Vanhemmat kotona ja lasta tuodaan hoitoon

Täällä yksi kamala äiti, joka vei 2-vuotiaan päiväkotiin vähän ennen kuin jäin äitiyslomalle 2kk ennen laskettua aikaa. Lapsi oli päiväkodissa koko tämän ajan ja vielä vauvan synnyttyäkin. En kokenut, että meitä tämän takia arvosteltiin ja jos olisi, niin arvostelijat eivät olisi tienneet taustoja: 

Vaikka virallisesti olinkin äitiyslomalla, todellisuudessa suoritin opintoja lähes täysipäiväisesti, oli kiire saada purkkiin ennen vauvan syntymää. 

 

Vauvan synnyttyä kärsin ensimmäisen kuukauden niin helvetillisistä kivuista (alatie, kuinkas muuten) etten mitenkään olisi voinut hoitaa isompaa lasta samalla, en ollut kykeneväinen huolehtimaan edes itsestäni. 

 

Sen jälkeen sairastuin masennukseen ja vauvan lievän koliikin takia väsymys painoi niin, etten ollut turvallinen vanhempi edes sille vauvalle. Neuvolaa ei kiinnostanut ja jotenkin sain vauvan pidettyä hengissä. Kaksivuotias siis todellakin kävi päiväkodissa 5pv viikossa. 

 

Isä oli kuvioissa mukana, mutta no, jonkun oli pakko tuoda se leipä pöytään, joten 8h päivässä olisin joka tapauksessa ollut yksin lasten kanssa. 

 

Olkaa hyvät, saa arvostella. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi kamala äiti, joka vei 2-vuotiaan päiväkotiin vähän ennen kuin jäin äitiyslomalle 2kk ennen laskettua aikaa. Lapsi oli päiväkodissa koko tämän ajan ja vielä vauvan synnyttyäkin. En kokenut, että meitä tämän takia arvosteltiin ja jos olisi, niin arvostelijat eivät olisi tienneet taustoja: 

Vaikka virallisesti olinkin äitiyslomalla, todellisuudessa suoritin opintoja lähes täysipäiväisesti, oli kiire saada purkkiin ennen vauvan syntymää. 

 

Vauvan synnyttyä kärsin ensimmäisen kuukauden niin helvetillisistä kivuista (alatie, kuinkas muuten) etten mitenkään olisi voinut hoitaa isompaa lasta samalla, en ollut kykeneväinen huolehtimaan edes itsestäni. 

 

Sen jälkeen sairastuin masennukseen ja vauvan lievän koliikin takia väsymys painoi niin, etten ollut turvallinen vanhempi edes sille vauvalle. Neuvolaa ei kiinnostanut ja jotenkin sain vauvan pidettyä hengissä. Kaksivuot

Oikein hyvä esimerkki siitä, että vaikka äiti on kotona, ei hän ole vain oleskelemassa. Minä tein väitöskirjaa aina kun vauva nukkui, ei todellakaan olisi onnistunut jos esikoinen olisi ollut kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti kotona äitiyslomalla. Esikoinen päiväkodissa, koska  etätöitä kotoa käsin (mm. asiakaspuheluita), ei onnistuisi jos 3 vuotias olisi kotona.

Terv. mummu

Miksi äiti on äitiyslomalla töissä? Miksi hän ei pidä äitiyslomaa?

Mitä jos hän on yrittäjä? Tai on äitiyslomalla osan viikosta, näinkin voi tehdä.

