Lue keskustelun säännöt.
Raitistuminen vituttaa
26.01.2025 |
Olen ryypännyt ahkerasti viimeiset neljä vuotta, jokaisen viikonlopun olen iltaisin ollut juovuksissa. Viime aikoina mukaan on astunut myös arki-iltaisin tissuttelu, ja lomilla olen juonut lähestulkoon jokaisena iltana.
Nyt yritän jälleen kerran raitistua, vaikka heikolta näyttää. Olen pari kertaa kokeillut AA-ryhmää ja olin 2 kuukautta Antabus-kuurilla, mutta en kokenut niistä merkittävää hyötyä; join kuitenkin.
Olen juomisellani turruttanut ja paennut pahaa oloani onnistumatta siinä. Mielisairauksista minulla on diagnoosit, mutta lääkkeet ja terapia eivät hyödytä kun aivokemiat ovat jatkuvasti perseellään alkoholin takia.
Kaupassa käydessäni ni meinasin taas ostaa muutaman lonkeron, mutta jotenkuten sain pidettyä itseni kurissa enkä alkoholia ostanut. Huomenna on uusi päivä, mutta on tämä elämä ja ihmisenä oleminen yhtä paskaa.
Kommentit (51)
Joo. Kaksi vuotta. Aivan pöljää ajoittain. Olla jees mut tunteeton. Ei tunnu enää mikään. Mut rahaa säästyy ja hyvin menee. Samaa pötköö. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnassa on taikaa, lähdet ärsyyntyneenä ja palaat väsyneenä ja onnellisena. Mutta pitää myös vetää itsensä aika piippuun, ei se jälkiolo muuten tule.
Kun himo iskee, se tulee kun dopamiinit ovat alhaalla ja niiden heittely ylös-alas on kaikilla normaalia. Dopamiinit nousevat kyllä itsestään, mutta ne nousevat kylmällä suihkulla heti. Puraisu chilistä tekee samanlaista efektiä. Himon laatu on sama kuin yhden ottaneena ja toista (heh heh!) miettivänä. Sen yhden jälkeen dopamiinisyöksy on syvempi ja vielä vaikeampi vastustaa.
Eli jos ei juo, ei kannata juoda sitä ensimmäistäkään ja aiheuttaa niin itselleen välittäjäainepiikin jälkeistä väistämätöntä välittäjäaineromahdusta.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnassa on taikaa, lähdet ärsyyntyneenä ja palaat väsyneenä ja onnellisena. Mutta pitää myös vetää itsensä aika piippuun, ei se jälkiolo muuten tule.
Tunti reipasta ulkoliikuntaa vastaa yhtä olutta, olen pannut merkille ja vaikutus on pitkäkestoisempi ilman krapulaa.
Raitistuminen vituttaa alkuun, mutta kyllä se kännääminenkin pidemmän päälle vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, muistan kun mun piti ihan googlata, mitä ihmiset tekee viikonloppuna jos ei juo.
Ja se noste joka jengillä oli perjantaina, lähdin siihen mukaan kunnes tajusin että mitä tässä hehkutan kun en pääse juomaan.
Mutta nyt 5 raittiin vuoden jälkeen tajuan mikä vankila se juominen oli. Ei ollut vaihtoehtoja mitä tekee vapaa-aikana. Nyt en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin.
Mutta riippuen missä asut, sieltä AA- NA ja YPAA- jengeistä löytyy hyviä frendejä, itse ravasin melkein joka ilta, rymyryhmistä eliittiryhmiin ja julkkisryhmiin. Myös muissa kaupungeissa. Nykyään oon liian kiireinen, harmittaa etten oo nähnyt porukoita vuosiin..
Nykyään nuoriso ei juo, eikä vanhemmillekaan ole juuri yökerhoja, on vaan aika keksiä parempia harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse alussa kävin puistossa heittämässä palloa koriin, kun sain 10 koria peräkkäin, vedin viivan puoli metriä taaksepäin.
Opettelin golf-lyöntiä rangella peukalo veressä, ilman ajatustakaan lähteä viheriölle.
Nyt opettelen tempausta, aluksi juutubesta, ilman painoja, mutta tarkoitus lähteä kurssille ammattilaisen oppiin.
Luistelua opettelin mutta olin liian huono.
- nainen, raittiina muutaman vuoden
Vierailija kirjoitti:
Liikunnassa on taikaa, lähdet ärsyyntyneenä ja palaat väsyneenä ja onnellisena.
Mutta pitää myös vetää itsensä aika piippuun, ei se jälkiolo muuten tule.
Eli samaa "hakuisuutta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei raittiudesta todellakaan mitään euforiaa tule, kamala vitutus vain. Se hauska seurahenkilö mikä aiemmin olit, on enää tylsä varjo entisestään jota ei kutsuta enää mihinkään kun se vaan möllöttää pilaa tunnelman.
Mitään urheiluinnostusta ei tule vaikka joku väittääkin, seksi ei tunnu paremmalta. Ainoat muutokset ovat fyysisiä.
Tuota kutsutaan kuivahumalaksi. Sitä voi kestää kuukausia, vuodenkin. Ärsyttää ja v*tu**aa vaan kaikki. Todellista raitistumista ei ole tapahtunut vaikka ollaankin juomatta, vaan odotetaan sitä raittiuden mystistä "uskomatonta euforiaa" ja kaikkien ongelmien ratkeamista, jota ei koskaan tule. Ja juomiseen ratkeaminen on vääjäämätön, kun odotetaan liikoja. Juomattomuus on tylsää, ja se pitää vain hyväksyä.
Ehkä siellä päihdehoitolaitoksissa ei sitten kannattaisi lupailla liikoja.
Mulla alkoholismia aiheutti työnteko. Aloin työttömäksi ja lopetin sen mitä muut vaati minulta. Eli työssäkäyntiä.
Aloitin hemmottelemaan itseäni ja miettimään enemmän terveyttäni.
Työelämässä söin epäterveellisesti ja lihoin. En jaksanut peseytyä pitkien työpäivien jälkeen ja tein kaikkea työpäivän jälkeen lähinnä humalan voimin. Kävin jopa juoksemassa kovassa kännissä, koska pienestä pitäen oli opetettu että vähintään 3x viikossa lenkille. Tämä oli uskomattominta mitä tein. Myös krapulassa kävin juoksemassa 10km lenkin tunnollisesti.
Sitten tuli korona ja lomautukset. Tajusin että työnteko aiheutti pahaa oloa ja väsymystä. Join että kestäisin tehdä asioita mitä en halua tehdä halvalla.
Kaduttaa että lähdin työelämään mukaan. Tulin samalla myös savuttomaksi. Sano sinäkin työelämälle ei jo tänään.
Tyydy vähempään ja neljä päivää syömättä ei sinua tapa. Älä alistu karenssien edessä. Paasto ja alkoholittomuus on sinulle parasta aikaa elämässäsi. Rakasta itseäsi ja älä alistu huonoon työelämään. Ole aikuinen siinä asiassa ja älä ota nuorille tarkoitettuja töitä vastaan. Aseta itsellesi arvo ja raja mihin suostut. Olet sen verran rakas että älä hölmöihin suostu.