Lue keskustelun säännöt.
Raitistuminen vituttaa
26.01.2025 |
Olen ryypännyt ahkerasti viimeiset neljä vuotta, jokaisen viikonlopun olen iltaisin ollut juovuksissa. Viime aikoina mukaan on astunut myös arki-iltaisin tissuttelu, ja lomilla olen juonut lähestulkoon jokaisena iltana.
Nyt yritän jälleen kerran raitistua, vaikka heikolta näyttää. Olen pari kertaa kokeillut AA-ryhmää ja olin 2 kuukautta Antabus-kuurilla, mutta en kokenut niistä merkittävää hyötyä; join kuitenkin.
Olen juomisellani turruttanut ja paennut pahaa oloani onnistumatta siinä. Mielisairauksista minulla on diagnoosit, mutta lääkkeet ja terapia eivät hyödytä kun aivokemiat ovat jatkuvasti perseellään alkoholin takia.
Kaupassa käydessäni ni meinasin taas ostaa muutaman lonkeron, mutta jotenkuten sain pidettyä itseni kurissa enkä alkoholia ostanut. Huomenna on uusi päivä, mutta on tämä elämä ja ihmisenä oleminen yhtä paskaa.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Ei raittiudesta todellakaan mitään euforiaa tule, kamala vitutus vain. Se hauska seurahenkilö mikä aiemmin olit, on enää tylsä varjo entisestään jota ei kutsuta enää mihinkään kun se vaan möllöttää pilaa tunnelman.
Mitään urheiluinnostusta ei tule vaikka joku väittääkin, seksi ei tunnu paremmalta. Ainoat muutokset ovat fyysisiä.
Päihteillä voi varastaa isosta potista hieman mielihyvää mutta jos se iso potti on tyhjäksi kaavittu jo vuosia ja mielihyvää on juotu etukäteen 30000 päivää, onko ihme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin alkoholin juonnin reilu vuosi sitten. Aluksi kokeiluna, sitten ei huvittanut enää. Pari kokeilukertaa riitti toteamaan, että helpompi jatkaa tipatonta. Mutta se vitutus. Se vaan ei lähde. Flunssa + muut taudit + jälkitaudit + lääkärin kiellot estäneet kaiken liikkumisen syksystä asti. Mitä tehdä vitutukselle, jos ei voi vetää viinaa eikä harrastaa liikuntaa? Kyselin jo keinoja toisessa ketjussa. Onneksi sanoin jo alkuun, että mindfulnessit ei nyt sovi. (Ne vaan ei nyt sovi. Jos vitutus on kroonistunut, mikään ei vituta enempää kuin joku mindfulness.)
Toisin kuin joissain haastatteluissa tmv. lehtijutuissa raitistumiseen liittyen on kirjoitettu, kaikille ei tod. tule mitään euforiaa juomisen lopettamisen jälkeen. Vituttaa sekin, kun tajuaa, miten on melkein koko aikuisikänsä käyttänyt alkoholia nollaamiseen ja rentoutumiseen. Krapula ollut ikään kuin sallittu lomapäivä. (Ok, nuorempana krapulat oli siedettävämpiä.) Sekin vituttaa ku
"Asiat eivät ole koskaan niin huonosti, ettei niitä saisi juomalla vielä huonommiksi." Pistin korkin kiinni reilut 13 vuotta sitten, mitta tuli täyteen. Elämä ei tosiaan ole ollut pelkkää euforiaa, mutta pikkuhiljaa oppi sietämään ja jopa nauttimaan tavallisen elämän tylsyydestä. Jo juodessani tajusin eräät ihmissuhteet myrkyllisiksi enkä olisi heidän seurassaan halunnut juoda. Selvinpäin on ollut helpompi opetella asettamaan ja pitämään rajoja, vaikka helppoa se ei ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei raittiudesta todellakaan mitään euforiaa tule, kamala vitutus vain. Se hauska seurahenkilö mikä aiemmin olit, on enää tylsä varjo entisestään jota ei kutsuta enää mihinkään kun se vaan möllöttää pilaa tunnelman.
Mitään urheiluinnostusta ei tule vaikka joku väittääkin, seksi ei tunnu paremmalta. Ainoat muutokset ovat fyysisiä.