Jep. Meillä oli rahasta tiukkaa, joten tein 4h iltaisin töitä samalla kun mies hoiti vauvaa. Tämä ei vaan mahtunut joidenkin kalloon, että äitiyslomalla voi olla myös osapäiväisesti, töissäkin sain useaan kertaan selitellä asiaa 

Olin freelancer ja esikoinen oli nuoremman vauva-aikana osa-aikaisesti päiväkodissa, jotta sain jotain työkontakteja pidettyä yllä. Valitettavasti ilman vakituista työpaikkaa elävät eivät välttämättä voi olla vaan kotona kolmea vuotta putkeen ja sitten palata työhönsä. Siitä huolimatta otti tosi paljon päähän, kun minua pidettiin jonain laiskana lattemammana, joka haluaa vain ulkoistaa lapsensa toisten vaivoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei päiväkoti ole mikään hoitopaikka vaan se on paikka missä lapset varhaiskasvatetaan. Jokaisella lapsella on oikeus saada varhaiskasvatus, olivat vanhemmat töissä tai eivät. Varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää siinä missä, esi- ja perusopetuskin.

Okei. Kun yhteiskunta on ottanut vanhemmilta itselleen kasvatuksen ja opetuksen, ketä nyt syytetään lasten ja nuorten mielenterveysongelmista, lukutaidottomuudesta ja päihdeongelmista?

Olikos niissä myöhemmissä säilöönottolaitoksissakin jotakin ongelmaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kaksi lasta vie kaikki voimat, voiko olla muuta syytä. 

olisi kannattanut porsia vähemmän, jos ei resurssit riitä

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi kamala äiti, joka vei 2-vuotiaan päiväkotiin vähän ennen kuin jäin äitiyslomalle 2kk ennen laskettua aikaa. Lapsi oli päiväkodissa koko tämän ajan ja vielä vauvan synnyttyäkin. En kokenut, että meitä tämän takia arvosteltiin ja jos olisi, niin arvostelijat eivät olisi tienneet taustoja: 

Vaikka virallisesti olinkin äitiyslomalla, todellisuudessa suoritin opintoja lähes täysipäiväisesti, oli kiire saada purkkiin ennen vauvan syntymää. 

 

Vauvan synnyttyä kärsin ensimmäisen kuukauden niin helvetillisistä kivuista (alatie, kuinkas muuten) etten mitenkään olisi voinut hoitaa isompaa lasta samalla, en ollut kykeneväinen huolehtimaan edes itsestäni. 

 

Sen jälkeen sairastuin masennukseen ja vauvan lievän koliikin takia väsymys painoi niin, etten ollut turvallinen vanhempi edes sille vauvalle. Neuvolaa ei kiinnostanut ja jotenkin sain vauvan pidettyä hengissä. Kaksivuot

Toivottavasti kukaan ei arvostele negatiivisesti sinua, tai samassa tilanteessa olleita/olevia.

Onkohan tästä masennuksen tai pieleen menneen synnytyksen aiheuttamista ongelmista jotain tutkimustietoa?

Ongelma on yhteiskunnallisesti merkittävä, koska ymmärtääkseni lähes kaikki isommat sisarukset ovat hoidossa vauvavuotena, osa koko päiväkodin aukioloajan, myös loma-ajat.

Jossain on jotakin vikaa.

Varhaiskasvatukseen osallistuminen yleistyy rivakasti yhden ja kolmen ikävuoden välillä: vuonna 2021 osallistui 1-vuotiaista lapsista varhaiskasvatukseen 38 %, kun 3-vuotiailla osuus oli jo 83 %. 

Yleisintä varhaiskasvatukseen osallistuminen on 5-vuotiailla lapsilla, joista varhaiskasvatuksessa oli 88 %. 6-vuotiaiden osuus oli 77 %. Pieni osa 6-vuotiaista on jo aloittanut koulun. Selkeimmin laskua selittää esiopetus, jota ei tilastoida Vardaan. Tilastoissa ovat kuitenkin mukana ne lapset, jotka ovat myös esiopetusta täydentävässä varhaiskasvatuksessa.

Meillä yhteiskunnassa isoja ongelmia aiheuttaa se, että vauvoja ei synny. Millainen vi**upää haluaa vielä pahentaa tilannetta kieltämällä vauvaperheiden tukikeinoja?

