Järjettömin pelkosi?

Pelkään että haitallisia kemikaaleja pääsee elimistöön ihan normiarjessa. Onneksi tää on jo isoksi osaksi jäänyt pois 💪

Hissipelko ja sitten myös pelko että lukko ei aukea ja jää johonkin lukittuun tilaan. esim. Wc. Kuten jollekin ihmiselle oli käynyt että oli jäänyt työpaikan vessaan lukkojen taakse ja kuollut sinne. Oli wc jota käytti harvoin kukaan. 

"Järkevin" pelko on Jumalan pelko.

Jumalan pelko on viisauden pelkoa ja viisautta kannattaa aina pelätä, sillä se joka kuvittelee olevansa viisas on kaikkein tyhmin.

Viisautta on hyvä etsi, mutta jos sen sattuu löytämään, muuttuu tyhmäksi.

Minä taas pelkään että minä ja kissa kuollaan samalla hetkellä pilaantuneen silakan tai muun tapaturman vuoksi.

Pelkään joskus että valtava penikseni työntyy sukupuoliyhteydessä olevan kumppanini emättimen kautta hänen henkitorveen asti ja tukehduttaa hänet. 

Katselen joitain harvoja ja valittuja videoita WPD-sivustolla. Suurin osa videoista on niin raakoja, etten pysty. Nykyään kuikuilen refleksinomaisesti talojen katoille, en uskalla ohittaa varsinkaan isoja autoja Ellen ole satavarma (tai tunne olevani...) siitä, että minut on havaittu. Mikä on tietysti vain fiksua... 

Mutta sellainen tiedostaminen on koko ajan mukana kaikessa. Että jos nyt kävelen tuon rekan vierestä liian läheltä, saatan kuolla. Jos en katso katoille, sieltä saattaa tippua jotain päähän ja kuolen. Jos en ole satavarma siitä, että autoilija on havainnut minut, kuolen lähes satavarmasti. Ja edelleen sanon, että tietysti on aina fiksua varmistaa olettamisen sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Katselen joitain harvoja ja valittuja videoita WPD-sivustolla. Suurin osa videoista on niin raakoja, etten pysty. Nykyään kuikuilen refleksinomaisesti talojen katoille, en uskalla ohittaa varsinkaan isoja autoja Ellen ole satavarma (tai tunne olevani...) siitä, että minut on havaittu. Mikä on tietysti vain fiksua... 

Mutta sellainen tiedostaminen on koko ajan mukana kaikessa. Että jos nyt kävelen tuon rekan vierestä liian läheltä, saatan kuolla. Jos en katso katoille, sieltä saattaa tippua jotain päähän ja kuolen. Jos en ole satavarma siitä, että autoilija on havainnut minut, kuolen lähes satavarmasti. Ja edelleen sanon, että tietysti on aina fiksua varmistaa olettamisen sijaan. 

Järjettömän tästä tekee se, että jos näin tapahtuisi, en koskaan saisi tietää. Kaikki olisi ohi sekunnin sadasosassa. Mutta elävänä se ajatus karmii.

Mää kamaloidun kyöpeleistä, vaik mää tiedän, et niitei oikeesti oo olemassa, ja noon lisäks hirveen lutusii ja kilttii. Kynis.mies

Ukkosen pelko sisätiloissakin ollessa.

Olen nähnyt miten myrsky on lennättänyt kiviä päin pläsiä (tai takaraivoon), olen nähnyt miten auto peruuttaa päälle, puita kaatuu päälle, nuori poika liukastui lattialla ja kuoli. Hän veti ravintolassa pöytää liukkaalla lattialla (sandaaleissa, koska se oli jokin olemattoman työturvallisuuden omaava maa, ehkä Intia), liukastui ja kuoli. Se oli niin järjetön kuolema ettei tosikaan. Ei näyttänyt yhtään raa'alta edes. Näytti ettei sellaisessa pikku liukastumisessa voi mennä edes taju, saati sitten henki.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaan menettäminen. En selviäisi siitä hengissä.

Tottakai selviäisit.  

Alkuun voi tuntua, että ei selviä,  mutta pikkuhiljaa huomaa että selviää kuitenkin  

Pelkään sotaa, vaikkei se pyöri mielessä koko ajan. Esimerkiksi häiriö telkkarikanavalla voi tuoda ajatuksen mieleen.