Tuota kutsutaan kuivahumalaksi. Sitä voi kestää kuukausia, vuodenkin. Ärsyttää ja v*tu**aa vaan kaikki. Todellista raitistumista ei ole tapahtunut vaikka ollaankin juomatta, vaan odotetaan sitä raittiuden mystistä "uskomatonta euforiaa" ja kaikkien ongelmien ratkeamista, jota ei koskaan tule. Ja juomiseen ratkeaminen on vääjäämätön, kun odotetaan liikoja. Juomattomuus on tylsää, ja se pitää vain hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Retkahtamisen nautinto kannattaa kokea ainakin kaksi-kolme kertaa että tietää missä siinä on kyse. Nolla retkahdusta tietenkin olisi paras mutta onko se oikeasti mahdollista ihmiselle.
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Älä vingu.
Sinä et vingu vaikka isäsi kuinka nuohoaisi peräsuoltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raitistuminen vaikka töiden saamiseksi on turhaa koska töitä ei saa selvätkään. Jos alkoholi ei vielä aiheuta terveysongelmia, nekään eivät ole tarpeeksi painava syy lopettamiselle. Kiperiä juttuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kavereita enää kun raitistuu. Eikä ole naisiakaan koska raitis ei ole sosiaalinen enää. Minä oon ollut 4 raitis ja tyttöystäväkin jätti. Olen huomannut ettei naiset halua tutustua jos ei juo alkoholia ja treffeille ei pääse.
Minä en taas halua edes juovaa miestä.
On meitäkin olemassa.
Täällä eräs 5v raittiina. Joo ei se noin onnistu. Käy Kalliolan hoito 4-6 vko ja etsi paremmat ryhmät, esim ypaa. Jotain täytyy saada tilalle kun jostain luopuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raitustuminen on vaikea laji. Tuoreena eläkeläisenä (työkyvyttömyys) kun työ loppui niin jäi paljon vapaa-aikaa jota yritän täyttää kuntoilemalla mutta kun kroppa ei sitä määrättömästi kestä. Tämä vuodenaika vielä kun ulkonakaan ei ole kummemmin tekemistä, omakotiasujana ei edes lumitöitä tarvitse tällä hetkellä tehdä:) eli tylsyyden torjuntaa tuo tissutteluni näyttää olevan. Nyt yritän taukoa pitää edes muutaman päivän jospa joku ahaaelämys tulisi ja keksisi tissuttelun sijalle jotain muuta. Katsoin A-killan ohjelman riippuvaisuudesta ja siinä Sarasvuo hyvin valoitti alkoholiongelmaa, kun AA-kokouksesta julistaa raitustumistaan niin heti kun kotiin pääsee niin vetää kännit, ei mittään lokiikkaa.
Mä join 10 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti, en arkena mutta viikonloppuisin 1-2 päivänä ja lomilla useemmin.usein ihan kunnon kännit myös. Lopetin kokeeksi, nyt ollu 3kk ilman pisaraakaan. Tunteet kadonnu kokonaan, en tunne mitään. Oon täysin turta. En tiedä onko tämmönen yleistä,kun aina puhutaan just et tunteet tulee päälle ja joutuu käsitellä ilman alkoholia.. Mulla taas lähti kaikki tunteet!alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiset kuukaudet ilman alkoholia on vaikeimmat. Vertaustuki on äärimmäisen tärkeää.Voit sanoa, että olet varmasti saanut juoda oman osuutesi viinoista. AA:ssa on toipuvia alkoholisteja laidasta laitaan. On lääkäreitä, tuomareita, poliiseja, hoitajia, opettajia, duunareita, urheilijoita jne.jne. Yhdistävä tekijä kaikilla on, että alkoholi ei sovi ja he ovat sen edessä voimattomia yksin. Kaikki, jotka ovat toipuneet tietävät varmasti mitä juuri nyt joudut kokemaan. He kaikki ovat käyneet läpi saman helvetin ja nöyryytykset, mitä hallitsematon viinan juonti voi tehdä! Ainoa pääsy vaatimus AA:han on halu lopettaa juominen. Luottamus lapsiin, parisuhteeseen, kavereihin, työpaikalle tulee takaisin ja voit taas uskoa, että elämästäsi tulee sitä mitä toivoisit sen nyt olevan. Päätös raitistumisesta on tehtävä yksin, niin kuin tuhannet ja taas tuhannet ovat tehneet. Kynnys AA:han on matala ja sen yli sinun olisi kuljettava. Apu löytyy ja tiedät kokemuksesta, että kaikki siellä ovat joskus kärsineet äärimmäiset viinan aiheuttamat ongelmat ja nöyryytykset. AA ryhmiä on valtavasti. Toivottavasti löydät omasi. Tänään voisi olla ensimmäinen raitis päiväsi. AA:n auttava puhelin on yksi tapa saada apua.739
Vierailija kirjoitti:
Nyt joudut elää ne tunnetilat läpi selvinpäin. Ennen pakenit niitä juomalla. Kyllä se helpottaa. Ala urheilee. Se auttaa vitutukseen. Ja kohottaa mielialaa.