Vierailija kirjoitti:

Vauva pitää vieroittaa rintaruokinnasta ja äidistä viimeistään 3 kk ikäisenä ja heti nukkumaan omaan huoneeseen tiukasti kapaloituna. Äiti vanhempainlomalla 6 kk ja isä 3kk, sen jälkeen taapero  päiväkotiin ja uutta vauvaa hankkimaan. Vauvan synnyttyä isompi jatkaa päiväkodissa ja äiti vauvan kanssa kotona kunnes isä 3kk kotona. 

Tällä konstilla lapsista ei tule läheisriippuvaisia, eikä peräkammarin poikia. Alkavat itsenäistymään varhain ja muuttavat jo 15-vuotiaina mamman helmoista.

Sarkastinen viesti, mutta vastaan: itsenäisyys syntyy riippuvaisuudesta. Ensimmäiset elinvuotensa lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja mitä enemmän hän heiltä silloin hoivaa saa, sitä nopeammin hän myöhemmin kykenee itsenäisyyteen. Läheisriippuvaisia aikuisia syntyy siitä, kun noina kriittisinä ensimmäisinä vuosina lapsi jäi vaille tarvitsemaansa hoivaa ja niin hän sitä etsii sitten koko loppuelämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas on ihan absurdia se, että miksi ottaisin lapsen pois päiväkodista kun vauva syntyy? Hänhän tylsistyy kuoliaaksi. Ei kai kukaan toimi enää noin? Minä en ainakaan tiedä ketään.

Se on sinusta itsestäsi kiinni tylsistyykö lapsesi. Jos et osaa/viitsi keksiä isommalle lapsellesi virikkeitä päivän aikana. Tuli tässä mieleen erään päiväkotihenkilön kertoma; lapsi oli ollut itkuinen ja kiukkuinen päivän aikana. Kun hoitaja  sitten kysyi äidiltä lasta hakiessa, että oliko sinulla tänään vapaapäivä. Äiti myönsi olleet, mutta hänellä oli pyykkitupa.  Siihen hoitaja; olisitpa ottanut lapsen mukaan pesemään vaikkapa nukenvaatteita.  Lapsi oli aamulla tajunnut että äiti jää kotiin kun sillä oli vapaa-ajan vaatteet päällä tarhaan tuodessa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivinen päivähoito-oikeus pitäisi lopettaa. Rahat on loppu ja silti lokkeja lisääntyy vain.

Suomessa ei ole ollut päivähoitoa enää 10 vuoteen. Nykyisin on varhaiskasvatus jonka tarkoitus on aivan eri kuin tuon muinaisen päivähoidon.

Mikä ikinä sen tarkoitus on, on varhaiskasvatuksen todellisuus kuitenkin resurssipula, vaihtuvat sijaiset, ylisuuret ryhmät, stressaantuneet opettajat ja hoitajat,  toksinen työilmapiiri joka diffuusoituu myös lapsiin, rakkaudeton "hoiva", lasten ja näiden vanhempien arvostelu ja haukkuminen palavereissa, lasten klaaniutuminen kärpästenherramaisiksi riiviöporukoiksi jne. Eivätkä he kaiken tämän jäljiltä osaa yhtään mitään paremmin kuin muinaisen päivähoidon tai vielä muinaisemman kotihoidon kasvatit, vaan monessakin asiassa aivan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Ei päiväkoti ole mikään hoitopaikka vaan se on paikka missä lapset varhaiskasvatetaan. Jokaisella lapsella on oikeus saada varhaiskasvatus, olivat vanhemmat töissä tai eivät. Varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää siinä missä, esi- ja perusopetuskin.

Jokaisella lapsella on myös oikeus lomaan.

Päiväkoti on lapsen työtä/oppimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei päiväkoti ole mikään hoitopaikka vaan se on paikka missä lapset varhaiskasvatetaan. Jokaisella lapsella on oikeus saada varhaiskasvatus, olivat vanhemmat töissä tai eivät. Varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää siinä missä, esi- ja perusopetuskin.

Okei. Kun yhteiskunta on ottanut vanhemmilta itselleen kasvatuksen ja opetuksen, ketä nyt syytetään lasten ja nuorten mielenterveysongelmista, lukutaidottomuudesta ja päihdeongelmista?

