Asioita, jotka olet tajunnut vasta jälkeenpäin -peukutusketju

Jos tuntuu siltä, että ei halua lapsia, niin lapset kannattaa oikeasti jättää silloin hankkimatta. Vaikka ihmiset ympärillä sanoisivat mitä.

Ihminen, joka ei oikeasti pidä lapsista, ei pidä lapsista, vaikka ne olisivat omia. On tuskallista odottaa, että lapset kasvaa ja itsenäistyy ja muuttaa omilleen asumaan. Ja vielä senkin jälkeen lapset on lapsiasi ja tarvitsevat tukea ja aikaasi. 

Tämä on juuri niin töisevää ja kuluttavaa, kuin aikanaan sen ajattelinkin olevan. Olisinpa uskonut itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Surin sitä, kun eräs ystäväni äkisti lähti ja sanoi, ettei halua olla tekemisissä.

Ymmärsin vasta jälkikäteen, että hän oli jo pitkään yrittänyt erkaannuttaa minua elämästään. Vastaili viesteihin harvakseltaan, ei ehtinyt juuri koskaan näkemään jne. Minä uskoin kaikki selitykset kiireestä, en tajunnut sen olevan tekosyy.

Mä harmittelin tätä myös, mutta tajusin jälkikäteen, että hän on vähitellen halunnut, että minä lyön "ero"kortin pöytään. 

Hän ei halunnut nähdä, tyhmien syiden takia, ei enää kertonut elämästään minulle, aina otti yhteisen tutun mukaan keskusteluihin, että häntä ärsytti, että minä ja tää tuttu ollaan hyviä ystäviä nykyään. Sitten kun minä sanon että tarvitaan varmaan taukoo tästä ystävyydestä kun ei nyt tää toimi, hän sanoo että "no lopetetaan sit tää kun noin kauheasti sitä tahdot". 

Tajusin että olen ollut tosi sinisilmäinen ja hän varmaan nauranut partaansa siellä.

Eli moni muukin tajuaa näitä jälkikäteen, älä huoli.  

Tajusin jälkikäteen kuinka "rakastuneena" ei osaa kuunnella muiden puheita, vasta eronneena tajusin kuinka fuck*dup se suhde oli. Ja siis sen perhe, kämppis, randomit sanoi, että ootko oikeesti nyt tosissas tän tyypin kanssa. 

Mutta vasta näin jälkikäteen kun tajusi kaiken, niin kannattaa kuunnella jos useampi ihminen kysyy, että ootko nyt tosissas tän ihmisen kanssa. 

Sama minulla kuin ap:lla. Tosin tavallaan mies sanoi jo suhteessakin asian. En välittänyt silloin. 

Vierailija kirjoitti:

nyt vasta tajusin kuinka kalliiksi lapset ovat käyneet...v i t u n kauan elatusmaksuja...ainakin kolmen uuden auton hinta on uponnut niihin...kyllä kyrsii..

No sulla on ainakin arvot kohdillaan ja asiat tärkeysjärjestyksessä... 

Puoli vuotta yritin hinkata tahraa pois lattiasta eri aineilla kunnes tajusin sen olevan varjo. Silloin kyllä tunsin itseni tyhmäksi. 

Kun vaan jaksaa yrittää, niin saavuttaa kyllä mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

nyt vasta tajusin kuinka kalliiksi lapset ovat käyneet...v i t u n kauan elatusmaksuja...ainakin kolmen uuden auton hinta on uponnut niihin...kyllä kyrsii..

Hahahaas typerys

Vierailija kirjoitti:

"Keltaista lunta ei kannata syödä."

Kyllä lapsi(kin) ymmärtää että se on koiranpissasta keltaista. Sulle olis kannattanut kertoa se.

Nainen ja mies ystävinä.

Stressasin todella paljon yliopistoaikana sitä, kun olin yksin enkä saanut opiskelijaporukoista kavereita. Moni kaveri oli jäänyt elämässä matkan varrelle. Kuvittelin, että jään loppuiäksi yksin. Sainkin lopulta muutaman hyvän ystävän aikuisiällä. Olisinpa ollut stressaamatta asiaa, kun ei se nuoruuden tilanne kertonut siitä, millaista aikuisena on.

Kun keräilet männynkäpyjä askarteluun 10 litraa valikoiden vain kauniit ja kapeat, eikä niitä rumia harottavia, ja tuot ne yöksi sisälle, näet aamulla, että sulla tulvii ämpäri niitä rumia harottavia. Se on se sama käpy, kun se kuivuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Keltaista lunta ei kannata syödä."

Kyllä lapsi(kin) ymmärtää että se on koiranpissasta keltaista. Sulle olis kannattanut kertoa se.

Koiran? Eikö ihmisen virtsa tee saman lopputuloksen?

Myös Jumala on tehnyt syntiä. Mitä isä edellä, sitä lapset perässä.

Vierailija kirjoitti:

Kun keräilet männynkäpyjä askarteluun 10 litraa valikoiden vain kauniit ja kapeat, eikä niitä rumia harottavia, ja tuot ne yöksi sisälle, näet aamulla, että sulla tulvii ämpäri niitä rumia harottavia. Se on se sama käpy, kun se kuivuu.

voiko tämän jotenkin estää?

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntuu siltä, että ei halua lapsia, niin lapset kannattaa oikeasti jättää silloin hankkimatta. Vaikka ihmiset ympärillä sanoisivat mitä.

Ihminen, joka ei oikeasti pidä lapsista, ei pidä lapsista, vaikka ne olisivat omia. On tuskallista odottaa, että lapset kasvaa ja itsenäistyy ja muuttaa omilleen asumaan. Ja vielä senkin jälkeen lapset on lapsiasi ja tarvitsevat tukea ja aikaasi. 

Tämä on juuri niin töisevää ja kuluttavaa, kuin aikanaan sen ajattelinkin olevan. Olisinpa uskonut itseäni.

 

Minä en välttämättä halunnut lapsia. Mieheni kuitenkin halusi, ja itse taasen koin, etten pidä lapsista ja ajattelin, että olisi helpompaa, jos en voisi saada lapsia: silloin minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä, vaan se olisi tehty puolestani. Suunnitellusti kuitenkin tulin nopeasti raskaaksi, enkä saanut luotua sikiöön sellaista yhteyttä, mistä ohjekirjoissa puhutaan. Vasta kun synnytin ja sain lapsen syliini, rakastuin heti enkä vaihtaisi päivääkään pois, enkä voisi kuvitella elämää ilman lastamme.

Että naiset ovat kiinnostuneet luonteesta eivätkä rahasta ja asemasta. Paskan marjat!

Oikeasti varsinkin pienen lapsen kanssa päivät ovat pitkiä mutta vuodet lyhyitä. Juuri tuo lapsi syntyi ja nyt se on jo 3,5-vuotias. Kyllä on ollut pitkästyttäviä päiviä, huutoitkua vauva-ajan vatsavaivoista hampaiden puhkeamisiin, uhmakiukuttelua ja kaikkea siltä väliltä. Iloisia päiviä kun kaikki menee putkeen. Mutta oikeasti vuodet vain karkaa käsistä. 

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta yritin hinkata tahraa pois lattiasta eri aineilla kunnes tajusin sen olevan varjo. Silloin kyllä tunsin itseni tyhmäksi. 

Ihana 🥹💕

Tajusin vasta vanhemmalla iällä että perse on helpompi pyyhkiä etukautta.