Ei ne itsestään niin vaan helpota. Traumat voivat olla todella vaikeita hoitaa jopa pitkäaikaisella terapialla ja lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi tehdä mieli olutta kun tämä luin. Pitkään jo yrittänyt lopettaa. Ennen toisin join enemmän ja useammin. Nyt olen retkahtanut joka toinen viikko. Röökinpolton lopetin viisi vuotta sitten. Ehkäpä tämä tästä.
AP tässä. Hyvältä tuntui lähteä aamuna raikkaana töihin, kun ei ole krapulan jäämiä eikä usvainen olo. Vitutti kuitenkin eilen melko raskaasti, ja uskon että myös tulevinakin iltoina. Arkena on helpompaa olla raittiina, sillä työnteko pitää kurissa. Mutta viikonloput ja lomat, erityisesti illat, tulevat olemaan piinallisia ja täynnä kyrpiintymistä. Näillä kuitenkin mennään, päivä kerrallaan.
Kiitän kannustuksesta ja tsempeistä. Ne, joita ei kiinnosta, niin älkää lukeko tai kommentoiko. Tai onhan teillä tietysti siihen täysi vapaus, en usko että ketään kiinnostaa pätkääkään kitinäni. Aivan yhdentekevää minulle.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota mitään stressiä juomattomuudesta. Pienin askelin eteenpäin. Päivä ja viikko kerrallaan. Ite jo 9 kuukautta selvinpäin. Alkoholia ei tee enää mieli yhtään. Puistattaa jotenkin ajatus siitä, että pitäisi ryypätä kun olo on niin hyvä tällä hetkellä.
Olisikin noin . Olen ollut vasta noin kaksi kuukautta juomatta , mutta , sen mukana tuli myös totaalinen yksinäisyys , kaikki kaverit kun on siellä baarissa , kerran viikossa nähtiin . Nyt yritän voimieni mukaan käydä lenkillä , kirjastossa , katselen tvtä . Kylläpä on lystiä kerrakseen . Huoh .
AP ja muut asian kanssa kamppailevat! Itse olen ollut nyt reilu 7 vuotta raittiina. Voin kertoa, että ensimmäisenä vuotena todellakin vitutti, lähes koko ajan. Ja se vasta vituttikin, kun osa juuri raitistuneista oli niin fiiliksissä ja huumassa omasta raittiudestaan, julistaen hyvää oloaan, kun itse velloi mielen mutavesissä. Ei tuohon voi sanoa oikein muuta, kuin että sellaista se on, ei raitistuminen välttämättä mitään onnea ja auvoa tuo. Raittius tuo raittiuden.
Kun raittiutta on kestänyt tarpeeksi pitkään, niin sieltä arjesta alkaa löytyä kivoja asioita ja alat oppia, kuinka just sun keskushermosto toimii ilman päihteitä (miten oma kroppa ja mieli toimii). Aika monella addiktilla on esim traumoja, neuroepätyypillisyyttä, fyysisiä vaivoja tms, joita on aikoinaan alkanut "hoitaa" päihteillä (huonoin/surkein tuloksin). Raittiina nuokin asiat pystyy paremmin selvittämään ja hoitamaan, aikaa ja omaa työtä se vaatii, mutta myös tuo sitä todellista läsnäoloa ja elämänlaatua. Nuo selvät aamut ja krapulattomat päivät on just sitä elämänlaatua! Ja se seikka, että olet hyvilläsi/kiitollinen siitä, että menit nukkumaan selvällä päällä, jolloin saat herätäkin selvällä päällä.