Olikos niissä myöhemmissä säilöönottolaitoksissakin jotakin ongelmaa? 

Erittäin aiheellinen kysymys. Käytännössä kaikki lapset on kasvatettu nyt ainakin viimeisen 30 vuoden ajan päiväkodeissa ja koulussa. 30-vuotiaat ovat ennennäkemättömän sairaita (niin fyysisesti kuin henkisesti) ikäisekseen ja jäävätkin kiihtyvällä tahdilla varhaiseläkkeelle. Tätä nuoremmat kärsivät mielenterveysongelmista ja sosiaalisesta ahdistuksesta siinä määrin, etteivät pysty puhumaan edes puhelimessa. Eivätkä muuten halua omia lapsia, ja niin syntyvyys laskee laskemistaan.

 

-- >Samaa itsekin ihmettelen nuorena äitinä. Ymmärrän kyllä jos lapsi jo vähän isompi 3-5v ja parina päivänä leikkii kavereiden kanssa hoidossa, jos kerhoa ei ole lähellä. Mulla yksi kaveri on tehtaillut kolme lasta ja aina edellinen pois tieltä päiväkotiin heti kun mahdollista. Oikein avoimesti kertoi kun laittoi esikoisensa 1-vuotiaana päiväkotiin miten kivaa on kun saa päivät rauhassa shoppailla ja käydä kampaajalla ja ripsihuollossa kun seuraava lapsi ei ollut vielä syntynyt. Hänen lapsensa ovat tosi vaikeita ja oireilevat kiukulla, lyömällä ja puremalla toisia... 

- Niinpä niin. Nykyajan normaali? Ammatikseen lapsia hoitavat eivät mitenkään voi korvata vanhemman ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta, mitä lapsi tarvitsee kehittyäkseen emotionaalisesti tasapainoiseksi. Hoitohenkilökunnan niskaan surutta lastataan mm. lapsen kuivaksi opettelu yli 4-vuotiaana, sen että taikovat lapselle jostain asianmukaiset sukat, kengät, lämpimät takit, hanskat ja pipon kun huoltaja on "unohtanut" kastoa onko lapsen naulakossa edes vaihtoalkkareita tai niitä vaippoja. (Kyllä me tuotiin mutta kun te hoitajat hävititte ne kaikki taas !) Ruokatapojen opettelu (ruokia, ruokailuvälineitä ja lautasia ei heitellä), väärän ja oikean käsitteiden opettaminen( esim kaveria ei purra, kampata, nipistellä tai lyödä nyrkillä suoraan naamaan), tunnetaidot (jeps kyllä ne siellä kasvattaa lapsen tunne-elämän kohdilleen)

Monet hoitajat ovat työ-arjessaan ihan mahdottomien jatkuvasti lisääntyvien vaatimusten edessä vain siksi että osa vanhemmista ovat yksinkertaisesti niin veteliä ja luottavat vaan siihen että kai ne siellä "varhaiskasvatuksessa" hoitaa kaiken lapseeni liittyvän. Siitähän niille maksetaan.

Varhaiskasvatus on pelkkä vitsi siinä vaiheessa kun ammattikasvattajia kohtaan on asenne että olette pelkkiä piikoja meille joten kaadamme häpeämättä kaiken minmkä kehtaamme (ilman lasua) niskaanne kmoskien lastamme. 

p.s muistakaa herättää Elviira-Pertti viimeistään 15 minuutin päästyä jos se vahingossa nukahtaa lepohetken sadun aikana. Kun se ei sitten mee seiskalta illalla maate...

Voisko ne opiskelut hoitaa alta pois ennen kuin alkaa perustaa perhettä ja tehtailemaan usemapia lapsia siihen jaloissa pyörimään kun iskä/äiskä tekee jotain väikkäriä....

Kuinka tämä elämänsuunnittelu joiltakin tuntuu onnistuvat . Tekvät ensin opiskelut, ammatti, jne?

