajan. En pidä tuota omana syynäni, esimiestaso on vain niin pska.
Nukkuisin mutta viimeisen 4 viikon aikana töistä on soitettu 7 kertaa keskellä yötä, ja kahdesti on pitänyt mennä paikan päälle. Yöllinen herätys sotkee kyllä minulla rytmin useiksi päiviksi, joten väsymys kumuloituu. Kaiken lisäksi näistä yöllisistä herätyksestä ei makseta mitään vaan kuuluu palkkaan (ja palkka ei merkittävästi poikkea suomalaisen keskipalkasta)
Avotoimistoihin on alettu pakottamaan, jolloin työrauhaa ei ole, uni on huonompaa, taudit kiertävät ja työmatkat vievät aikaa sekä vähentävät liikuntaharrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Nukkuisin mutta viimeisen 4 viikon aikana töistä on soitettu 7 kertaa keskellä yötä, ja kahdesti on pitänyt mennä paikan päälle. Yöllinen herätys sotkee kyllä minulla rytmin useiksi päiviksi, joten väsymys kumuloituu. Kaiken lisäksi näistä yöllisistä herätyksestä ei makseta mitään vaan kuuluu palkkaan (ja palkka ei merkittävästi poikkea suomalaisen keskipalkasta)
Huh, mikä työ on tuollaista? Onko aivan varma, että lain mukaan menee noin? Tuossahan tavallaan päivystää tai ainakin on varalla (ja siitä monessa työssä maksetaan)
Vierailija kirjoitti:
Nukkuisin mutta viimeisen 4 viikon aikana töistä on soitettu 7 kertaa keskellä yötä, ja kahdesti on pitänyt mennä paikan päälle. Yöllinen herätys sotkee kyllä minulla rytmin useiksi päiviksi, joten väsymys kumuloituu. Kaiken lisäksi näistä yöllisistä herätyksestä ei makseta mitään vaan kuuluu palkkaan (ja palkka ei merkittävästi poikkea suomalaisen keskipalkasta)
Oletko kenties sopinut jostain varallaolosta? Saat varmaan korvauksen siitä?. Jos näin ei ole, puhelin äänettömälle yöksi.
Ja ne uniongelmathan eivät voi johtua mitenkään huonoista työoloista jotka stressin kautta vievät yöunet? Jos ihmisille haluttaisiin paremmat yöunet, niin etätyö ja joustava työaika on oivia lääkkeitä tähän. Pahinta myrkkyä on pakottaa kaikki toimistolle klo 8 joka päivä hirveään hälinään ja vielä viisastella miten viikonloppunakin pitäisi mennä nukkumaan kymmeneltä illalla ja herätä kuudelta. Ihan selvä ero vireystasossa etäpäivän ja toimistopäivän välillä.
Työnantaja voi toimia esimerkiksi näin "...töitä ei mitoiteta niin kireästi, että hommat kaatuvat, jos yksi ihminen tekee jonkin aikaa vähemmän."