Mielitekoja tulee ja halu päihtyä voi välillä olla tosi kova, mutta joka kerta, kun tuollaisen hetken jälkeen heräät selvänä uuteen päivään, on oikeasti iso voitto. Se myös vahvistaa sun raittiutta, jokainen mieliteko on harjoitus, jossa opettelet valinnan tekemistä: Valitsenko tällä kertaa päihteen muokkaaman olon vai valitsenko tällä kertaa päihteettömän olon? Kaikki taidot vaativat harjoittelua ja lukemattomia toistoja ja jokainen toisto vahvistaa sun omaa kykyä valita kyseisessä hetkessä päihteetön olo. Harjoittelu/toistot tuo hommaan varmuutta ja jossain vaiheessa huomaat, että sä et enää jännitä ja pelkää sitä, että mistä kimmokkeesta sä ratkeat juomaan/käyttämään. Tällä en tarkoita sitä, että sä tuollaisen harjoittelun seurauksena oppisit "käyttämään päihteitä fiksusti" (mitä sellainen edes on, muuta kuin itsepetosta? ), vaan sitä, että sä opit, että sä voit valita tuossa tilanteessa päihteet tai päihteettömyyden. Mitä useammin sä valitset päihteettömyyden, sitä vahvemmaksi sun taito valita päihteettömyys kehittyy. Kun tuo taito on kehittynyt siihen pisteeseen, että sä valitset päihteettömyyden "automaattiasetuksilla" eli se ei jatkuvasti ole hirmuista taistelua ja väkisin vääntämistä, niin sulla vapautuu hirmuinen määrä energiaa ja kapasiteettia käytettäväksi muuhun. Ja senkin sä saat ja voit ihan itse valita, mihin tuon vapautuneen energian haluat käyttää.
Tsemppiä meille kaikille ja raittiita hetkiä!
Vierailija kirjoitti:
Yksi alkoholismin kirouksista on se, että normaali elämä (selvinpäin) tuntuu ihan kuolettavan tylsältä ilman juomaa
Sitten ei ehkä ole tarpeeksi syvällä pohjakosketuksessaan. Itse koin raittiuden suorastaan juhlana kun sen viimein sain. Joka päivä oli kuin lahja kun sai herätä ilman vieroitusoireita. Nyt olen ollut raitis kohta 8 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei raittiudesta todellakaan mitään euforiaa tule, kamala vitutus vain. Se hauska seurahenkilö mikä aiemmin olit, on enää tylsä varjo entisestään jota ei kutsuta enää mihinkään kun se vaan möllöttää pilaa tunnelman.
Mitään urheiluinnostusta ei tule vaikka joku väittääkin, seksi ei tunnu paremmalta. Ainoat muutokset ovat fyysisiä.
Tuota kutsutaan kuivahumalaksi. Sitä voi kestää kuukausia, vuodenkin. Ärsyttää ja v*tu**aa vaan kaikki. Todellista raitistumista ei ole tapahtunut vaikka ollaankin juomatta, vaan odotetaan sitä raittiuden mystistä "uskomatonta euforiaa" ja kaikkien ongelmien ratkeamista, jota ei koskaan tule. Ja juomiseen ratkeaminen on vääjäämätön, kun odotetaan liikoja. Juomattomuus on tylsää, ja se pitää vain hyväksyä.
En ole täysin samaa mieltä. Minulle tuli nimenomaan raittiudesta vuosia kestänyt euforia. Kaikkea se ei ratkaise mutta antaa sentään mahdollisuuden ratkaista.
Mutta hei, Suomi savuttomaksi ja nikotiinittomaksi vuoteen 2030 mennessä. Alkoholihyllyjä suurissa marketeissa metrikaupalla, kirkkaat värit ja logot ja kaikki alaikäisten lasten ja nuorten nähtävillä! Mainontaa televisiossa ja lehdissä, mainoskylttejä hypermarketeissa. Varoitusteksteistä ja graafisista varoituskuvista ei tietoakaan, eikä myrkynvihreitä ja yhdellä fontilla painettuja pakkauksia.
Voi luoja tätä terveysihmisten kaksinaamaisuutta, en kestä...