Samaa ihmettelen.  Mutta varmaan mielenterveysongelmia taustalla niin niiden pohjalta sitten tehdään tällaisia ratkaisuja.

T. Itsekin mielenterveysongelmainen (mutta en silti tekisi tuollaisia ratkaisuja)

Nyt kun luen kommentteja niin, ihan sairasta suorittamista että äitiyslomalla opiskellaan tai tehdään töitä.  Se ei ehkä ole sen vanhempainrahan tarkoitus.  Tarkoitushan on nimenomaan olla sen lapsen kanssa ja muodostaa yhteys.  

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun luen kommentteja niin, ihan sairasta suorittamista että äitiyslomalla opiskellaan tai tehdään töitä.  Se ei ehkä ole sen vanhempainrahan tarkoitus.  Tarkoitushan on nimenomaan olla sen lapsen kanssa ja muodostaa yhteys.  

Äitiyslomalla se vastasyntynyt kuule nukkuu enimmän osan aikaa.

Minä olin yrittäjä, kun lapset olivat pieniä, joten ei todellakaan ollut mahdollista pitää mitään kuuden vuoden paussia töistä.

Tein töitä kyllä kotona, mikä taas sitten oli valtava apu siinä vaiheessa, kun he oli pieniä koululaisia.

Eli vaikka siinä alussa tarvitsinkin välillä hoitajaa lapsille, myöhemmin he taas hyötyi minun uravalinnastani.

He hyötyivät myös vuoden täydentävistä opinnoistani, koska niiden avulla taas pääsin sitten hyväpalkkaisiin töihin, kun lapset olivat kasvaneet. Teineinä ja nuorina opiskelijoina rahalle todellakin on käyttöä, mm. opinnot ulkomailla ja vaihtovuosi mahdollistui sillä, että huolehdin urastani.

Vierailija kirjoitti:

Voisko ne opiskelut hoitaa alta pois ennen kuin alkaa perustaa perhettä ja tehtailemaan usemapia lapsia siihen jaloissa pyörimään kun iskä/äiskä tekee jotain väikkäriä....

Kuinka tämä elämänsuunnittelu joiltakin tuntuu onnistuvat . Tekvät ensin opiskelut, ammatti, jne?

Mitä merkitystä sillä päivähoidon tiimoilta on, onko vanhempi sillä aikaa töissä vai opiskeleeko?

Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, ja joskus suunnitelmia pitää muuttaa. Sehän on vain hienoa, että jaksaa tehdä töitä paremman tulevaisuuden eteen, vaikka sitten opiskelemalla kun lapset on pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Voisko ne opiskelut hoitaa alta pois ennen kuin alkaa perustaa perhettä ja tehtailemaan usemapia lapsia siihen jaloissa pyörimään kun iskä/äiskä tekee jotain väikkäriä....

Kuinka tämä elämänsuunnittelu joiltakin tuntuu onnistuvat . Tekvät ensin opiskelut, ammatti, jne?

 

Voisi ja voisi, mutta jos nyt ei vain ole niin tehnyt, onko ne opiskelut sitten parempi jättää tekemättä?

Vanhempainvapaa oli erinomainen tilaisuus opiskella "parempi" ammatti. Töissä käynti ei ollut vauvan takia vaihtoehto, mutta opiskelu onnistui kun vauva nukkui paljon. Ja esikoinen oli päivähoidossa. Pienet lapset eivät vielä tarvinneet paljon, joten pärjättiin muutama vuosi vähemmällä. Opiskelujen jälkeen työllistyin lähes kolminkertaisella palkalla aiempaan verrattuna, ja oli sitten varaa muuttaa paremmalle alueelle juuri ennen esikoisen koulun aloitusta, kustantaa harrastuksia ja muuta. Taloudellinen stressi väheni ja lomilla sai sitten nauttia vain perhe-elämästä.

Olisiko se ollut parempi jäädä siihen matalapalkkaloukkuun, kun en nyt sitten vaan ollut osannut valita opiskelupaikkaa fiksusti koko elämä suunniteltuna joskus teini-ikäisenä?